Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen siirtyi Sdp:n puoluekokouksessa syrjään puheenjohtajan tehtävistä, ja päätöskausi on menossa kansanedustajana. Kaksitoista vuotta puoluejohtajana ja kaksi täyttä kautta pääministerinä nostavat Lipposen politiikan raskaaseen sarjaan. Vähälukuiseen valtiomiesten sarjaan Lipponen nousee Eurooppa-politiikkansa ansiosta.
Eurooppa-politiikassaan Lipponen oli 1990-luvun alussa muita kotimaisia poliitikkoja edellä siinä, että hän oli avoimesti ja vahvasti EY-jäsenyyden ja silloisen EY:n kehittämisen kannalla. Lipposella oli vapaan keskustelijan rooli, koska hän ei ollut eduskunnan jäsen. Lipposelle olisi ehkä tarjolla vaalikauden päätyttyä jälleen samantapainen poliittisen unilukkarin rooli. EU:n kehittämisestä aidosti kiinnostuneita poliitikkoja on Suomessa vähän.
Eurooppa-politiikassa kaikki kotimaiset puolueet - myös Lipposen oma puolue - tulivat vielä 1990-luvun vaihteessa kaukana jälkijunassa. Vasta vuoden 1991 Tampereen puoluekokouksessa kokoomus sai ensimmäisenä puolueena vaivalla aikaan päätöksen EY-jäsenyyden puolesta. Jäsenyyden valmisteli ja varmisti sen jälkeen pääministeri Esko Ahon hallitus, joka joutui nostamaan samanaikaisesti Suomea ylös lamasta. Siten EY-jäsenyydellä oli hyvin vahva poliittinen selkäranka alusta lähtien.
Nyt Lipposen seuraajalla yhden suuren puolueen johdossa on edessään poikkeuksellisen suuret haasteet. EU on jälleen kerran syvässä päättämättömyyden ja johtamiskyvyttömyyden kriisissä. Taloudellisesti EU on yhä alisuorittaja, kuten Suomenkin talous osittain tällä hetkellä. Ei pidä puhua hyvinvointivaltiosta, jollei talouspolitiikalla luoda kasvua ja yrittäjyyttä. Lipposen hallituksetkin yrittivät, mutta jäivät kauaksi etenkin työllisyystavoitteista.
Nurkkakuntaisen etu- ja jakopolitiikan sijasta tarvitaan kaukonäköistä joustavuutta ja ärhäkkää reagointinopeutta nimenomaan talouden muutoksiin. Ruutia ei kannata tuhlata sen ihmettelyyn, viekö nyt talous vai onko politiikka johdossa. Kansalaisten odotukset politiikan ja etenkin talouspolitiikan tuloksista ovat Suomessa paljon korkeammalla.
Suomen kilpailuasema kansainvälisessä taloudessa on muuttunut yhä vaativammaksi. Esimerkiksi riittää paperiteollisuuden kansainvälinen kilpailutilanne, jossa suomalaisyritykset ovat suurten valintojen edessä. Rajat ovat tulleet Suomessa vastaan. Siksi ei pitäisi politiikassakaan uskotella, että talouden sopeutumisprosessit ovat kotikutoisia. Sopeutumishaasteet ovat vaikeutumassa eivätkä suinkaan helpottumassa.
Eurooppa-politiikassaan Lipponen oli 1990-luvun alussa muita kotimaisia poliitikkoja edellä siinä, että hän oli avoimesti ja vahvasti EY-jäsenyyden ja silloisen EY:n kehittämisen kannalla. Lipposella oli vapaan keskustelijan rooli, koska hän ei ollut eduskunnan jäsen. Lipposelle olisi ehkä tarjolla vaalikauden päätyttyä jälleen samantapainen poliittisen unilukkarin rooli. EU:n kehittämisestä aidosti kiinnostuneita poliitikkoja on Suomessa vähän.
Eurooppa-politiikassa kaikki kotimaiset puolueet - myös Lipposen oma puolue - tulivat vielä 1990-luvun vaihteessa kaukana jälkijunassa. Vasta vuoden 1991 Tampereen puoluekokouksessa kokoomus sai ensimmäisenä puolueena vaivalla aikaan päätöksen EY-jäsenyyden puolesta. Jäsenyyden valmisteli ja varmisti sen jälkeen pääministeri Esko Ahon hallitus, joka joutui nostamaan samanaikaisesti Suomea ylös lamasta. Siten EY-jäsenyydellä oli hyvin vahva poliittinen selkäranka alusta lähtien.
Nyt Lipposen seuraajalla yhden suuren puolueen johdossa on edessään poikkeuksellisen suuret haasteet. EU on jälleen kerran syvässä päättämättömyyden ja johtamiskyvyttömyyden kriisissä. Taloudellisesti EU on yhä alisuorittaja, kuten Suomenkin talous osittain tällä hetkellä. Ei pidä puhua hyvinvointivaltiosta, jollei talouspolitiikalla luoda kasvua ja yrittäjyyttä. Lipposen hallituksetkin yrittivät, mutta jäivät kauaksi etenkin työllisyystavoitteista.
Nurkkakuntaisen etu- ja jakopolitiikan sijasta tarvitaan kaukonäköistä joustavuutta ja ärhäkkää reagointinopeutta nimenomaan talouden muutoksiin. Ruutia ei kannata tuhlata sen ihmettelyyn, viekö nyt talous vai onko politiikka johdossa. Kansalaisten odotukset politiikan ja etenkin talouspolitiikan tuloksista ovat Suomessa paljon korkeammalla.
Suomen kilpailuasema kansainvälisessä taloudessa on muuttunut yhä vaativammaksi. Esimerkiksi riittää paperiteollisuuden kansainvälinen kilpailutilanne, jossa suomalaisyritykset ovat suurten valintojen edessä. Rajat ovat tulleet Suomessa vastaan. Siksi ei pitäisi politiikassakaan uskotella, että talouden sopeutumisprosessit ovat kotikutoisia. Sopeutumishaasteet ovat vaikeutumassa eivätkä suinkaan helpottumassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ei mitään muuta
Tuloerot ovat kasvaneet
Tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että palkansaajien osuus tuloista on alentunut EU-Suomessa ja pudonnut 1950-luvun tasolle.
Yritysten voitot ovat viime vuosina kasvaneet huomattavasti enemmän kuin palkat, mikä on johtanut tuloerojen voimakkaaseen lisääntymiseen maassamme.
Maamme EU:n talous- ja rahaliittoon kytkemisestä aiheutunut markan devalvoituminen n. 25 prosentilla on lisännyt teollisuuden voittoja kymmenillä miljardeilla markoilla ilman, että mitään tästä devalvaatiohyödystä olisi siirtynyt palkansaajille ja yhteiskunnalle.
No nytpä "nero" Matti Lehtonen myrkyn lykkäs:
Mitä ovat nuo "tuoerot"?
Jos Lehtonen taas tarkoittaa tuloeroja, niiden oli jo korkea aikakin kasvaa. Jos kaikille jää yhtä paljon käteen riippumatta työtehtävistä ja vastuusta, se ei kannusta mihinkään.
Tuloerot ovat hyvästä.
Paavon ainoaksi meriitiksi näyttää nousevan se, että kun asiat oli ryssitty kunnolla ja markan kellunnan seurauksen rahan arvo laski vähintään sen 25%, terveitä yrityksiä kaadettiin valtion ja pankkien syliin ja omaisuuden kähmivät samat pukit, jotka olivat kaalimaan vartijoita ja epäonnistujia bisneksessä, nyt nauttiva siirtäen niitä omille tileilleen ja tiloilleen.
Talousrikollisille , eli kavereille rakennettiin vielä Hämeenlinnaan ; lähelle Helsinkiä manun toimesta valkokauluskavereiden hotelli, jota vankilaksi kutsutaan, jotta tyhmää kansanosaa saatiin taas sumutettua. taisivat Uotin veljekset olla niitä pienimpiä talousrikollisia, jotka joutuivat istumaan ja kunnon vankilaan hekin.
olisi ollut Kakolassa ja Sörkässä tilaa muillekin politiikan ja pankkivirrkamiesten hemmoille. Posti-pekkakin maksettiin hiljaiseksi kuten muut herroista narreihin siirtyneet. Kansalla on pitkä muisti ja kohta niistä saa taas kirjoittaa, nimitääin tosiasioista.
Matti on oikeassa myös tuloerojen suhteen, kun demaripomot ja muutamat muut olivat päässeet porvarin elämäntapaa maistamaan, pitivät he huolen sitten siitä, ettei muut kuin paperimiehet päässeet samaan ansiotasoon,---muille työläisosaajille, kuten opettajille ja sairaanhoitajille ei haluata antaa kunnon palkkaa kunnon työstä, kun Valtion piikkiin pääsee aina yksityiselle hoitoon?
Paavoa voi toki ylistääEU:n viemisestä Ahon ja kumppaneiden kanssa, mutta on niitäkin , jotka muistavat sen miten liikanen ja kumppanit ajoivat tämän maan sekasortoon ja lamaan , eikä Paavo-sedällä ollut muuta vaihtoehtoa , kuin huutaa EU-herrojen perään?
ja puhe oli siis Paavo Väyrysestä, joka aiheutti sekoilullaan metsäteollisuuden kanssa markan kelluttamisen. Takoitus oli saada metsäteollisuuden vienti vetämään heikon markan avulla. Siinä sivussa sitten valuuttalainoja ottaneet pk-yritykset nyt kaatuivat, mutta väliäkö tuon.