Suomen poliittisen kulttuurin ärsyttävimpiä piirteitä on se, että ei voida sitoutua yhteistyöhön. Esim aina ennen vaaleja kun kysytään mieluisinta hallituskumppania, niin vastataan ympäripyöreätä liirumlaarumia tyyliin "katsotaan nyt ensin vaalit" yms. Itse asiassa, ei ole lainkaan harvinaista että kaksi puoluetta käyvät vaalikampanjan toisiaan sättien ja esittäen itsensä toistensa päävaihtoehtoina mutta vaalien jälkeen menevät sulassa sovussa samaan hallitukseen. Naurettavin hallituskoalitio oli se sinipunasateenkaari jossa kokoomus ja vasemmistoliitto eli kommarit ym viherpipertäjät olivat samassa hallituksessa ja kaikki sujui ilman mitään riitoja peräti 7v kun vihreät sit vaalitaktisista syistä jättivät hallituksen muka protestina ydinvoimalapäätöstä vastaan.
Voi jopa sanoa että suomalaiset eivät eduskuntavaaleissa äänestäessään tiedä minkälaisen hallitusratkaisun puolesta äänestäisivät. Miksei Suomessa kuten muissakin demokraattisissa maissa voi olla vakiintuneet blokit joiden raja-aitojen yli harvoin hypitään. Esim Ruotsissa tiedetään että demarit, vasemmisto ja vihreät ovat yksi blokki ja kokoomus,keskusta,liberaalit ja kristillisdemokraatit toinen. Silloin äänestäessä tietää minkä puolesta äänestää. Suomessakin samanlainen luonnollinen jakolinja tulisi olla. Ainoastaan tapauksissa, joissa kumpikaan blokki ei saa enemmistöä, voitaisiin hieman harkita blokkirajat ylittävää yhteistyötä jos jokin kaikille osapuolille vastenmielisellä ryhmittymällä olisi muuten vaaánkieliasemassa, esim jokin uusnatsipuolue tms. Mutta vain poikkeustapauksissa.
Voi jopa sanoa että suomalaiset eivät eduskuntavaaleissa äänestäessään tiedä minkälaisen hallitusratkaisun puolesta äänestäisivät. Miksei Suomessa kuten muissakin demokraattisissa maissa voi olla vakiintuneet blokit joiden raja-aitojen yli harvoin hypitään. Esim Ruotsissa tiedetään että demarit, vasemmisto ja vihreät ovat yksi blokki ja kokoomus,keskusta,liberaalit ja kristillisdemokraatit toinen. Silloin äänestäessä tietää minkä puolesta äänestää. Suomessakin samanlainen luonnollinen jakolinja tulisi olla. Ainoastaan tapauksissa, joissa kumpikaan blokki ei saa enemmistöä, voitaisiin hieman harkita blokkirajat ylittävää yhteistyötä jos jokin kaikille osapuolille vastenmielisellä ryhmittymällä olisi muuten vaaánkieliasemassa, esim jokin uusnatsipuolue tms. Mutta vain poikkeustapauksissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.