Mulla on ihan hirveä vauvakuume, mut jotenki synnytys pelottaa. En siis ole raskaana vielä, mutta tarkoitus olisi pian alkaa yrittämään, mut siis mulla on hidasteena se et kun synnytys pelottaa. Tiedän, et on varmaan ihan älytöntä...
Mut kertokaa vaiks jotai kokemuksia tai vinkkejä miten pelon sais pois. :)
Auttaaks se synnytyksessä jos on treenannu lantionpohjalihaksia? Jostain käsitin et jotenki auttais? Tai pystyyks jotenki välttää ettei väliliha repeis/ei tarttis leikata?
Tiiän et sen 9kk jälkeen se yks päivä ei varmaan enää tunnu kuin helpotukselta, ku tietää mitä sit saa "palkkioks" ku sen päivän kestää ja ponnistaa jne... :)
Mut silti. Kokemukset tai vinkit olis kivoja.
Mut kertokaa vaiks jotai kokemuksia tai vinkkejä miten pelon sais pois. :)
Auttaaks se synnytyksessä jos on treenannu lantionpohjalihaksia? Jostain käsitin et jotenki auttais? Tai pystyyks jotenki välttää ettei väliliha repeis/ei tarttis leikata?
Tiiän et sen 9kk jälkeen se yks päivä ei varmaan enää tunnu kuin helpotukselta, ku tietää mitä sit saa "palkkioks" ku sen päivän kestää ja ponnistaa jne... :)
Mut silti. Kokemukset tai vinkit olis kivoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
synnytä! Mun muijalta repes suunnilleen koko peräpeili siinähommassa! Mut sai ne harsittua sen kasaan, aika hyvin nykyään osaavat ommella. oon kyllä kuullu et joillain on jääny pillu ihan levähtäneen karjalanpiirakan näköseks.
Hei mut otat epiduraalin, sitten se ei satu lähellekkään niin paljoa, kuulemma!
siis kaikenlaisia tolloja on liikkeellä. mitä edes vaivautua vastaamaan jos ei voi kunnon tekstiä pistää!! huh huh..
joo itsellä nyt 3,5 kk ikäinen poika. kyllä se synnys varmasti kaikkia vähäsen pelottaa, ainakin sen ensimmäisen kohalla.
itsellä oli ainakin. mietin päivät pitkät, että sattuuko ja mitä jos jotain menee pieleen.
mutta sillä hetkellä kun supistukset tulee säännöllisesti ja synnytys lähestyy niin ei sitä ajattelekkaan sitä kipua. itselläni oli ainakin pääasia, että pukkaan ja äkkiä poitsun maailmaan jotta kivut loppus. eihän se niin äkkiä käynytkään, mutta mikä lopputulos!
kaikilla se synntys sattuu, enempi tai vähempi. ja tottahan on että tuskin kellään on ihan samanlaisessa kunnossa kroppa sen jälkeen, mutta hyvällä harjoittelulla ja jumppaamisella kaikki ok!
ite oon muuten ok, mutta nämä raskaus arvet nyt ovat jääneet muistoksi. mutta mitä sitten!?
ja tuon levähtäneen karjalanpiirakan näköseksi tuskin kenenkään alapää muuttuu...
tsemppiä!
Itseasiassa se ompelutyö ei aina onnistu ja joitakin näkö-sekä tuntohaittoja voi jäädä. Esim. epätasainen reuna tai kiristyksen tunnetta aiheuttava arpeutuminen. Tosiasiassa kaikki eivät ole yhtä hyviä/viitseliäitä lopputyöntekijöitä ja niin se on vähän säkästäkin kiinni.
Minusta tästä asiasta ei pitäisi vaieta, vaan pitäisi vaatia koulutusta heille, joiden työstä usein valitetaan ja sanoa, että tästäkin asiasta saa valittaa, ei tarvitse nolostella. Lisäksi korjaavia toimenpiteitä pitäisi saada, vaikka vaiva olisi pienikin. Jos miehellä kalussa on vikaa, niin se kyllä korjataan, mutta naisen pitäisi kestää "elämän" jäljet siinäkin tapauksessa, että korjaaminen olisi mahdollista ja vain talous/viitseliäisyys kysymys. Mielestäni vieläkin elää se ajatus, että naiset eivät ole yhtä seksuaalisia kuin miehet tai seksi ei ole heille muuten vain tärkeää.
Moikka!
Synnytyspelko on aivan luonnollinen asia. Synnytystapahtumaan voi valmistautua etukäteen lukemalla synnytyksen kulusta faktatietoa. Kirjat ja netti ovat hyviä lähteitä. En suosittele välttämättä lehdissä olevien synnytysjuttujen lukemista, sillä ne ovat omiaan lisäämään pelkoja varsinkin, jos niissä on selostettu monia komplikaatioita.
Välilihan leikkauksen tai repeämien syntyyn tuskin pystyy vaikuttamaan. Neuvolalääkärisi tekee loppuraskauden aikana synnytystapa-arvion, jossa hän tutkii synnytyskanavan. Tarkoituksena on siis selvittää, voiko vauvasi syntyä alakautta. Hyvä lihaskunto ei varmasti ole pahitteeksi, mutta jostain olen kuullut, että synnytys sujuu hyvin, jopa paremmin, jos ei ole täysin timmissä kunnossa. Toisaalta raskaus ja synnytys on kaikilla hyvin yksilöllistä. Naisen vartalo on yleisesti ottaen hyvin valmistautunut tähän tapahtumaan.
Synnytyspelosta kannattaa puhua neuvolassa. Joissakin kunnissa on pelkopoliklinikka, jossa käsitellään kyseisiä asioita.
Minua jännitti synnytys tosi paljon. Ajan kanssa pelko väheni, mutta raskausaikanani synnytyspelko hiipi taas mieleeni. Uskon, että kaikkia äitejä pelottaa synnytys. Minua huolestutti lähinnä se, jos jokin menee pieleen, lapsi ei olekaan terve tms. Synnytykseni meni kuitenkin ihan hyvin. Tottakai supistukset ja itse ponnistaminen sattuivat, mutta ajattelin sen kuitenkin olevan ajallisesti lyhyt verrattuna esim. pitkäaikaisiin syöpäkipuihin.
Tsemppiä sinulle!
Mutta ei sen synnytyspelon takia kannata valita ehdoin tahdoin lapsettomuutta.
Itse halusin tulla raskaaksi, mutta se ei niin vain "luonnollisella tavalla" onnistunutkaan, vaan lapsen sain vasta vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen. Kokemuksesta voin sanoa, että synnytyskipu (jota varsinaisesti pelkäät) ei ole mitään niihin jatkuviin pettymyksen tunteisiin verrattuna, joita koin epäonnistuneiden hoitoyritysten jälkeen.
Kun vihdoin raskaus käynnistyi ja pääsin muiden odottavien äitien kanssa samalle viivalle, minulla oli niin valtavan suuri motivaatio että kivun lieventämiseen en tarvinnut kuin ilokaasua.
Kohta poikani täyttää viisi vuotta ja on maailman ihanin pellavapää! Haluaisin tosin toisen lapsen...
En allekirjoita lausettasi "Kaikki naiset pelkäävät synnytystä, enemmän tai vähemmän." :-)
Ensimmäistä lastani synnyttämään mennessä en osannut ollenkaan pelätä, kun ei ollut asiasta mitään kokemusta. Kaikki sujui huippuhyvin, joten ei ollut syytä pelätä toistakaan synnytystä. Ja kaikki meni taas mukavasti. Nyt kohta kolmas synnytys edessä, ei pelota.
Totta kai synnytys jännittä ja vähän sattukin. Ite ajattelin ekaa oottaessani, et ei se voi ihan hirveetä olla, selviihän eläimet luonnossa ilman apua, ihmisil on kuiteskin hyvät kätilöt lääkärit. No, eka oli hätäseksito, istukka lähti irtoomaa kesken synnytyksen. Se oli paha kokemus. Kaks muuta synty normaalisti ja synnytys kesti kummallakin kerralla n 2 tuntia. Ne oli upeet jutut. Alatiesynnytyksestä toipuu paljon nopeemmin ku sektiosta. Yritä ajatella, et se on luonnollinen juttu.
Tosi kummallista ajattelua verrata tässä asiassa ihmisiä eläimiin.
Haluan nyt sanoa sulle pari sanaa evoluutiosta. Eläimilla luonto pitää huolen siitä, että vain lisääntymiskykyiset selviytyvät. Jos eläin ei pysty synnyttämään, niin se kuolee, eikä saa siten enää jälkeläisiä, jotka myös olisivat lisääntymiskyvyttömiä.
Ihmisillä taas on sairaalat, lääkärit ym. eikä naisia ainakaan länsimaissa kuole kovinkaan paljon synnytyksiin.
Ihmiselle synnytys ei ole "luonnollista", koska naisen lantio on liian kapea, mikä taas johtuu siitä, että kävelemme kahdella jalalla. Muilla, neljällä jalalla kävelevillä eläimillä lantio on mahdollista olla leveämpi.
Naisten kärsimys synnytyksissä on siis eräällä tavalla hinta siitä, että me ihmiset kävelemme pystyssä.
Omassa suvussani on paljon pienilantioisia naisia, jotka ovat synnyttäneet siksi keisarileikkauksella. Jos eläisimme luonnossa ilman lääketiedettä, evoluutio olisi jo karsinut meidät pois, kun emme pysty "luonnollisesti" lisääntymään.
Mielestäni on muutenkin kummallista perustella asioita sillä, että ne ovat "luonnollisia". Luonnosta ei voida mitenkään johtaa vastausta siihen, miten ihmisten pitäisi elää nykyisin.
Esim. silmälasit ovat erittäin "epäluonnolliset", ja luonnossahan evoluutio karsii huononäköiset.
Kyllä ihminen on eläin samalla tavalla kuin muutkin nisäkkäät. Ennen tietysti luonto karsi elinkelvottomat myös ihmisestä, samoin kuin muistakin eläimistä. Nykyisin onneksi on ne sairaalat ja lääketiede. Se onkin hyvä juttu, ilman sitä myös oma esikoiseni, ehkä myös minä, olis kuollut. Mutta kuitenkin ihminen on eläin.... Ja synnytys on LUONNOLLINEN asia.
Kaikkia varmasti pelottaa ja mietityttää synnytys enemmän tai vähemmän. Samoin myös itselläni. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja synnytin terveen 4-kiloisen tytön. Pyysin epiduraalipuudutuksen, joka tehosi hyvin pahimpiin supistuskipuihin. Puudutuksen hävittyä saikin jo alkaa ponnistaa ja ponnistusvaihe kesti 30min ja tunsin, kun vauva tuli ulos. Sen jälkeen kaikki kipu hävisi hetkessä! Väliliha leikattiin, mutta siihen laitetaan puudutus eikä siis tuntunut miltään. Haava paranee parissa päivässä. Heti synnytyksen jälkeen olin ihan kunnossa, kävin suihkussa ja kävelin sairaalan osastolle ja hoidin vauvaa itse. Ei siis mitään syytä pelätä ensisynnytystä, useimmiten kaikki sujuu hyvin!!