Erillissota?

kaikkeen - sanotaan. Mielestäni juutalaisten lähettämisestä tehdään härkänen, millä ei ollut mitään merkitystä "taktisesti hyviin puolustuslinjoihin".

Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että juutalaiset saivat kansalaisoikeudet vasta 1918 ja toisen maailmansodan aikana heitä oli Suomessa n. 2000, millä ei myöskään ole mitään merkitystä...

Saksalaisten (natsien, jos halut heitä niin kutsua) tulo Suomeen oli tarkoituksellista ja sillä oli merkitystä!

Oli loppujen lopuksi kaukonäköistä päästää saksalaiset Suomeen ennen jatkosotaa. Vaikka nämä eivät pohjoisessa onnistuneetkaan esim. katkaisemaan Murmannin rataa yms, ei suomalaisia olisi välttämättä riittänyt torjumaan venäläisiä Lapin pitkillä rajoilla.

Saksan apu Kannaksella 1944 oli myös tarpeen.

Totuus on, että jatkosota oli erillinen sota. Yhteinen vihollinen yhdistää kummasti.

Neuvostovenäjällä oli talvisodan jälkeen(kin) tarkoitus miehittää koko Suomi. Tästä ei ole epäilystä.

Muutaman juutalaisten käännyttäminen Saksaan on ikävä tapahtuma. Kysyt mitä tekemistä sillä on puolustuslinjojen kanssa. Vastaus on: ei mitään.

Kysymyksesi sen sijaan on vähän tarkoitushakuinen - siinä yritetään linkittää 2 aivan eri asiaa. Vähän mustamaalaukseen päin kallellaan olevaa tyyliä?

Ne paljon kohutut Suomen lähettämät juutalaiset olivat venäläisiä sotavankeja.

Eipä taida kovin montaa maata olla, joissa saksalaiset palkitsivat juutalaisia sotilaita viime maailmansodassa. Suomi on sellainen. Tietääkseni juutalaiset sotilaamme eivät heille myönnettyjä rautaristejä tosin kantaneet.

Aika erillinen, erikoinen sota tämä jatkosotamme.

Muistaakseni Saksan puolella soti jkn juutalainenkin yksikkö. Mahtoiko olla millainen kuriositeetti? Voisi kuvitella, että oli pakolla polkaistu yksikkö tai että vaihtoehto oli keskitysleiri tms. Aivan tavallisesta rangaistusyksiköstä ei muistaakseni ollut kyse. Tarkemmin en tiedä.

Mutta pääasiaan: varsin erillistä ja erityistä jatkosotaa kävivät myös Suomen juutalaiset. Yhteinen,hyökkäävä vihollinen yhdistää tehokkaasti. Näin, vaikka tietty porukka vieläkin propagandaansa liimautuneena muuta inisee.

Suomen liittyminen sotaan Saksan rinnalla oli vedonlyöntiä, jossa hävisimme, mutta silti voitimme.

Voitosta saimme tietää vasta vuosia sodan jälkeen, kun Nliiton miehitys alkoi näyttää entistä epätodennäköisemmältä ja kykenimme saavuttamaan luottamukselliset suhteet itään päin, sekä samalla säilyttämään länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen. Samaan kykeni II Maailmansodan maista ainoastaan Itävalta, sekin pitkälti samoin keinoin kuin Suomi; maa piti saada näyttämään venäläisten silmissä "uhrilta", jota Saksa oli kohdellut kaltoin.

Jos Suomi olisi sodan jälkeen jatkanut politiikkaansa -30 luvun linjauksin ja suuntautunut länteen (Saksaahan ei valtiona vielä ollut), Suomen todennäköinen kohtalo olisi ollut tulla miehitetyksi. Eräällä tavalla erillissota -käsite palveleekin isänmaan etua, onhan se luotu Suoman valtiojohdon taholta siinä tilanteessa, kun ei enää voitu olla varmoja Jatkosodassa Saksan kanssa saavutettavasta menestyksestä. Erillissota -termi oli siis käytännöllinen korostettaessa Suomen asemaa sodan uhrina, aivan kuten Itävallassa korostettiin Saksan miehitystä.

Sodasta on kuitenkin kulunut jo niin paljon aikaa, että uskoisin jo Suomen voivan lakata miellyttämästä Moskovaa ja siirtyä totuudenmukaisempaan historiankirjoitukseen: Jatkosodan aattona Suomi uskoi Saksan lyövän Nliiton helposti, ja uskoi saavuttavan sen turvin huomattavaa kansallista etua.

Suomi oli Saksan liittolainen koska: Viholliseni vihollinen on ystävä!

Suomalaiset eivät lähettäneet yhtään juutalaista Saksaa, vain palauttivat muutaman ulkomaalaisen jotka tulivat laittomasti maahan!