Itkisin jos itkettäisi ja melkein itkettääkin, mutta ei sitten kuitenkaan.
Hyvää yötä kuitenkin yhdelle miehelle, joka mielessä on. En tiedä missä tai kenen kanssa aikaansa viettää. Öitä silti multa.
Hyvää yötä kuitenkin yhdelle miehelle, joka mielessä on. En tiedä missä tai kenen kanssa aikaansa viettää. Öitä silti multa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kauniita unia sinulle!
Kiitos, olet ystävällinen.
Kaikesta muusta voi puhua itkemällä.
Puhua itkemällä? Muusta kuin mistä?
Miksi huono olo? Ja mikä itkettää?
Yksin tämä täällä lueskelee näitä ja kattelee telkkaa samalla.
No se ikävä vaan vaivaa ja sellainen jatkuva krooninen epätietoisuus.
Etkö tavoita tuota ikäväsi kohdetta? Siitäkö se epätietoisuus?
Olisihan mulla numero tuossa, mutta en tiedä tunkeilisinko. En ala toista häiritä kun en tiedä mistään mitään. Ulisen täällä yksin.
Onko se häiritsevää, jos lyhyesti kirjoittaa vaikkapa jotain kevyttä?
No sulla on numero, isolla tytöllä on oltava numero, :).....
https://m.youtube.com/watch?v=euAdYzaOUVA
En minä tiedä. Sehän riippuu täysin siitä missä hän on ja kenen kanssa. Jos on kiihkeillä treffeillä niin varmasti häiritsisi. Tai jo nukkuu jo niin sitten ainakin häiritsisi.
Kiva kappale. Kaunis ja ensi yöksi kai luvattiin sadettakin.
Kiihkeillä treffeillä ei yleensä tsekata kännykkää. Jos taas haluaa nukkua rauhassa, on kännykkä mykkänä. Yleensä näin.
Minä en laita kännykkää mykäksi. Mutta eipä mulle ihanat soittelekaan öisin.
Voi rakas! Edelleenkin olen ihan yksin. Olen todella yksinäinen. Yksin käyn kävelyllä, yksin kuntoilen, yksin katson tv:tä, yksin teen ruokaa, yksin nukun, yksin teen sitä, yksin teen tätä jne.
Ainut hetki kun en ole yksin on se kun ajattelen sinua. Haluaisin viettää sinun kansaa aikaa myös muulloinkin kuin ”siellä paikassa”. Ikävä raastaa mieltä ja sydäntä. Hyvää yötä ihanin!
Et sinä taida olla oikea. Et sinä ole hän.
Anteeksi, että edes yritin. 😞 ollaan näköjään jatkossakin yksin. 😞
No joo, mutta ei hän kai ihan aina noin yksin ole, joten siksi et ole hän. Tai niin olen ymmärtänyt.
Käyn tapaamassa muutaman kerran viikossa ihmisiä, mutta heille maksetaan palkkaa siitä kärsimyksestä ja vaivasta, että suostuu rupattelemaan mukavia minulle. Joskus harvoin käyn tapaamassa lähisukulaisia. Muuten olen ihan yksin.
Toisten ihmisten seura on oikeasti yliarvostettua, pääasiassa ajanhukkaa. Ihmiset osaa lähinnä (1) puhua pahaa poissaolevista, tai (2) kohdella seuralaistaan kuin hän olisi jotenkin itseään huonompi, ohjailla ja määräillä häntä, tai sitten (3) valittaa jostain.
Ennen ihmiset osasi seurustella ja keskustella ja nauraa, mutta sitten tuli some ja ihmiset kadotti sen kyvyn.
En minäkään erityisemmin seuraa kaipaa. Omaa rakasta ja tasavertaista kumppania kaipaan rinnalleni kulkemaan. Hän olisi minulle tärkeä ja minä hänelle.
Voimia! Kyllä se helpottaa. Voi myös kaivata.