Olen pitemmän aikaa harkinnut kokeilevani jotakin niistä kamppailulajeista, joita kotipaikkakunnallani on tarjolla (KDS, Shoto budo, judo..). Mutta ne ukemit, ne tuottavat päänvaivaa jo ennen ensimmäistäkään harjoituskertaa, mikä sinänsä ehkä on typerää. Ensin kai pitäisi käydä katsomassa ja kokeilemassa ja muodostaa käsitykset vasta sitten. Kuitenkin tuo seikka on sen verran häirinnyt, että ajattelin kysyä (eri lajien!) harrastajilta heidän kokemuksiaan.
Eli, olkaahan ystävällisiä ja kertokaa, tuottavatko/tuottivatko ukemit teille hankaluuksia?
Miten niitä aletaan opetella?
Kuinka paljon erilaisia ukemeita sisältyy omaan lajiisi?
Viekö aikaa oppia kunnolla? Onko yleistä, että joku ei niitä opi laisinkaan?
Itse en ole oikein koskaan pitänyt kuperkeikkojen tms. tekemisestä. Onko niin, että kun vain harjoittelee tarpeeksi, niin pääkoppakin tottuu?
Voivatko ukemit olla väärin tehtyinä vaarallisia?
Onko harjoittelun aloittaminen turvallista?
Ja vielä, vaikuttaako massa asiaan?
Itse olen kai keskikokoinen nainen (167cm), ja massaa on pituuteen nähden enemmän kuin useimmilla tutuillani, vaikka en näytä lihavalta. Tulisi mieleen, että 50-kiloiselta kaikki käy "kevyemmin" kuin 70-kiloiselta.
Tjaa.
Tässähän tätä onkin vastattavaa viitseliäille.
Kiitoksia.
Eli, olkaahan ystävällisiä ja kertokaa, tuottavatko/tuottivatko ukemit teille hankaluuksia?
Miten niitä aletaan opetella?
Kuinka paljon erilaisia ukemeita sisältyy omaan lajiisi?
Viekö aikaa oppia kunnolla? Onko yleistä, että joku ei niitä opi laisinkaan?
Itse en ole oikein koskaan pitänyt kuperkeikkojen tms. tekemisestä. Onko niin, että kun vain harjoittelee tarpeeksi, niin pääkoppakin tottuu?
Voivatko ukemit olla väärin tehtyinä vaarallisia?
Onko harjoittelun aloittaminen turvallista?
Ja vielä, vaikuttaako massa asiaan?
Itse olen kai keskikokoinen nainen (167cm), ja massaa on pituuteen nähden enemmän kuin useimmilla tutuillani, vaikka en näytä lihavalta. Tulisi mieleen, että 50-kiloiselta kaikki käy "kevyemmin" kuin 70-kiloiselta.
Tjaa.
Tässähän tätä onkin vastattavaa viitseliäille.
Kiitoksia.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Karatessa treenattavista tekniikoista minulle ylivoimaisesti kaikista vaikea. En sitten mitenkään saa tehtyä ukemia pehmeästi. Onnistuin alaselkänikin kerran hajottamaan kun tein ukemin väärin parkettilattialle.
Ukemeita joita ollaan treenattu ovat eteenpäin kova ukemi, eteenpäin pehmeä ukemi(se kuperkeikka), taaksepäin kova ukemi, taaksepäin pehmeä ukemi ja kovat ukemit sivulle. Välillä on päässyt temppuilemaankin osa noilla, porukkaa menee nelinkontin kyykkyyn ja joku enemmän treenannut hyppää sitten loikalla yli ja tekee pehmeän ukemin.
Kyllä ajan myötä nuokin paranevat uskoisin. Itsellänikin jonkinasteista parantumista ukemeihin tullut, vaikka joskus ei tunnu onnistuvan mitenkään. Olen myös kovin ykspuolinen noissa, vasemman olan yli ukemi vielä menee mutta ei sitten enää oikean.
Ukemia alettiin opetella menemällä ekaksi kyykkyyn, sitten ohjaaja kertoi mihin asentoihin kädet suunnilleen menevät, millä jalalla ponkaistaan jne. Sitten tehtiin muutama kerta ja taas kerrattiin. Tuskin kaikki noita koskaan kunnolla oppivat, kunhan oppii suojaamaan omaa päätänsä kun kaatuu niin se on kaikista tärkeää.
Olen itse tuollainen 80 kiloinen ja ei se varmaan ole mitenkään kovin paljoa vaikeampaa isompikokoisena kun 100 kiloisetkin ukemiin pystyvät. Treenimäärästä kiinni eniten, enköhän miekin nuo joskus opi kunnolla.
jonkun aikaa oon taekwondoa jo harrastellut ja mulle kanssa ukemit ollut vaikeimmat oppia. nyt vaan kysyisin että onko kyseessä vaan ne sellaset tietynlaiset kaatumiset vaiko kaikki.. meillä kun on ollut vähän oudosti ne jutut ja ukemi on sanottu vaan tietynlaisista kaatumisista..?sit on ollut pehneitä ja kovia ukemeita ja vaan yleisesti eteenpäin kaatuminen eteen taakse ja sivullepäin muuta ainakin juuri ne sellaset olkapäiden kautta mentävät kaatumiset(ukemit) on ollu todella vaikeita tajuta...
"Miten niitä aletaan opetella?"
Riippuen vähän lajista tahti voi olla nopeampaa tai hitaampaa. Yleensä aloitetaan ihan etuperin tehtävästä rullaavasta ukemista jota tehdään alhaalta polviltaan hitaasti. Sitten takaperin rullaava ukemeita ja jossain vaiheessa siirrytään koviin ukemeihin.
Joissakin lajeissa ja seuroissa tahti voi olla kova jolla edetään ukemiharjoittelussa ja toisissa taas edetään hitaammin. Itse kannatan hidasta lähestymistapaa suurimmalle osalle jotka peruskurssille eksyvät koska monelle ukemit eivät ole yhtään tuttuja. Siltikin joissakin lajeissa tahti voi olla todella kova ja sen huomaa että ukemikynnys on toisille erittäin kova. Siitä pääsee kuitenkin yli vain treenaamalla.
"Eli, olkaahan ystävällisiä ja kertokaa, tuottavatko/tuottivatko ukemit teille hankaluuksia?"
Eiköhän ne alussa tuota jonkin verran hankaluuksia jokaiselle. Ja jännittäähän se alussa. Tästä kuitenkin pääsee helposti yli -> treenaamalla niitä paljon.
"Viekö aikaa oppia kunnolla? Onko yleistä, että joku ei niitä opi laisinkaan?"
Jos jaksaa treenata tarpeeksi pitkään niin kyllä ne tyhmempikin oppii. Jotkut lopettavat aikaisessa vaiheessa kun jännittävät ukemeja liikaa. Silleen siitä pelosta ei ainakaan pääse yli. Se on varmaa.
"Onko niin, että kun vain harjoittelee tarpeeksi, niin pääkoppakin tottuu?"
Kyllä. Pääkoppa tottuu itseasiassa aika nopeasti. Jos treenaa ahkerasti niin jo muutamassa viikossa pitäisi pahin olla ohi. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kannata syödä juuri ennen treenejä paljoa tai vastaavasti jätä syömättä moneen tuntiin ennen treenejä. Muuten se voi tuntua ukemiharjoittelussa(ja muutenkin treenatessa). Sanoisin, että siinä 1.5h-2h ennen treenejä kun syö jotain kevyttä hiilihydraattipitoista, vaikka ihan leipää vatsan täyteen(ei ähkyksi), niin pitäisi pärjätä hyvin. Tämäkin on henkilökohtaista. Kannattaa kokeilla mikä toimii itselle.
"Voivatko ukemit olla väärin tehtyinä vaarallisia?"
Ei ne niin vaarallisia ole. Tottakai vahinkoja voi sattua missä tahansa. Siksi sitä harjoitellaan jotta saa ukemit kuntoon.
"Onko harjoittelun aloittaminen turvallista?"
Kyllä on aivan turvallista. Tottakai haavereita voi sattua, mutta niin se on missä tahansa liikunnallisessa lajissa. Juoksussakin voi nilkka mennä ja lihas revähtää.
Ukemiukolta hyvä vastaus.
Ihan turha pelonaihe, kyllä ne ukemit sieltä tulee kun rauhallisesti aloittaa. Mulla menee pää pyörälle helposti mutta ukemit olen oppinut tekemään siitä huolimatta.
Kaiken kokoisten ja näköisten olen nähnyt ukemeita tekevän, toiset tekee paremmin toiset ei niin hyvin. Riippuu harjoittelijasta ja treenin määrästä. :)
Olen treenannut ukemeita toistakymmentä vuotta ja opettanutkin niitä. Olen aina inhonnut niiden harjoittelua ja tulen varmaan aina inhoamaan. Silti ne ovat ylivoimaisesti hyödyllisimmät harjoitteet käytännön elämää varten, mitä olen koskaan tehnyt.
"Eli, olkaahan ystävällisiä ja kertokaa, tuottavatko/tuottivatko ukemit teille hankaluuksia?"
Kyllä.
"Miten niitä aletaan opetella?"
Rauhassa, hitaasti ja alhaalta. Eli pyörähdyksiin lähdetään aluksi kyyykystä/polviltaan ja vasta kun se sujuu, pystystä.
"Viekö aikaa oppia kunnolla? Onko yleistä, että joku ei niitä opi laisinkaan?"
Sellaisen tason saavuttaminen, että niitä voi yksinään turvallisesti harjoitella ilman opastusta ei vie kovin kauan. Lajeissa, joissa ukemeihin panostetaan (judo, monet jujutsut...) tämä tapahtuu peruskurssin aikana. En ole vielä tavannut henkilöä, joka ei olisi oppinut ukemeita tarpeeksi treenaamalla. Toisille se on vaikeampaa kuin toisille. Yleinen atleettisuus ja koordinaatio ovat eduksi, mutta kaksi kättä ja kaksi jalkaa riittää.
"Itse en ole oikein koskaan pitänyt kuperkeikkojen tms. tekemisestä. Onko niin, että kun vain harjoittelee tarpeeksi, niin pääkoppakin tottuu?"
Ei. Minulla menee aina pää sekaisin pitkien pyörimissessioiden jälkeen. Silloin pitää vain pitää pikku tauko ja selvittää päätä. En pidä tätä kohtuuttoman hankalana haittana. Ärsyttävä pikkukiusa.
"Voivatko ukemit olla väärin tehtyinä vaarallisia?"
Voivat. Olkapään saaminen sijoiltaan lienee helpoin toteuttaa. Kamppailulajeista puhuttaessa ukemi ei kuitenkaan ole sieltä vaarallisimmasta päästä liikkeitä ja sen osaaminen parantaa turvallisuutta esim. pyöräillessä merkittävästi.
"Onko harjoittelun aloittaminen turvallista?"
Kyllä kun se tehdään oikein helpommista suorituksista aloittaen. On varmaan aika selvä että jos treenaamaton ihminen alkaa tehdä hyppyjä pää edellä lattialle, siinä ei hyvin käy.
"Ja vielä, vaikuttaako massa asiaan?"
Ei hirveästi. Jos on todella ylipainoinen, voi pystyyn nousemisessa jouhevasti olla ongelmia (kuten tietysti myös hyppyukemeissa) mutta perusjutut onnistuvat kyllä, kun tekniikka on kunnossa. Ukemissa kun liikutaan tavallaan "omalla painollaan" ja kun massa on kerran saatu liikkeelle, se ei pysähdy, vaikka sitä olisi paljonkin.
"Ei. Minulla menee aina pää sekaisin pitkien pyörimissessioiden jälkeen. Silloin pitää vain pitää pikku tauko ja selvittää päätä. En pidä tätä kohtuuttoman hankalana haittana. Ärsyttävä pikkukiusa."
Myöskin kyse voi olla tekniikkavirheestä. Jos ei muista hengittää ja jännittää hirveästi niin se vaikuttaa. Ja toisaalta myös oman katseen kohdistaminen oikein vaikuttaa. Jos antaa katseen tavallaan pyöriä etuperiukemin mukana niin siinä menee pää sekaisin. Katseen kohdistaminen on itseasiassa tärkeä pointti. Esim taitoluistelijat käyttää oikeaa katseenkohdistamistapaa, jotta ei mene pää sekaisin pyöriessä.
Itselläni ei mene oikeastaan koskaan enää pää sekaisin vaikka pyörisi paljonkin. Riippuu tietenkin miten pyörii. Jos on pientä flunssan poikasta tai ei ole syönyt moneen tuntiin ennen treenejä niin silloin voi vähän mennä.
No miksi painijat eivät harjoittele ukemeita?
"No miksi painijat eivät harjoittele ukemeita?"
Mitä tarkoitat? Ainakin painilajeissa kuten judo,bjj,lukkopaini treenataan ukemeita.
Et ole lajista nimeltä paini kuullut? (kilpailut yleensä kahdessa muodossa tosin)
Lähinnä ihmetyttää, että miten tämäkin liittyy aiheeseen?
Mielenkiintoinen kysymys, jota en ole aiemmin tullut miettineeksi. Penskana treenasin painia, eikä siellä tosiaan ukemeita läiskitty. Sen sijaan, kun olen katsonut paikallisten painijoiden otteita, niin kovasti samalla tavalla sieltä heitosta alas tullaan kuin judossa tai jujutsussakin.
Painissahan tehdään paljon kuperkeikkoja yms. joilla kai haetaan se vartalonhallinta ja alastuloharjoittelu tehdään pääosin heittojen yhteydessä. Voisin epäillä, että tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että paini aloitetaan usein hyvin nuorena, jolloin kaatumista ei vielä niin pelätä kuin aikuisena.
Olen pannut merkille, että teini-ikäiset usein oppivat kierähdysukemit palon aikuisia nopeammin.
No mitäs hyötyä siitä käsien läpsäytyksestä oikein on? Mikseivät painijat tee sitäkään?
Ukemi on (vapaassa- /)Kreikalaisroomalaisessapainissa erillainen, siinä on polvi ikäänkuin välissä (useasti kuitenkin vain muka..)ja koska suoritukseen pyrkimyksenä on toisen selättäminen, siihen määrätyllä säännöillä on heitot erillaisia kuin esim. judossa jossa mennään painopisteen alle (kuten tietty painissakin)ja sitä kautta "nostetaan" vastustaja ilmaan, että saataisiin ipponin arvoinen heitto. Painissa on tavoitteena ettei vanhan kansan kastumista tapahtuisi, vaan heittäjä pystyy suoraan jäämään ikäänkuin päälle, jolloin heiton linja on matalampi. Sitäpaitsi olisihan hurjaa jos suomalaiselle painijalle sanoisi; teitpä hienon ukemin - tähän ehkä parempi vaihtoehto olisi olipa näyttävä hyppykuperkeikka... Olipa huonoa selostusta, mut toivottavast sain jotain muka selitettyä ;o)
Siis oli vain esim. selostus, ja heiton tapahtuminen olis noin niinkuin esim. käsivarresta, niskasta, ...
Itse ymmärsin tuosta vain sen, että siinä ei vastattu kysymyksiin, mikseivät painijat harjoittele ukemeita tai miksi he eivät käytä kädellä läpsäytystä heitoista alastuloihin.
Eli miksi eivät?
Miksi listaat ukemit niin tärkeäksi "ylivoimaisesti hyödyllisimmät jne."?
Tämä ei ole provo, vaan oikeasti kiinnostaa mielipiteesi MIKSI?
Ehkäpä otan ukemit takaisin omaan harjoitteluuni, kun perustelet tarpeeksi hyvin..
Ukemit ovat olleet treenisalin ulkopuolella paljon hyödyllisempiä kuin mitkään muut tekniikat, koska olen kaatunut paljon useammin kuin mitä kimppuuni on käyty. Ukemeita käytän useita kertoja vuodessa tositilanteessa. Tappelutaidoille taas ei ole ollut käyttöä läheskään joka vuosi. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että pyöräilen paljon - myös talvisin.
Siksi.
Ahaa, ajattelin että se hyöty olisi ollut lajisidonnainen. Siksi hämmästytti sen korostaminen. No, selkisipähän sekin. JOten kiitos vaan vastauksesta.
Yksi syy ukemin tarpeeseen judossa on tatamin kovuus. Painimattohan on huomattavasti pehmeämpi joten alastulo on "turvallisempaa" ilman ukemia kuin se olisi judotatamilla. Jos kuitenkin seuraatte kilpailutilanteita, niin monesti se ukemi jää myös heitettävältä tekemättä, koska silloin ainoa mielenkiinnon kohde on kääntyä niin että heittäjä saa mahdollisimman pieniarvoisen suorituksen tai ei suoritusta lainkaan. Myös itse ukemin tekeminen alastulossa antaa myös vaikutelman siitä että heitto oli "tehokkaampi" eli isompiarvoisen suorituksen arvoinen kuin vastaava alastulo ilman ukemia. Tämän vuoksi ukemeja judossakin näkyy eniten heittoharjoituksissa, vähemmän randoreissa ja vähiten kilpailutilanteessa.
Itse olen samaa mieltä Andyn kanssa, suurin hyöty ukemin osaamisesta (niin että se tulee "selkärangasta") on pahoilta loukkaantumisilta välttyminen yllättävissä kaatumisissa. Tämän vuoksi judo on erittäin hyvä laji esim. lapsille riippumatta siitä alkaako siinä kilpailemaan tai harrastaako sitä loppuikäänsä. Parin kolmen vuoden harjoittelun jälkeen ukemi kyllä sujuu melkein tilanteessa kuin tilanteessa.
Kerros nyt tyhmälle, että kun sanot, että ukemin osaamisesta on hyötyä normaalielämässä, niin meinaatko, että kun tuolla ulkona liukastuu, niin pitäisi tehdä _pyörivä_ ukemi? Vai tarkoitatko vain muunlaista oikeaoppista kaatumista, eli esim. kädet lyödään maahan (ei suorin käsin) ja pää pidetään ylhäällä?
Lisäksi kun yleisesti puhutaan ukemeista, tarkoitetaanko sillä yleensä vain tätä pyörivää kaatumista, vai kaikkia kaatumistekniikoita? Omassa seurassani ukemi-nimellä kutsutaan vain noita pyörimisiä, noita toisia kaatumisia taas sanotaan ihan vaan kaatumisiksi.
Ukemi tarkoittaa kaikkia kaatumisia
Ukemit sivulle ja taakse on ihan simppeli juttu aikuisille. Eteenpäin pyörien vähän vaikeampi, mutta osaavan opettajan opastuksella ei mikään hankala temppu keskivertohenkilölle.
Judoon sisältyy ukemit joka suuntaan kaikilla tavoilla. Käytännössä eteen, sivuille ja taakse.
Jos on suuria motorisia kehityshäiriöitä/vast niin silloin ei välttämättä opi koskaan eteen päin ukemia, mutta muuten oppii nopeasti, jos on aikuinen.
Itselläni menee pää vähän sekaisin kuperkeikoista jos tekee monta putkeen, mutta ei eteen päin ukemista.
Ukemi tarkoittaa turvallista kaatumista. Toki kaikessa on vaaransa, mutta ukemin opetteleminen estää loukkaantumisia niin harjoittelussa kuin talviliukkailla. Tietooni ei ole tullut 14v judourani aikana yhtään loukkaantumista, joka olisi tullut ukemin harjoittelusta.
Ei massasta ole haittaa, ellei sitä aivan älyttömästi ole. Itse olen 120kg eikä mitään onglemia massan takia.
tästä lisää ukemeista http://judoinfo.com/ukemi.htm
En ole paljon ukemeihin kiinnittänyt huomiota, vaikka niitä välillä lämmitellessä tehdäänkin, mutta ei ne mitään hankalia ole (voi tietysti olla, että teen ne päin persettä). Ei niillä oikeastaan paljon väliä ole, kunhan et itseäsi pahemmin telo niitä tehdessä.
Eikös ukemi tehdä aina kun kaatuu?
Ei ne ukemit ole kuperkeikkoja kummempia. Ite harrastin ninjutsua pienempänä ja vuoden harjoittelun jälkeen tein jo kierivän ukemin hypystä eteenpäin parketille. Alussa se tietysti saattaa hirvittää, mutta kun ajattelee ne vain kuperkeikkoina jotka menee eri suuntaan niin kyllä se siitä.
Hei!
Minulla on ollut pienenä lapsena takaisinvirtausta, eli minulta tuli oksennus jos olin hetkeäkään pää alaspäin, joten kuperkeikat sun muut jäivät opettelematta. Kun aloitin Kung Fun niin pelkäsin kuperkeikkoja ja ukemeita yli kaiken. Mutta kun aloitimme tekemään kuperkeikkoja niin kammoksuin niitä. No ekalla kerralla ei tullut juurikaan mitään ukemeista ja kuperkeikoista, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja otin patjan, laitoin sen lattialle(koska oli tammikuu en mennyt tekemään niitä nurmikolle), ja rupesin harjoittelemaan. Minä huomasin että takaperin kuperkeikka on mielestäni helpompi ukemina kuin kuperkeikkana. Etuperin kuperkeikka ei tahdo oikein sujua vieläkään(menen aina vinoon) mutta ukemit menee jo ihan sujuvasti. Alussa kuitenkin ukemi epäonnistui pahasti ekaa kertaa seisaaltaan kun tein sitä patjalle, koska ikäänkuin hyppäsin selälleni ja meni ilmat pihalle. Sen jälkeen olen oppinut tulemaan rullaamalla.
Terveisin: Omat pelkonsa voittanut.
Tässä on nyt aivan hukassa koko homman perimmäinen idea. Ei ukemia harjoitella jotta osaisi tehdä ukemin. Sitä harjoitellaan, jotta EI LOUKKAISI ITSEÄÄN KAATUESSA. Se on välttämätön osa sellaisia kamppailumuotoja joissa pyritään vastapuolen kaatamiseen, ja toisaalta myös sen tulisi kuulua kaikkiin sellaisiin liikuntamuotoihin, joissa on olennainen kaatumisen riski (laskettelu, skateboarding, ratsastus, kilpapyöräily, moottoripyöräily, korkeushyppy jne). Ainakin rullaluistelijoille opetetaan erityisillä luistelukursseilla ukemia. Ei sitä tietenkään kutsuta "ukemi"-nimellä koska kyse ei ole japanilaisperäisestä toiminnasta tai edes tekniikasta, vaan sitä kutsutaan kaatumiseksi.
Jokaisessa toimintamuodossa on omat tapansa kaatua tahallaan tai vahingossa. Siksi jokaisella toimintamuodolla on oma tapansa tehdä ukemi, ja asiaan vaikuttaa myös käytettävä suojavarustus. Jos sulla on polvi-, kyynärpää- ja ranne/kämmensuojat, niin tavanomainen rullaluistelutyylinen nelinkontin-kaatuminen on ihan hyvä tekniikka (joskin siihen liittyy lisääntynyt riski olkapäävammoista mutta se ei ole kovin paha juttu).
Kaatumis- ja kaatamislajeja ei pidä eikä voi harjoitella turvallisesti ellei osaa kaatua. Ja ihmisen motoriset perusreaktiot kaaduttaessa on tarkoitettu puusta putoamisen varalle tms tilanteeseen, joten niistä ei ole hyötyä kuin harvoin; pitää siis erikseen opetella kaatumaan, jotta ei loukkaisi.
Kaikessa harjoittelussa on tietysti loukkaantumisen riski, ja liikunnan harrastamisen on hyvin sairasta ja vammauttavaa toimintaa. Mutta niin on harrastamattomuuskin. Harjoittelun tarkoitus on kuitenkin estää loukkaantumisia eikä aiheuttaa niitä, joten eipä siinä pitäisi mitään pelättävää olla.
Ja miksi painissa ei ole ukemia? Onpas. Painissa ei ole samaa ukemia kuin esim jûdôssa tai jû-jutsussa, koska
a) painin kaatumistapoja ei ole tarkoitettu itsepuolustuksellisiin olosuhteisiin vaan nimenomaan molskille (joka on melko pehmeä)
b) painissa ei saa koskettaa hartioilla mattoon tai häviää
c) painissa ei muutoinkaan ole suotavaa päätyä selälleen ettei kohta b uhkaisi
d) monista painiheitoista tullaan alas tavoilla joihin jûdô-tyylinen ukemi ei sovellu, vaan pitää käyttää painityylistä ukemia
Painija ei voi lyödä mattoa kuten jûdôka, koska se johtaisi hartian mattoonmenoon.
Ja lopuksi, monikko on "ukemi", yksikkö on "ukemi". Muotoa "ukemit" ei ole olemassa.
Suomenkielessä kirjoitetaan ihan vain judo ja jujutsu (tai vaihtoehtoisesti esim. jujitsu, jiujitsu jne.), sekä monikossa ukemit. Tarkkana siellä äidinkielen tunneilla, naskalit!
Mistä syystä noi aksentit tai vastaavat tulee noihin kirjainten päälle? Esim jûdô eikä judo.
Voitko vähän selventää, miksi monikko on "ukemi"
Oikeastihan sielä pitäisi olla viivoja Jūdō eikä "hattuja", mutta kun en ole keksinyt miten tänne saisi viivalliset merkit kunnolla näkyviin. On joitakin kieliä, kuten latina, kiina ja japani, joita kirjoittaessa ainakin foneettinen vaakasuora viiva tulee välillä kuvaan mukaan, tosin niistä kiinassa sen tarkoitus on "tasaisen korkea ääni", kun taas latinassa ja japanissa tarkoitus on "pidennetty eli yleensä kaksinkertaisena lausuttava vokaali".
Se, että niitä viivoja (tai korvikkeena edes hattuja) ei paljoakaan käytetä, ei johdu mistään muusta kuin laiskuudesta, saamattomuudesta ja tietämättömyydestä. Ei niitä poiskaan oikeasti saa tai voi jättää, koska se olisi sama juttu kuin jos ryhtyisi kirjoittamaan suomen kielta kayttamatta aa ja oo kirjainten paalla sinne kuuluvia pisteita. Se muuttaa lausunta-asua ja herkästi myös sanojen tarkoitusta.
Tämähän on monelle tuttua hupaisasta "veetto-oikeudesta", kun se latinan sana oikeasti on vetô-oikeus (siis "vetoo-oikeus").
Nimimerkki Huolestunut tuossa kirjoitti että suomen kielessä ne kirjoitetaan vain yksinkertaisesti "judo" jne. Kyseinen nimimerkki on vakavasti väärässä, ja hän luultavasti myös lausuisi jûdôn nimen "judo" eikä "dzuudou" kuten se jotakuinkin kuuluu lausua. Kyseisen lajin nimi voidaan kirjoittaa myös suomalaisittain, jolloin mallia voi ottaa viime vuosisadan puolivälin kamppailuoppata ja kirjoittaa vaikkapa "dtshuudou". Silloin se on edes sinne päin kuin mikä on lausunta-asu.
Ja se monikkojuttu: japaninkielen sanat ovat yhtä aikaa sekä monikkoja että yksikköjä, joten niitä ei voi eikä saa enää enää taivuttaa uudelleen monikkoon. Tai sitten on kyse jo todella monesta. Vastaava typerä häiriö on esim. puhua medioista, kun sana media ON JO MONIKKO. Se tarkoittaa mediumit.
Se lingvistiikasta.
ÖÖh, ei. Vain asiaa ja sen taustaa tuntematon umpijuntti (eli siis keskivertosuomalainen) toimii noin.
Ja höpö höpö. Sana judo on ollut käytössä suomenkielessä jo iät ja ajat, ja se todellakin taivutetaan suomen kielioppisääntöjen mukaan, eikä sanan oikeinkirjoitukseen viivat tai hatut kuulu. Samoin on ukemien tai vaikkapa kimonoiden tapauksessa. Kysypä asiaa äidinkielen opettajaltasi elokuussa.
Median suhteen en ole varma, mikä on kielitoimiston kanta, mutta jos puhut yksittäisestä tiedotusvälineestä, käytätkö todellakin yksikkömuotoa, joka lienee medium? Lainasanojen käyttö ei välttämättä ole identtistä alkuperäisen käytön kanssa, jos ei tämä ole sinulle vielä valjennut. Niitä myös taivutellaan suomen, eikä alkuperämaan kielen sääntöjen mukaisesti.
Sana "judo", joka lausutaan "judo" on täysin eri asia kuin sana jûdô, joka lausutaan suunnilleen "dzhuudou". Koko idea japaninkielisen termistön käyttämisessä on että on sitten sama termistö joka puolella maailmaa. Kun täällä tampiolassa lausutaan jokainen sana niin kuin se kirjoitetaan eikä ihan niinkään, niin siinähän menee koko ajatus täysin pilalle. Kun tänne tulee japanilainen, tai edes ranskalainen jûdô-opettaja käymään, niin eihän se edes tajua että mistä pirun jousivartalosta ne nyt höpöttää kun pitäisi puhua jûdôsta.
Yleiskielen nimityksenä pystyn hyväksymään sanan judo niille, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Mutta niille, joilla on asian kanssa tekemistä, sen lajin nimen pitäisi luonnollisesti olla kôdôkan-jûdô (lausunta koudoukang dzhuudou), koska onhan se nyt käsittämättömän tyhmää että treenaa jotakin eikä edes tiedä mikä sen nimi on. "Mä vaan lyön tätä keltaista palloa mailalla ton verkon yli, en mää vaan tiedä mikä tää on nimeltään, joku tiines varmaan."
Asioilla voi olla toki suomalaistettuja lainasanamaisia nimiä, mutta sellaisia on tässä asiayhteydessä hyvin vähän. Se kimono käynee esimerkiksi sellaisesta. Ukemi taas ei mene samaan kategoriaan ollenkaan, vaan on lajispesifistä terminologiaa.
Elikkäs, olen noin ½ vuotta treenaillut Hokutoryua Ju-jutsua ja lajiin kuuluu aika olennaisesti nuo ukemit. Luulen, että ju-jutsussa treenataan kaikenlaiset ukemit, tosin ei vielä olla kaikkia harjoiteltu.
Mutta voin sanoa, että en itekkään osannut ukemeita tehdä kun aloitin, enkä osaa vieläkään tehdä täydellisesti, välillä tömähtää kovemmin välillä menee "sulavammin". Mutta sen voin sanoa, että turha pelätä niitä. Koska kyllä ne ajan myötä oppii. Valmentaja sanoi: "Kyllä kaikki oppii ne tekniikat, osalla menee vaan kauemmin."
Eli innolla vaan mukaan!!
Lisätietoa osoitteesta www.finjutsu.com
...teillä on tuolla vyötasolla? Pehmeitä, puolikovia vai jopa peräti kovia?
Hapkidossa nuo ukemit tunnetaan kissakaatumisen nimellä. Pehmeä kissa on helpoin eli se rullaava. Puolikova pysäytetään iskulla ja toisella jalalla. Kova taasen simuloi heitosta alastuloa eli se tehdään hypyllä ilmassa kierähten alastuloasentoon sekä kädellä ja toisella jalalla putoamista vaimentaen.
-T
olen treenannut hokutoa nyt vuoden joten keltaisen vyön osalta osaan vastata.
keltaisen vyön kokeeseen (joka suoritetaan noin 4 kuukauden mittaisen peruskurssin jälkeen) kuuluu pehmeä (rullaava) ukemi eteen ja taakse, sekä kova ukemi molemmille sivuille. meillä tosin kovaa ukemia ei tässä vaiheessa tehdä hypystä kierähdyksellä, vaan yksinkertaisesti sivulle kaatumalla.
En tiedä ketään (muita kuin liikuntavammaisia) joka ei oppisi ukemeita, mutta joissain seuroissa siihen annetaan niin vähän aikaa ettei hitaimmat pysy mukana.
Kyllähän noita ukemeita tatamilla treenaa, mutta tuo yhden kirjoittajan mainitsema parketti kyllä hirvittää. Lähinnä kai se on karatekoiden pulmana?