Hei, haluaisin kuulla kokemuksia "parantuneilta" alkoholisteilta ym tai riippuvuudest akärsivien puolisoilta. Olemme useamman vuoden seurustelleet, vaikka suhde on meinannut katketa useamman kerran, alkoholin ja "sekaisin" olon takia (kannabis). Jotenkin tämä mies on vain saanut minut koukkuun itseensä, enkä osaa päättää suhdetta. Suhde on verbaalisesti hyvin väkivaltainen, eikä muutenkaan kovin tyydyttävä. Silti minusta aina tuntuu että "ehkä tämä vielä tästä" jne., kun mies puhuu halustaan raitistua ja halustaan tehdä "normaaleja" asioita kuten aamiaisen syömisestä tai siivoamisesta. Mikään tällainen häneltä ei meinaan onnistu. Emme sentään asu yhdessä, mutta mustasukkaisuus on valtavaa hänen puolelta. Tiedän, ettei pitäisi ruikuttaa, vaan pitäisi vaan lähteä kävelemään, mutta kun tierdän ettei mies paha ole, ja että hän todella haluaisi PERIAATTEESSA raitistua. Alkoholismi on jo niin pahaa, että lopettaessa tulee hirveitä juoppohulluuskohtauksia (näkyjä, kramppeja, ei tiedä missä on, kuka minä olen, jatkuvaa oksentelua jne..)jotenusein onkin tuntunut paremmalta että mie4s menee kapakkaan "loiventamaan" (ja tämä loiventaminen päättyy yleensää humalaan ja kierre jatkuu). Hoitoon ei halua mennä, sillä sinne ei kuulema pääse kun on kannabista veressä. A-klinikasta ja AA:sta ei ole ollut pidempiaikaisempaa apua. Mies tiedostaa että ei pysty olemaan hyvä kumppani, mutta uskoo siihen että asiat muuttu. On sanonut suoraan että hänelle on vaikeaa ajatella muita kuin itseään kun pää on niin sekaisin. On usein masentunut ja olen aivan kypsänä itkukänneihin. Toisaalta tunnen syyllisyyttä kun en jaksa tukea ja ymmärtää. Olen jatkuvasti huonolla tuulella ja olen todella ilkeä kunnes tunnen syyllisyyttä ja olen taas ymmärtäväinen ja auttava... Mitä tehdä, miten olette selvinneet tällaisesta?
apua kumppanille
jäädäkö vai lähteä
6835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tämä nyt oikea palsta jutullesi, kun kerran miehesi ongelmat johtuvat alkoholista niin luontevampaa olisi kirjoittaa alkoholipalstalle, siellä on varmaan enemmän "asiantuntemusta" ja kohtalontovereita.
Kuullostaa kyllä oudolta ettei hoitoon pääse jos näkyy kannabis veressä? minun mielestäni apua pitäisi kyllä antaa jos joku sitä pyytää...
Pääsee hoitoon. Useimmissa paikoissa on enemmän sekakäyttäjiä enemmän kuin perus juoppoja. Ei se mikään este ole ainakaan täällä pohjosemmassa.
ALKOHOLISTI EI OLE VASTUUSSA SAIRASTUMISESTAAN, MUTTA HÄN ON EHDOTTOMASTI VASTUUSSA TERVEHTYMISESTÄÄN.
Alkoholismi on sairaus. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tietyillä henkilöillä on jonkinlainen ennakkotaipumus sairastua alkoholismiin. Kaikista ihmisistä, jotka käyttävät alkoholia n. 10%:sta tulee alkoholisteja, eli heidät kohtaa sairaus, jota kutsutaan alkoholismiksi.
Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen alkoholia nautittaessa.
Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.
Minnesota-malli perustuu olettamukseen että alkoholismi on sairaus, minkälaiseksi sen määrittelee Amerikan Lääkäriliitto: Alkoholismi on alkuperäinen, krooninen ja parantumaton kuolemaan johtava sairaus, jolle on luonteenomaista kontrollikyvyn menetys. Myös AA on perustamisestaan (1935) alkaen lähtenyt siitä ajatuksesta, että alkoholismi on sairaus. Se ei myöskään ole oire jostakin muusta häiriöstä.
National Council on Alcoholism and Drug Dependence ja America Society of Medicine antoi 23-miehiselle eri tieteenalojen harjoittajista koostuneelle komitealle tehtävän määritellä alkoholismi.
Tulos julkaistiin arvossa pidetyn lääketieteellisen aikakauslehden elokuun numerossa vuonna 1992 erikoisraportissa, jonka allekirjoittajina olivat Robert K. Morse ja Daniel K. Flavin. Määritelmä kuuluu näin: ”Alkoholismi on primäärinen, krooninen sairaus jonka kehitykseen ja oireisiin vaikuttavat geneettiset, psykososiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen”. Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.
just vastasin sinun kirjoituksesi yläpuolella olevaan kysymykseen, eli minäkin olin alkoholisti miehen "vankina" et voi häntä parantaa voit vaan parantaa ja saada itsellesi siedettävän elämän ja suosittelen sinullekkin todella kriisikeskuksen akuuttiapua heti, ettei jää asiat painamaan vuosiksi sisääsi, ja hapuilet elämääsi eteenpäin sisäisesti tuskaisena. Sieltä saat apua ja he viitoittavat tietäsi oikeaan suuntaan he ovat ammattilaisia ja osaavat kuunneella ja auttaa, onneksi nykyään on madaltunut kynnys ottaa yhteyttä ko. paikkoihin!!! Jaksamista ja hakeudu apuun itse et siitä yksin selviä,ja on lohdullista puhua asiat halki poikki ja pinoon!
Jätä hänet. Heti.
Minä päätin mielessäni pitää huolta Hänestä. Olin silloin niin vahva. Silloin. Nyt, kymmenen vuoden päästä, minun pitää olla vielä vahvempi ja jättää hänet. Ei hän muuttunut. Minun lisäkseni hän jättää jälkiään nyt lapsiimme ja heidän tulevaisuutensa vuoksi minun tulee toimia. Sitä hoen itselleni. Ei enää hulluuskohtauksia lasten nähden. Ei ainuttakaan. Voin ottaa vastuulleni oman pahoinvointini mutta en lasten. Mihin tilaan sinä ajattelit itsesi hänen kanssaan saattaa?Miten hankalaa tilannetta etsit? Miksi? Onko sinun pakko?Luuletko ettei ole toista ihmistä sinua varten?Olet vastuussa vain itsestäsi ja elämästäsi, et hänestä. Kymmenen vuoden päästä ehkä rakastat häntä ihmisenä mutta et miehenä ja se ei hänelle riitä eikä sinulle, vaikka pitäisitkin asiaa toisarvoisena. Asiat eivät ajan kanssa korjaannu itsestään etkä niitä yksin pysty korjaamaan. Siihen vaaditaan hänen tahtonsa ja lujuutensa. Niin raa´alta kuin se ehkä kuulostaa; kävele pois.Sinun "aamiaispöytäsi" tulee olla rauhallinen ja onnellinen, sinä rakennat tulevaisuutesi itse.Ja saat valita sen ihan itse.