Edellinen avaaja oli vahannut hyvin syntisen kylkensä, ja alkoi kyllet omasta vanyhurskaudesta kiiltäen, viskoa rapaa toisen syntisen kylkiin ja kasvoille. Näinhän omavanhurskaus aina tekee. Hän maalaa itsensä hyväksi ja muut hän maalaa pahaksi, eikä tunne Kristuksen lahjavanhurskautta ollenkaan, saati että omistaisi sen uskolla. Ja uskovana ylistäisi yhdessä muiden uskovien kanssa saamansa armon kautta Jumalaa.
Ei hänen suustaan kuulu Kristuksen kiitosta eikä Jeesuksen ylistystä, koska hän on ylpeydessään ja itseriittoisuudessaan sokea, eikä tunne tietä taivaaseen. Näitä ihmisiä on myöskin esikoislestadiolaisissa ihan riittävästi.
Ei hänen suustaan kuulu Kristuksen kiitosta eikä Jeesuksen ylistystä, koska hän on ylpeydessään ja itseriittoisuudessaan sokea, eikä tunne tietä taivaaseen. Näitä ihmisiä on myöskin esikoislestadiolaisissa ihan riittävästi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tietysti sielunvihollinen tekee jatkuvasti työtään ahkerasti eikä varmasti yksikään kristitty ole niin valpas, ettei monenlaista väärää sanoisi, tekisi ja puhuisi pahaa takanapäin muista. Kyllä meistä esikoisista löytyy syntiä ja vikaa, mutta meiltä ei vaaditakaan synnittömyyttä ja me kurjat ja viheliäiset olemme vapaat synnistä, kun Jeesus otti ne meiltä pois.
En tunne ketään kiiltäväkylkistä esikoista, vaikka voihan niitä olla, mutta kun Taivaan Isä on käskenyt katsoa kaikkia kristittyjä enkeleinä ja nähdä vaan omat synnit.
Tosin on sangen vaarallinen tuo valkeapukuinen, saatananlähettiläs, joka tulee kristityn hahmossa, mutta onkin repivä ja raateleva susi,
se tulee lauman keskeltä eikä laumaansa säästä.
Se tulee hajottamaan laumaa ja viekkaasti viepi Jumalan lapsia mukanaan, jollei Jumala taivaasta valvoisi lapsiaan.
Ihana on kuitenkin kristityn perintöosa ja siitä tulisi jo täällä kiittää rakasta Taivaallista Isää suullamme ja sydämissämme.
Minulla on suuri ilo siitä, että minäkin sain syntini antaa isompiin käsiin ja armonmereen paiskattavaksi. Minun täytyy tyytyä armonkerjäläisen osaan ja odottaa matkanpäässä tapahtuvaa riisuuntumista tästä matojen ruuasta.
Olen minäkin joskus ihmetellyt meidän vainoojiamme, pröteitä kukonpoikia, jotka seisovat omanvanhurskauden sonnan päällä kiekumassa katsellen ylön meitä.
Eivätpä huomaa minkä päällä seisovat.
Kitkerästä hajusta huomaa, ettei puhalla Jumalan rakkauden tuulet ja
tuomarin nuijalla huidotaan,
heti kun totuutta kirjoitetaan tai saarnataan.
Ei oman vanhurskauden palvelija Kristuksen voimaa tunnusta eikä usko. Harva esikoislesta tunnustaa olevansa pyhä vanhurskas ja puhdas.
Luteruskaan ei pidä sellaista ihmistä uskovana joka ei ole vanhurskas pyhä ja puhdas. Miksi pitäisikään sillä jokainen Kristuksen vanhurskauden puvussa oleva on aina vanhurskas pyhä ja puhdas koko elämänsä ajan. Joka ei tätä sydämessään usko eikä suullaan tunnusta ei vielä usko Kristuksen lunastustyöhön.
Eikö ollutkin aika yllättävä asia, mutta totta on, Raamattu sanoo profeetta Jesajan kautta että pyhää tietä ei kulje yksikään saastainen. Se tie on heitä itseään varten. Lunastetut sitä tietä vaeltavat!!!
Lue ja hämmästy!!!
Jes. 35:4-9 Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät."
Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.
Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.
Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
Luterus: Galatalaiskirjeen selitys.
Mutta Jumalan nimen avuksihuutaminen, jos se on sydämessä ja todella sydämestä lähtee, osoittaa, että sydän ja Herran nimi ovat yhtä keskenään ja riippuvat toisistaan.
Sen tähden on mahdotonta, ettei sydän olisi osallinen voimista, joista Herran nimi on niin väkevä.
Sydän ja Herran nimi riippuvat toisistaan uskossa. Mutta usko tulee Kristuksen sanasta, jossa saarnataan Herran nimeä, niin kuin sanotaan Ps. 22:23: "Minä julistan nimeäsi veljilleni." Ja edelleen Ps. 102:22: "Jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä."
Niin kuin siis Herran nimi on puhdas, pyhä, vanhurskas, totinen, hyvä ja niin edespäin, niin se tekee, jos se sydäntä koskettaa tai sydän sitä (mikä tapahtuu uskossa),
sydämen kokonaan kaltaisekseen.
Niinpä tapahtuu, että Herran nimeen uskoville annetaan kaikki synnit anteeksi ja heille luetaan vanhurskaus "nimesi tähden, Herra" (Ps. 25:11), ja se tulee heille, koska hänen nimensä on hyvä, eikä heidän ansionsa tähden, koska he eivät ole ansainneet hänestä kuullakaan.
Mutta kun sydän siten on vanhurskautettu uskosta,joka on hänen nimessään, niin Jumala antaa heille vallan tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12). Hän on heti vuodattanut Pyhän Hengen heidän sydämiinsä, ja Henki avartaa ne rakkaudella ja tekee ne rauhoitetuiksi ja iloisiksi, niin että he tekevät hyviä tekoja ja voittavat kaiken pahan, vieläpä halveksivat kuolemaa ja helvettiä.
Tässä samassa lakkaavat kaikki lait ja niitten teot. Nyt ovat kaikki asiat vapaasti valittavissa, sallittuja, ja laki on täytetty uskossa ja rakkaudessa.
Luterus jatkaa:
Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus. (Gal. 6:16)
Tämän apostoli lisää lyhyeksi päätökseksi. Tämä on ainoa tosi sääntö, jonka mukaan meidän on vaeltaminen: uusi luomus.
Franciscolaiset jumalattomasti vääntävät tämän sanan tarkoittamaan omaa munkkisääntöään.
Senvuoksi nuo rienaavat ja pyhää häpäisevät ihmiset ovat huutaneet omaa sääntöään muita paljon pyhemmäksi, koska se muka on perustettu ja vahvistettu apostolisella todistuksella ja arvovallalla.
Mutta eipä Paavali tässä puhu munkinviitasta, ajellusta päästä, nuorasta, puukengistä, ulvomisista kirkoissa ja muusta tuollaisesta tyhjää tyhjemmästä, mikä on minoriittien elämän sisältönä, vaan uudestaluomuksesta, ja se ei ole ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, vaan uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi tosi vanhurskaudessa ja pyhyydessä, ja joka sisäisesti on Hengessä vanhurskas sekä ulkonaisesti, lihaan katsoen, pyhä ja puhdas.
---------------------------------------
*) Franciscolaisilla ja kaikilla muillakin munkeilla on tosin vanhurskautta ja pyhyyttä, mutta ulkokultaista ja jumalatonta, sillä he eivät toivo tulevansa vanhurskaiksi yksistään uskosta Kristukseen, vaan munkkisääntönsä noudattamisen nojalla.
---------------------------------------
***********************************************
***) Ulkonaisessakin suhteessa he teeskentelevät pyhyyttä: hallitsevat silmiään, käsiään, kieltään ja muita jäseniään; ja kuitenkin heillä on saastainen sydän, täynnä himoa, kateutta, kiukkua, aistillisuutta, epäjumalanpalvelusta, Jumalan halveksimista ja vihaa häntä kohtaan ja Kristuksen rienaamista. He vasta ovatkin totuuden pahimpia vihollisia!***
************************************************