Nolojen tilanteiden nainen taas

🙄🏢👓 Tänään istumakivellä tuli yksi nainen iloisesti tervehtien juttelemaan. Keskustelun aikana mietin kiivaasti, että mistä tunnen hänet kun ääni oli niin tuttu. Vasta kun tuli puhe mun neulomista lahjasukista. niin tunnistin hänet. Muutama vuosi ollaan tavattu palaverissa joka toinen viikko. Onneksi selvisin siitä pahemmin itseäni nolaamatta. Hänellä oli ulkovaatteet ja aurinkolasit, niin en löytänyt hänessä mitään tuttua kiintopistettä.

Ei käynyt niin hassusti, kuin edellisviikolla kun edellä mainitussa palaverissa kysyin yhdeltä rouvalta, että miten hänen silmänsä jaksaa. Tuo rouva katsoi vähän ihmeissään ja sanoi sitten, että ehkä hänen kuulokojeensa oli ollut pois päältä. Olin sekoittanut silmä- ja kuuloihmisen keskenään. Täytyy perjantaina olla varovaisempi, kun tavataan viimeisen kerran tänä keväänä.

Onnettomasta kasvomuistista on paljon haittaa, jollei ole paljon rahaa, niinkuin prinsessa Victorialla. Hänellähän kulkee mukana ihminen, joka neuvoo hänelle tutut ihmiset. Sen lisäksi hän voi kadulla tervehtiä tutut ja tuntemattomat, koska kaikkihan hänet tuntevat ulkonäöltään. Minä en voi moikkailla kaikkia vieraita miehiä, jotka muistuttavat kaivattua. Täällä pihalla ja hississä ei niin haittaa vaikka moikkailisi vääriäkin ihmisiä.