Skitsomiehen osa, moni elämänalue raunioina

Dannyn sanoin: Siitä on 7300+ päivää 🎵

Eli yli 20 vuotta tän kanssa kärvistellen enemmän tai vähemmän. Niin pistää mietityttää että miten mielenterveyden mennessä moni muukin asia putoaa "alta pois".

Näillä näkymin ei oo kykyä työelämään mitenkään. Ja jos ois hieman pidempään parempi vointi ja haluaisit osa-aikatyöhön. Niin kun ei oo kertynyt paljoakaan työkokemusta niin onnea vaan että valittaisiin siihen työhön. Onneks on kuitenkin viikottain työtoimintaa mitä kautta tulee jonkinlaista järkevää sisältöä päivään.

Sitten tää mikä korpeaa pahiten. Tulee vastaan joku mielenkiintoinen nainen. Siinä juttelette ja sitten jossain vaiheessa kyseeks tulee TYÖ. Ja arvata voi että onko siinä sitten enää mitään mahollisuuksia monestikaan (oman kokemuksen mukaan). On kyllä tuskaa jos 40 vuoden ikään mennessä ei oo seurustellut ja treffeillekin päässyt hädin tuskin viisi kertaa. Kaipuu olisi edes lyhyeksi aikaa löytää seurustelukumppani mutta ehkä tähdet oli väärässä asennossa eikä sitä oo tarkoitettu mulle :(

Tarkoitus on kyllä työhön kuntoutukseen hakeutua lähivuosina jos sitä kautta sais kiivettyä tästä montusta pois. Onko vastaavanlaisia kokemuksia?