Voivatko Perussuomalaiset kansanedustajat huonosti? Miksi?

Perussuomalaisten, ministeri-tasoiset avaukset ja toimet ovat saaneet aikaan voimakkaita reaktioita ja karvojen pystyyn nousemista kuluvan hallituskauden aikana kasvu-suuntaisesti.
Puuttumaan jäänyt puolueen sisäinen kritiikki, tarkoittanee sitä että perussuomalaisten kansanedustajat ovat puolueen johdon toimiin tyytyväisiä, eivätkä näe tarpeelliseksi tarkistaa mitä oikeasti on meneillään. Miksi esimerkiksi tarpeelliseksi katsotut lakien säätämiset ja lakimuutokset on alunperin tarpeellisiksi nähty ja miten ne olisivat parantaneet kansalaisten, myös kansanedustajien ja heidän läheistensä oikeusturvaa, ihmisoikeuksien toteutumista ym.
Kiva duuni, hyvä liksa, hyvät edut, miksi mitään pitäisi alkaa kyseenalaistamaan ja siksi tarkistamaan? Ehkä siksi että puolue, samoin kuin kansanedustaja menettää juurensa unohtaessaan alkuperäiset arvot ja kenen asioita ajamaan ovat hallituspaikkansa saaneet.
Poliittinen puolue on kuin kasvi, joka istutetaan eduskuntaan.
Mitä laajemmalle osalle eduskunnan penkkejä se leviää sitä vahvempi ja voimakkaampi siitä tulee. Siinä huumassa voi tulla mieleen että voi tehdä mitä vaan mutta totuus kuitenkin on, että puolueen olemassaolo perustuu juuriin, joiden jokainen tärkeä säie on yksittäinen, puolueelle äänensä antanut Suomalainen.
Ilman juuria ei voi elää eikä kasvaa.
Kun yhteys juuriin katkeaa, kuihtuu pois. Sinisen Eduskuntaryhmän kohdalla kävi juurikin niin. Keskustalla sama olisi ollut edessä ilman sukupolvien kautta tullutta pysyvää kannattaja pohjaa mikä kuitenkin kuihtui kansanedustajiensa mielipiteiden vaientamisen ja äänestyksissä edellytetyn puoluekurin myötä.

Palaako Perussuomalaiset pieneksi puolueeksi tämän kauden jälkeen, onko perussuomalaisilla kansanedustajilla Sini-keltainen vai sininen tulevaisuus?

Sanonta 'menettää kasvonsa' kuvastaa tilannetta, kun poliitikot muuttuvat odottamattomalla tavalla valtaan pääsyn myötä.

Äänestäjän luottamus menetetään kun vaalilupauksista lipsutaan ja arvot unohdetaan valta-asemassa. Sitä sanotaan ’takin kääntämiseksi’.

Kun poliitikko katsoo peiliin, näkee hän edelleen oman itsensä. Äänestäjät näkevät hänet myös, mutta eivät enää tunnista häntä, mikä johtunee siitä että taustalla toimivat tahot ovat ohjanneet puolueen ja sen poliitikkojen toiminnan omien tavoitteidensa mukaiseksi.

Jos puolueen ministerin kyseenalainen toiminta johtaa luottamuksesta äänestämiseen, äänestetään siinä myös yhteydenpidosta juuriin, jotka ovat yhtä vahvat kuin jokaisen äänestäjän tyytyväisyys kansanedustajaansa.

Kyseisen kaltaisissa äänestyksissä puoluekuri toimii tehokkaasti kuin viikate heinätöissä, katkaisten kaikki tielleen osuneet orastavat korret juuristaan.

Se ei haittaa niitä tahoja kenen asioiden ajaminen tilanteen aiheutti, sillä he jatkavat työtään seuraavien hallituspuolueiden parissa. Uuden lain tai lakimuutoksen vastustaminen on demokratiassa sallittua ja suotavaa, sallittua ja suotavaa on myös kansanedustajan toimesta tarkistaa mihin ehdotettu ja valmisteltavaksi tullut laki kansalaisen kohdalla vaikuttaisi ja miksi se on katsottu tarpeelliseksi. Se on jokaisen yksittäisen kansanedustajan tärkein tehtävä, minkä tunnollisella tekemisellä vältytään ”Unkarin” tieltä, miksi meneillään olevaa tilannetta kutsutaan.