Tunnen isosti syyllisyyttä siitä että pariviikkoa sitten tapaamani mies ei häviä mielestäni. Olen pitkässä parisuhteessa ja muutaman lapsen äiti. Minulla on kaikki hyvin elämässäni. Nyt olen ajautunut tilanteeseen josta ajatukseni ja sydämeni eivät päästä minua ulos. Ajattelen tätä miestä varmasti 30 kertaa päivässä ja tapasimme vain pienen hetken. Hänen seurassaan oli jotain taikaa. Hetki oli tuttu ja turvallinen mutta samaan aikaan iloinen, vakava sekä lämmin. Tuntuu että jotain suurta tapahtui tuona pienenä hetkenä. Tämä varmaan tapahtui vain minussa, koska olen ymmärtänyt miesten toimivan jos kolahtaa? Tilanne on niin hämmentävä. Ihan kuin aikuinen nainen voisi rakastua muutamissa minuuteissa vieraaseen mieheen? Ai kauheaa!
Tunnen syyllisyyttä
Anonyymi-ap
1128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä nyt tee mitään hätiköityä, älä mene pilaamaan kaikkea mitä olet saavuttanut elämässäsi vain tuollaisen hetkellisen ihastuksen takia. Juttele sille miehelle uudestaan ja ota siitä selvää mikä se on, voi olla ettet olekaan enää ihastunut sen jälkeen kun tunnet paremmin. Ne ihastuksen tunteet saattaa ajan kanssa hälvetä ihan itsekseen. Sanot että sen miehen pitäisi toimia jos kolahtaa, mutta tietääkö se että olet parisuhteessa, jos tietää niin ei se ehkä sano ikinä mitään sinulle vaikka sillä itsellään tunteita olisikin.