Oulainen on hyvä, mutta alamäessä

Kunpa pääsisimme takaisin 1980-luvulle ja saisimme sen aikaisen noususuhdanteen jatkumaan. Silloin kotikaupunkimme vahvistui. Uusia yrityksiä perustettiin ja väkiluku nousi noin 8500 asukkaaseen.
Silloin kun olisi saatu aikaan jotakin kestävää! Yritettiin kyllä. Mutta ei voitu mitään, kun esimerkiksi myöhemmin Fletronixin koneet vietiin Puolaan ja tehdas tyhjeni.
Kaupungissa oli aikoinaan jopa kaksi kirjapainoa. Nekin loppuivat. Oulaskankaan synnytykset lopetettiin. Vaikka mitä tehtiin, se ei riittänyt kylmille päättäjille.
Minimitoivomus on, että nykyiset palvelut pysyisivät. Monet muuttivat eläkepäivikseen Oulaisiin hyvien terveyspalveluiden takia. Kunpa saisimme ne pysymään edes siedettävinä, alueen parhaina. Junien pysähtymiset rautatieasemalla vähenivät väärin perustein. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että junat pysähtyisivät edes nykyisellä tasolla asemallamme. Lipunmyyntipaikka tarvittaisiin ilman muuta. Automaatti ei aina toimi ja on hankala monille. Oli se hyvää aikaa, kun asemalla oli aina mies lasikopissa ja möi lipun kakistelematta.
Minimivaatimuksena ovat ruokakaupat, autokorjaamot, bensa-asemat ja apteekki sairaalan ja rautatieaseman lisäksi.
Jospa edes ne säilyisivät! Ja tietysti työpaikat. Ilman niitä paikkakunta tukehtuu.