Mitä tapahtuu ensimmäisellä psykiatrikäynnillä psykiatrian poliklinikalla? Kuinka pitkä vastaanottoaika on, tehdäänkö testejä tai diagnoosi? Olen nelikymppinen ja kärsin paniikkihäiriöstä ja traumaattisista kokemuksista.
Millaista ensimmäisellä
psykiatrikäynnillä?
12926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
noin 3 minuutiss psykiatri ,kirhjoittaa sulle kassillisen tabletteja ja leimaa sut mielitautiseksi.
lopeta toi pelleily,
ot ittees nisksat kii tollo, ja ala tekeen jotain,niin unohdat tollaset humpuukit.
Psykiatria tappaa-hitaasti mutta varmasti(ja joskus hyvinkin nopeasti,esim. sähköshokeilla )
kuin sähköshokin saaneella?
mennä terapeutin puheille?
Se on miellyttävämpi hoitomuoto ja säästytpähän syömästä lääkkeitä.
Kieltää lailla... Pistää vihaksi kun hädänalaisia ihmisiä käytetään häikäilemättä hyväksi. Te olette yhteiskunnan loisia.
Selvennykseksi ei-aivopestyille: Nämä jotka ovat verissäpäin psykiatriaa vastaan, ovat yleensä scientologeja, joka on amerikkalaisperäinen, uskonnoksi verotussyistä naamioitu suuren luokan kusetus. Lisää faktaa kyseisistä verenimijöistä Uskonto/Scientologia-palstalla.
http://www.uut.fi/sciento.html
käynnin perusteella. Se on vasta ns. avaus tutkimuksiin. Selkeisiin oireisiin voi saada lääkereseptin, mutta harvoin kukaan saa selkeätä selitystä sairaudestaan yhdellä kertaa.
Käynti on juttelua ja asioiden kartoittamista.
Älä ihmeessä mieti, jos on paniikkihäiriö. Siitä pääsee eroon.
Vastaanotolle on pirunmoiset jonot eli jos pääset vastaanotolle, voit olla iloinen.
Jos pääset psykologille niin homma alkaa keskustelusta jota istten jatkuu ja hyvin hitaasti huomaat muutoksen.
Psykiatri on lääkäri eli kyselee oireita ja määrää ehkä lääkettä ja ohjaa jatkotutkimuksiin eli mahdollisesti juuri psykologille.
Paniikkihäiriöön on loistavia lääkkeitä jotka saattavat poistaa paniikkihäiriön nopeastikin ja jopa kokonaan.
psykiatrille, mutta paikka on kesän kiinni, joten odottelen vielä pari kuukautta. Unilääke ja Sepram on jo käytössä, joten kesän pärjään vielä. Lääke auttaa, mutta en ole uskaltanut mennä pahoihin tilanteisiin, joissa oireet on ennen lauenneet. Onko nelikymppisillä yleensä paniikkihäiriötä? Koko asia nolottaa ihan älyttömästi? Takana traum. perheenjäsenten kuolemia ja muita stressin aiheita ja työnhaku, joka pelottaa.
eka kerralla sinulta kysellään miksi olet mennyt sinne ,ei tehdä diagnoosia vaan keskusellaa mikä vois olla syynä ,ja missä ne kohtakset tulevat ja sitten tausta tietoo, eka käynti kestää noin tunnin voi määrätä lääkkeitäkin jos on siihen oikeutettu niitä kirjoittamaan, mutta kertoja tulee olla 5-10 jotta avun saat
ne lääkkeet ketään terveeksi tee, ne vaan lievittää ja samalla saa haittavaikutuksista kärsiä ja vaihtaa lääkkeitä yhtenään ja lopulta on voimat, hermot ja rahat loppu.
Eikö olis parempi kokeilla terapiaa. Ei tarvii syödä lääkkeitä ja loppujen lopuksi tulee paljon halvemmaksi ja mahdollisuudet kokoknaan parantua on paljon suuremmat terapiassa. Sitä paitsi terapeutit ovat miellyttävämpää porukkaa kuin psykitarit.
psykiatrikäynnin jälkeen tai psykologille juttelemaan? Jos psykiatrikäynnin jälkeen ohjataan psykologille juttelemaan, onko se sama asia kuin terapia?