Kuolema tulee ennen aikojaan kaikki viittaa siihen mutta senkin kanssa olen jotenkin sinut
Alan olla jo sinut yksinäisyyden ja kärsimyksen kanssa
Anonyymi-ap
16293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mutta se vapauttaa sisäistä luovaa voimaa. Saat aikaseks taideteosta ja kaikki taputta ja viheltää sulle. Ja sitten kumarrut ja poistut, ehkä vähän aikaisemmin, mutta kuuluisana. Omasta kokemuksesta myös puhun. 🥳🥳🥳👏👏👏🥂🥂🥂
Mukaiset hae apu? Etkö välitä enää mistään mitään
En. Meno irl on liian "retardia" minun makuuni, niin maailmalla kuin myös yksityiselämässäni. Tänäänkin aion vetää vielä kunnon kännit koska mitä sen on väliä? Kuolemanpelkoa minulla ei todellakaan ole, sehän on tässä se hyvä puoli. - sivusta.
En itseäni aio tappaa mutta kaikki pelkoni yhdestä sairaudesta alkanut osottautua todeksi.
Jos masentaa niin mikään ei tunnu miltään. Tarvitset apua.
Olet masentunut
Sama täällä ,paitsi en pelkää sitä.
Sama täällä myös. Meillä on täällä jokaisella määrätty aika ja sen mukaan mennään
En välitä siitäkään. Pitäisi olla edes yksi kaveri, tiedän sen. Pelkästään se helpottaisi elämääni huimasti. Apatiaan kuuluu muitakin tuntemuksia. Vihan tunne saa ainakin kokemaan olevansa elossa, sillä se on voimakas tunne. En ole uskovainen vaikka pohdinkin syntyjä syviä. Eli siis kun Jeesus kärsi ihmisten puolesta ja Jeesus oli puoliksi ihminen ja puoliksi Jumala, niin ehkäpä me kärsivät yksilöt olemme lähempänä Jumalaa koska kärsimme kuten Jeesus. Lähempänä Jumalaa kuin narsistit, psykopaatit ym. rikkaiden kerma, joka johtaa ihmiskuntaa tahallaan kohti dystopiaa.
Ymmärrän sua. Joskus elämän raadollisuus yllättää ja pysäyttää. Melankolinen mieli ja pitkään jatkunut suru ei tee kenellekään hyvää.
Menen päivä kerrallaan. Mene säkin.
Hiljalleen olen mäkin alkanut sopeutua osaani, vaikka välillä yksinäisyys on aika raakaa, toisinaan. Terveys on alkanut horjua sen verran, että lähtö tulee varmaan ennemmin kuin myöhemmin. Se on ihan ok, vaikken aivan vielä kuoleman kanssa sinut ookkaan. Mutta jos edes se olis helppoa?
Mutta sä oot kuitenkin varmaan saanut elämäs aikana paljon aikaseks. niin kannattaa pistää kansiin. mä oon keränny omistani valokuvistani, siis mun ottamista, parhaat ja koonnu ne kirjaks, arkistosta ottanu taustatiedot. ja siitä hienosti taittanu. Jos painat yli 50 kirjaa, niin sun "täytyy" lähettää kuusi kirjaa kansalliskirjastoon. mutta eihän ne sitä tiedä, vaikka painaisit vain ne kuusi. Mä tein jo vähän yötä päivää, mutta nyt sain kevennytä töissä, että kyllä tässä varmaan viis vuotta vielä ollaan hengissä. Niin on aikaa etsiä painajaa. mielellään teettäis suomessa, mutta sakelsmanneilla on niin paljon parempi käyttöliittymä. Siihen vaan tiputat kuvat ja tekstit. Eli miten teen. Vaikeesti vai rupeenko maanpetturiksi.
Ei tästä voi nousta, kukaan ei voi parantaa maiseman vaihtokaan tunnu juuri miltään, hautaan asti mustaa.
Tällaisia lukiessa tulee surulliseksi. Moni asia on lopulta kiinni ajatuksista. Siitä, kuinka ne alkaa kiertää kehää ja eristää ihmisen. Uskon, että Jumala on antanut ihmiselle tulevaisuuden ja toivon. Nämä on löydettävissä uskon kautta Jeesukseen.
En arvoita itseäni ulkopuolelta. Ihmiset ovat petollisia, sen olen ajat sitten huomannut. Olen ihmisten takia menettänyt ja kärsinyt paljon. Silti haen vielä omaa tapani elää. Ystäviä ei aina ole ollut, olen liian outo ja erilainen. Mutta nykyään ylpeä siitä. Minut on yritetty lannistaa, painaa maahan, yritetty ajaa itsemurhaan. No täällä olen.
Minulla on suojelusenkeleitä. Kun aloin vihdoin aistimaan heitä ja pyytämään apua, alkoi sitä apua tulla ja elämä kantamaan kun vaan uskalsin luottaa. Olen nöyrä Jumalan edessä, mutten kenenkään toisen ihmisen. Minulle on helpompaa olla vaikka kokonaan yksin, kuin väärässä ihmisseurassa.