Jos joku joka lukee tämän joka on ollut, tai jonka tuntema ihminen on ollut operaatioissa Lähi-Idässä tai muualla - kertoisitko vähän omasta kokemuksestasi millaista se oli ja jälkiviisaana kannattiko? Olen itse miettinyt asiaa ja tarvitsisin tähän myös kokemuspohjaista näkökulmaa.
- Onko se pääasiassa odottamista/valmiuden ylläpitoa?
- Mitä syödään ja missä nukutaan?
- Onko suurempi uhka "terroristien rynkyt vai ohjukset"?
Tuossa nyt päällimmäisiä kysymyksiä joita tuli mieleen. Varmasti rankkaa ja kuuma ilmasto tekee siitä vielä mukavan saunan.
- Onko se pääasiassa odottamista/valmiuden ylläpitoa?
- Mitä syödään ja missä nukutaan?
- Onko suurempi uhka "terroristien rynkyt vai ohjukset"?
Tuossa nyt päällimmäisiä kysymyksiä joita tuli mieleen. Varmasti rankkaa ja kuuma ilmasto tekee siitä vielä mukavan saunan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Libanonissa tullut oltua.
Lyhyesti:
1. Ei ole. Siellä tekee jokainen sitä hommaa, mihin on värvätty sinne. Huoltojoukot huoltaa, jääkärit partioi ja vartioi, esikunta esikuntailee jne. Lisäksi tietty aina ekstranakkeja kuten vartio- ja päivystysvuoroja. Tekemisen määrä ja laatu vaihtelee operaatioittain jne. Työn lisäksi on riittävästi vapaa-aikaa joka vietetään tukikohdassa.
2. Huoltoyksikkö valmistaa joka päivä 3 ateriaa. Lisäksi voi syödä tukikohtissa tai niiden välittömässä ympäristössä olevissa ruokapaikoissa, joita tukikohtien henkilöstö ja siviilit pyörittää. Tukikohdan kaupasta voi ostaa lisäevästä, esim. proteiinijuttuja treenaamiseen. Majoittuminen tapahtuu majoituskonteissa, joissa 2-4 taistelijaa ja vaihtelevasti toimiva ilmastointi. Intin sängyt löytyy noista. Tilaa on sen verran että jonkinlainen yksityisyys on mahdollista. Majoituksen sisustaan voi itse vaikuttaa nikkaroinnilla. Talvisin on kylmä ja kaikista nurkista vetää.
3. Täysin kiinni operaatiosta. Libanonissa suurin uhka on Israelin pommit ja terojen kepposet, jotka voi olla mitä milloinkin, liikkeen estämisestä aina IED:hen asti. Toisissa operaatioissa vaara voi olla toisenlainen. Tilanteet vaihtelee ja voivat muuttua todella nopeasti lähes rauhantilasta täydeksi sodaksi, kuten nytkin on nähty.
Kyllä kannatti. Tosi intensiivinen ja erilainen kokemus, josta maksettiin hyvin ja jonka jälkeen siviilityöt on tuntuneet ihan hohhoijakalta.
Kiitos vastauksesta! Ilmeisesti tehtävien ohella siellä on jonkin verran vapaa-aikaa vaikka juoksennella hiekkadyyneillä - haha. Ei mitään kummempaa negatiivista jäänyt sieltä mieleen? Ja oletettavasti vapaampaa kuin normaalissa varusmiespalveluksessa, vaikka siellä ollaan tietysti vaativammassa palveluksessa ja tehdään se mitä tehdään.. Kertoisitko vielä millaista oli nukkua konteissa?
Tästä keskusteluketjusta on poistettu 11 sääntöjen vastaista viestiä? Mitä helevettiä?
- Aloittaja
Ehkä se on ollu se trolli, joka ei ole osannu pysyä aiheessa, vaan vetää pakkomielle Venäjänsä joka paikkaan.
Krisasta sen verran, että ekana tuli mieleen ne jutut miten ne jaksaa siellä ilman akkaansa. Ja minust se on hemmetin häpeällinen asia.
Piti sanomani, että valitseva politiikka vaikuttaa about kaikkeen, olipa kyse krihasta tai sodasta, ja tulee esiin ärsyttävällä tavalla, koska siitä ei pahemmin puhuta. Aikoinaan näin miten upseerit valitteli sitä kun lähi-idässä mm. panevat väkisin akkoja. Ikäänkuin meidän ukot ei sellasta osaiskaan.
Entä USA, jota nyt on kosiskeltu Suomeen? Se on niin paha asia, etten pysty edes sanoja löytämään, koska jo sielu kutistuu kauhusta! Leijonista puhutaan, ja niitä ihaillaan, koska niistä ei ole prkle kokemusta! Ja keillä on, mitäpä niistä?
Rauhan ongelma on se, että kun kaikki pystytään ruokkimaan, myös kelvottomia nousee esiin, jotka "maansa puolesta...". Sodan ongelma on, että pahinta on alku, jossa ne kelvottomat vaikuttaa, ja lopussa helpottaa, kun kaikki on saanu selkäänsä, ja etsii vain järkeä, jolloin valtiolla ei ole enää merkitystä.
"jälkiviisaana, kannattiko?" Libanon, Afganistan....
Ei operatiivisessa mielessä, henkilökohtaisesta vinkkelistä kyllä.