Oletteko koskaan miettineet miten monet vierasperäiset, hienoilta tuntuvat nimet ovat suomeksi hyvinkin kansanomaisia.
Esimerkiksi formuloista tuttu Schumacher on Kenkämaakari eli Suutari.
Nuoruudestani muistan tunnetut fillmitähdet kuten Robert Taylor, suomeksi Roope Räätäli ja Clark Gable, suomeksi Kalle Kaapeli.
Entäs sitten meidän toinen Presidenttimme Svinhufvud, suomeksi Sianpää, joka muuten on tämän suvun vaakunassakin.
Sen, miksi joku on saanut nimekseen esimerkiksi Karvanen, ymmärrän hyvin, kaikkia en.
Esimerkiksi formuloista tuttu Schumacher on Kenkämaakari eli Suutari.
Nuoruudestani muistan tunnetut fillmitähdet kuten Robert Taylor, suomeksi Roope Räätäli ja Clark Gable, suomeksi Kalle Kaapeli.
Entäs sitten meidän toinen Presidenttimme Svinhufvud, suomeksi Sianpää, joka muuten on tämän suvun vaakunassakin.
Sen, miksi joku on saanut nimekseen esimerkiksi Karvanen, ymmärrän hyvin, kaikkia en.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kovin Kanadassa muutkin koitti
mutta Kimi sitten lopulta voitti.
Taas toimivat Ferraritkin kuin kello
ja sijoittuivat Schumi ja Barricello.
Oli Kimillä hermot kuin terästä, jäätä
mutta paine tutisutti Alonson päätä.
Ei kestänyt miehellä kantti lainkaan
vaan törmäsi autollaan rata-aitaan.
Kun tästä vielä eteenpäin mennään
ei vastusta pysty antamaan kenkään
Oli vastassa sitten Alonso tai Schumi
niin pehmeitä Kimin rinnalla kuin kumi.
Vielä 1800-luvulla oli hienoa antaa lapsillensa joku ulkomaalainen (esim. ruotsalainen nimi) vaikka sitten ei osattukaan nimea ääntää oikein,
varsinkin jos on kaksi konsonanttia peräkkäin, niin suomalainen hyppää sen ensimmäisen yli :) ettei kieli mene solmuun.
Äitini suvusta on tehty kirja ja siellä näin että joku sukulainen oli saanut nimekseen Svante.
No, aikojen kuluessa tuo S-kirjain on hävinnyt nimestä ja virallisissakin kirjoissa oli hänen nimensä myöhemmin Vante, suomeksi lapanen, tumppu!
Esi isieni nimissä on Anders ja Olof , siis he jotka ovat syntyneet 1600 luvulla
Pirre
Kotikaupungistani Viipurista on säilynyt paljon hauskoja anekdootteja. Kerran eräs maalaiseukko oli tullut kaupunkiin ja pyytänyt vossikkaa toimittamaan hänet lääkäriin.
Hän ei muistanut lääkärin nimeä, paitsi että se alkoi R:llä. - Kaikki Viipurin lääkärien nimet alkavat R:llä, hänelle sanottiin: Raamper, Rööter, Roterus, Riinar...
-No Riinar justiin, oli eukko silloin muistanut!
Autonomian aikana syntynyt sai nimen Patrick.
Kylällä mies tunnettiin "Paatrekkina" elinaikansa.
Muistan, kun Monacon edesmenneen ruhtinasparin
tulevista häistä kirjoitettiin lehdissä,
niin naapurin täti kertoi silmät loistaen:
*Nyt se Renuiiri nai se Karaken*.
nimet ovat kansäinvälisyneet suomessa:)
Vielä ihmeellisemmiksi ovat näissä 7 vuodessa nimet muuttuneet, kun yksilöllisyys on vallannut mielen, ja lasten etunimiksi valitaan jopa amerikkalaissarjojen roolinimiä.
Monihan haalii kaukaisten esi-isien ja -äitien vierasperäisiä sukunimiä itselleen.
Ja, olen toki miettinyt. Useinkin.
Siihen johtopäätökseen olen tullut, että älyllistä laiskuuttakin osoitta, ettei harjoita kieltään taipumaan vierasperäisiin nimiin.
Eivät ne niin vaikeita ole, hehee
Minusta taas meillä on kotimaisia nimiä, joilla osaltaan pidetään yllä kansallista identiteettiämme, emmekä sulaudu olemattomiin kansainväliseen massaan.
Toki yleissivistys ja monipuolinen kielitaito ylläpitävät ymmärrystä myös vieraskielisiin nimiin.
Kotimaisuutta ovat myös ruotsalaiset ja saamelaiset nimet, vaikka vieraita joskus suomalaiseen korvaan.
Kuninkaallisia ja eräitä muita suurmiehiä kutsutaan suomennetuilla nimillä. Esim. Kaarle Kustaa 16; paavi Paavali 2; Iivana (Julma).
Olisi ihan hauskaa, jos Elisabeth Taylor olisi suomeksi Liisa Räätäli (Tailor).
Taylor on Kaunareissa Ridgen (silta) ex-vaimon etunimi. Nykyinen on Brooke (puro). Brooken tytär on Hope (toivo).
Silta on kylläkin bridge.
Kas vain, tässä on hyvä esimerkki sovussa kekustelemisesta.
Huumori oli silloin usein mukana ja monet naurut yhdistivät meitä.
Rekisteröinti näyttää olleen käytössä 2005, vaikka olimmehan
tarinoineet ilman rekkausta jo monta vuotta.
Chatissa tapailimme myös ja siellä toimi monenlaista loosia vähemmän
akateemisesta Karjalan seurasta lähtien. Kaapissa kuiskutelimme salat
ja teimme lähempää tuttavuutta (?).
Intialainen tuttavani puhuu toisesta lapsuudesta uhmaikineen ja
eikö vaan 70-ja 80 palsta muistuta monilta osin huomiota vaativien,
uhmaikäisten kalistetulta.
jatketaan kalistelua
isoäiti_
Siitä tietää olevansa vanha, kun alkaa haikailemaan, että ennen oli kaikki paremmin.
Isoisäni ' Wihtori ja mummo ' Ida