Ette uskoisi, jos sanoisin face-to-face miten tämä homma menee, mutta näin tämä on helppoa purkaa omaa oloa.
Mielessä pyörii viimeisenä illalla ihastuksen kohde ja ensimmäisenä kun aamulla herää. Ja tietää samalla, että siitä ei tule mitään - koska toinen on varattu.
Ihastuminen voi olla ihanaa, mutta voi se myös olla enemmän kuin rankkaa. Kokoajan miettii, että miten saisi ajatukset muualle... Viinahan on helppo juttu, mutta sitäkään ei voi kovin pitkään suositella ja se on vain hetkellistä.
Mielessä pyörii viimeisenä illalla ihastuksen kohde ja ensimmäisenä kun aamulla herää. Ja tietää samalla, että siitä ei tule mitään - koska toinen on varattu.
Ihastuminen voi olla ihanaa, mutta voi se myös olla enemmän kuin rankkaa. Kokoajan miettii, että miten saisi ajatukset muualle... Viinahan on helppo juttu, mutta sitäkään ei voi kovin pitkään suositella ja se on vain hetkellistä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama juttu, mielessä pyörii jatkuvasti.. mutta syy miksi ei tule mitään on toinen - toinen haluaa olla vaan kaveri. :( Tuskaisaa.
Jep, mutta molemmilla on varmaan olemassa se pieni toivonkipinä? Ehkä sulla toinen haluaa olla jatkossa muutakin kuin kaveri ja mulla taas voi olla joskus niin, että toinen ei olekaan varattu... Elämä vaan on niin lyhyt, että mikä on se järjellinen aika kuin joku on valmis odottamaan? Aivot sanoo, että älä odota yhtään ja sydän sanoo, että odota vaikka 10 vuotta... Näitä kun yrittää sovitella yhteen, niin pää on aika sekaisin. Vaikka kuten ekassa viestissäni jo totesinkin, niin face-to-face kukaan ei asiaa uskoisi. Aivan tyyni päällepäin olen, vaikka sisällä myllertääkin aika reippaasti.
Yksi juttu on sellainen mitä olen järjellisinä hetkinä ajatellut, että onko se ihastuksen kohde kuitenkaan edes todellinen? Siihen ihastukseen lataa kaiken mahdollisen ja mahdottomankin ja jos suhde joskus toteutuisi, niin olisiko ihastuksen kohde likimainkaan sitä mitä se jossain kuvitelmissa on ollut... Kukaan ei ole täydellinen vaikka nyt siltä tuntuukin silloin kun sydän saa päätösvallan.
saattaa olla yhtä piinattu kuin sinäkin, jos yhtään lohduttaa. Kokemuksesta tiedän. Olen varattu ja elän aviolitossa, mutta olen ihastunut toiseen mieheen ja tasapainoillut tunteideni kanssa jo kauan. Mietin, voiko elämän sekoittaa monen ihmisen kohdalta "vain" ihstuksen vuoksi ja olisiko elämä erilaisempaa tämän ihastuksen kanssa. Kuten totesit, kukaan ei ole täydellinen, mutta jos tärkeimmät asiat osuvat kohdalleen, arki voi maistua yhdessä hyvältä :) Suhtaudun kuitenkin avioliittoon vakavasti, joten luultavasti vain ahdistan itseäni suotta. Ajatuksista kun ei vain pääse eroon...Huolimatta siitä, etten tiedä välittääkö ihastukseni minusta normaalia enempiä.
Voivatko kotipuolen suhteet hyvin?Luulen että pitkät piinat ryssii kunnon kotiolot.Te joilla on kokemuksia tiedätte ryssiintyykö?-%
ei ryssiinny, jos pystyy pitämään piinansa piilossa.
Jep onhan sitä toivonkipinää kyllä mutta... toisaalta jos pitkään pitää sitä elossa niin lopulta jos toive ei toteudu niin tippuu todella korkealta alas.. :/
Joo on se varmaa niinkin että odottaa vähän liikojakin siltä kohteelta.. mut ei auta, tällä hetkellä en vaa pysty muita edes kunnolla ajattelee.
systeemillä: kukaan ei huomaa mitään.
Toisaalta syy voi löytyä,siitä että ollaan täynnä itseään,ei huomata suhteissa sekä kumppaneissa tapahtuvaa muutosta.On fyysisesti tai ei,vaikuttaa samoin.=:(
on kieltämättä vähän sähköä ollut ilmassa, koettu kriisiä keskustellen kaikenlaisista asioista, phdittu asioiden arvoa ja etsitty rajoja jo vuoden ajan. Joskus mies on epäillyt, että joku muu on ajatuksissani, itse olen vedonnut pyöreiden vuosien kriisiin mikä myös on osittain totta. Pahin on ylitetty, oma mies näyttää taas ihan mukavalta ihmiseltä. Vika on ollut minussa ja on edelleen, ihastus on yhä olemassa. Järjellä kun ei ole juuri valtaa tunteisiin.
:(,mutta mitä enemmän mä olen häntä oppinut tuntemaan kaverina,mä olen huomannut,että hän jotenkin pelkää astumista siitä kaveruudesta...johonkin,joko pois tai aivan muuta.... se pitää kiinni hänessä....kun ei tiedä....Tuskallista....myös