Luulin ja olin varma, että olen raskaana (oli ihan outoa kipua alavatsassa monen päivän ajan). Mutta nyt kuitenkin menkat alkoi ihan normaalisti ja se kipukin katosi heti kun ne alkoi. Liekö se sitten ollut jotain stressiä tästä asiasta?
Nyt ei todellakaan enää tämän kamalan piinaviikon jälkeen tee mieli enää edes harrastaa seksiä. Sen verran kamalaa oli itkeä asian kanssa yöt ja päivät, mutta onneksi kaikki nyt kääntyi paremmaksi. Ennen olin "abortinvastustaja" ja ajattelin, että minä en koskaan voisi "tappaa" omaa lasta, mutta kun luulin olevani raskaana niin kyllä se abortti tässä iässä ja elämäntilanteessa oli ykkösvaihtoehtona. No onneksi kuitenkin panikoin turhaan.
Hyvää kesää kaikille ja voimia ratkaisunne kanssa!
Nyt ei todellakaan enää tämän kamalan piinaviikon jälkeen tee mieli enää edes harrastaa seksiä. Sen verran kamalaa oli itkeä asian kanssa yöt ja päivät, mutta onneksi kaikki nyt kääntyi paremmaksi. Ennen olin "abortinvastustaja" ja ajattelin, että minä en koskaan voisi "tappaa" omaa lasta, mutta kun luulin olevani raskaana niin kyllä se abortti tässä iässä ja elämäntilanteessa oli ykkösvaihtoehtona. No onneksi kuitenkin panikoin turhaan.
Hyvää kesää kaikille ja voimia ratkaisunne kanssa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
tosin vain sillä erolla että menkkani eivät ole alkaneet.Tosin ne on vasta pari päivää myöhässä,mutta yleensä ne on päivälleen täsmälliset.Olen aina ajatellut että henkilökohtaisesti en aborttia voisi tehdä,mutta tässä elämäntilanteessa en tiedä mitä tekisin.
Mulla oli sama tilanne muutama viikko sitten, menkat oli myöhässä mut aattelin et johtuu stressistä ja sitten lopulta aattelin tehä testin ihan vaan varmistaakseni etten oo raskaana, aattelin et menkat alkaa heti kun tiiän sen. No testi ei sitten näyttänytkään ihan sitä mitä toivoin, ihan paniikki tuli ja heti tiesin että abortin teen. Jos elämäntilanne olisi toinen ja olisi vakituinen kumppani niin olisi ihan eri asia, silloin voisi edes harkita toistakin vaihtoehtoa... mutta ei nyt. Kyllä sitä tällasista kokemuksista aina oppii jotain, itelläki oli päällimmäisenä mielessä abortin jälkeen ettei ihan heti tuu mieleen harrastaa seksiä. Jotenki pelkään et jatkossa ehkäsy pettää ja sama tilanne eessä..
Voimia kaikille abortin kokeneille.
Tarkoitukseni ei ole suinkaan ilkkua ex-vastustajille tai nykyisillekkään. Mutta nämä muutamat kirjoitukset herätti mielessäni kysymyksen. Johon en kyllä varmana tule vastausta saamaan. Mutta pohdimpa asiaa nyt kuitenkin.
Monikohan vastustaja ei ole asiaa miettinyt, että entä jos tulenkin raskaaksi varotoimista huolimatta. Ja itse joutuukin silmätysten tuon kysymyksen kanssa. Tilannehan on eri jos on lapsia haluava ja elämäntilanne on muutenkin ok. lapsen tuloa ajatellen. Mutta eihän se silti estä asettamasta itseään toisen asemaan ja toiseen tilanteeseen, nähdäkseen sen, että asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Eli puuttuuko tietty mielikuvitus nähdäkseen mitä voi itselle käydä. Tai vastaavasti myötäelämisen kyky ja avarakatseisuus nähdäkseen, että tiettyä asiaa pitäisi pystyä katsomaan muustakin kulmasta kuin siitä omasta. Joka voi olla valovuosienpäässä siitä toisen ihmisen tilanteesta.
Täällä saarnaavat abortin vastustajat ovat joko niin nuoria/kokemattomia etteivät tiedä, että tilanne kun napsahtaa omalle kohdalle, ei kaunein ajatus maailmassa, eli elämän jatkaminen olekaan enää se tärkein, tai sitten äitejä.
Uskon, että moni tänne kirjoitteleva etiikan viikon kurssin innoittama lukiotyttö, vaihtaa mielipidettään, kun opiskelee vieraalla paikkakunnalla, eikä raha riitä edes itseään elättämään ja tuleekin vahinkoraskaus. Kun tavoitteet ovat toisenlaiset, pilaa vahinko lapsi koko elämän. Siksi aina kannattaa käyttää sulavia sanoja, sillä ne saattaa joku päivä joutua nielemään.
Äitejä ei taas saa mielipidettään muuttamaan mitenkään, kun ne mussukat on aina ykösiä. Näiden ihmisten tavoitteet ovatkin vain maapallon kansoittamisessa ja on aivan kauheaa kun kaikki naaraspuoliset eivät ajattele samoin...
Luulempa, että se vastustus ei ole iästä kiinni. Sitä voi vanhemmalla iälläkin olla todella laput silmillä ja musta-valkoinen.
Monesti äiti varmaan miettii sitä, siltä kannalta, että jos hänen oma lapsensa tapettaisiin. Mitä mielestäni ei varsinaisesti voi aborttiin rinnastaa. Muutenkin he varmaan ovat omia lapsiaan toivoneet ja heti alusta lähtien he ovat nähneet sen kehittyvän solumöykyn pellavapäisenä, taapertavana ja nauravana lapsena. Eli elävät jo ruusuista tulevaisuutta. Ja jos itselle ainoa oikea vaihtoehto on se äitiys, sitä voi olla todella vaikea tajuta, että asiat voisivat olla toisin.
Silti löytyy niitäkin äitejä jotka näkevät sen niin, ettei lasta saa tänne synnyttää kärsimään. Vaan on armeliaampa tehdä abortti ja minimoida näin kärsimykset vielä kun se on mahdollista. Itse en ole äiti, ja yhdyn jälkimmäiseen mielipiteeseen.
Mielestäni sitä on turha kenenkään puolesta tai vastaan sanoa, ettei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Eihän sitä voi TIETÄÄ. Mutta päätellä voi mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan ja mitä käytännössä mikäkin tarkoittaa. Ihmisellä kun on kuitenkin se kyky, että kykenemme kokemustemme ja tietojemme perusteella saamaan jonkin kuvan todennäköisistä mahdollisuuksista.
Minkä vuoksi vain vastustaminen voi mielestänne olla mustavalkoista? Pidättekö mahdottomana, että asioita monipuolisesti pohtinut voisi pitää aborttia vääränä? Ymmärrän kyllä, ettei toisten elämää tule mestaroida vain ja ainoastaan oman järkeilyn nojalla, mutta itse kyllä väitän, etten olisi tehnyt aborttia missään elämäni vaiheessa (sen jälkeen kun seksin aloitin) vaikka vaikeaa on välillä ollut. Minusta abortti on väärin. Se ei tarkoita, ettenkö ymmärtäisi niitä, joilla on vaikeaa ei toivotun raskauden kanssa. ymmärrän niitä, jotka tekevät abortin enkä koe olevani oikea henkilö heitä tuomitsemaan. Silti koen henkilökohtaisesti abortin olevan väärin monestakin syystä. ja ei, en ole lukiolaistyttö enkä ole lukenut etiikkaa.
Muute, moni sellainenkin äiti, joka ei lasta ole toivonut, rakastaa jälkikasvuaan ehdoitta. Ja edelleen, adoptio on vaihtoehto.
Siis eihän siinä abortin vastaisuudessa/kannattamisessa ole mitään pahaa, niin kauan kun se koskee sitä omaa elämää. Sitten mennään jo liian pitkälle kun aletaan painostamaan ja haukkumaan toisin harkitsevia/tehneitä.
Ja pieni täsmennys. Itse tarkoitan vastustajalla lähinnä sellaista joka vastustaa koko abortti oikeutta ja pitää aborttia raakan murhana ja täysin käsittämättömänä kaikissa tapauksissa.
Ei toivottuja raskauksiakin on erillaisia. Ja varmasti jos nainen päättää jatkaa rauskauden loppuun asti, hän todellakin lasta rakastaa. Kiitos sen, että halutessa nainen saa abortin.
Oletko ikinä miettinyt mitä pelkkä raskaus naisen elämään vaikuttaa? Henkisesti ja taloudellisesti. Etenkin kun abortteja eniten tehdään juuri alle 30 vuotiaille jotka ovat pätkätöissä.
Nyky yhteiskunnassa on paljon epäkohtia raskauden osalta. Piti lapsen tai ei.
Minä tekisin mielummin abortin kuin antaisin lapsen adoptioon. Monelle se pelkkä tieto ei-toivotusta raskaudesta on järkyttävä, puhumattakaan siitä, että pitäisi sen lisäksi olla 9 kuukautta raskaana, synnyttää lapsi ja antaa oma lapsi sitten pois.