olen 30v nainen ja täysin väsynyt elämään. Käyn 3-vuorotyössä,palkastani menee suuri osa ulosmittaukseen, on mennyt jo vuosia ja kestää vielä LIIAN pitkään. Koskaan en saa hankituksi mitään ylimäärääistä, koska rahaa ei ole. En pysty pitämään huolta terveydestäni..hammaslääkärillä en ole sen kalleuden vuoksi voinut käydä vuosiin. Inhoan työtäni,jokainen päivä on kuin päivä helvetissä, minulla ei ole varsinaisia ystäviä enää yhtään.Muutama kaveri mutta en itse pidä heihin mitääh yhteyttä. Haluan olla vapaa-ajat aivan yksin, kun muu perhe on kotona, olen todella tuskainen. Haluan vain olla..en näe enää yhtään syytä elää..mutta pakkohan tässä vaan on olla päivästä toiseen, vaikka kaikki inhottaakin.On todella järkyttävää todeta, ettei mikään kiinnosta, mutta niin se vain on. Toivon usein kohdalleni onnettomuutta, mikä ratkaisisi tilanteen puolestani. En jaksa enkä halua enää elää.
Epätoivoinen yritys..
väsähtänyt
8554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinuna menisin nyt vaikka työterveyslääkärin juttusille. Kerro asiat niinkuin ne on, eli juuri niinkuin viestissäsi kirjoitit. Uskoisin, että saat jonkinlaisen sairasloman ja ehkä jotakin muutakin tukea.
tarviin, mutta en saa puhutuksi näistä murheista lääkärille, enkä kenellekään muullekaan. Pari kertaa mulla on ollut aika lääkärille tämän takia mutta sit olen joko perunut ajan tai selittänyt lääkärille jotain muuta. Mutta toisaalta juuri nyt en jaksa edes ajatella lääkäriin menoa, olen vain, päivästä toiseen.
Erolla ettei ole perhettä eikä työtä eikä rahaa (no toi on varmaan sama mutta toisessa mitta suhteessa siten että rahaa riittää päivittäin maito purkkiin ja tonnikala säilykkeeseen tai ananas siivuihin) ja alkaa oleen nuita mielen terveyden ongelmiakin ettei nuista edellä mainituista kannata enään edes haaveilla.
Minulla on saman tapainen tilanne. Kuukausi sitten voimat loppui täysin. Kaksi vuotta jaksoin taistella itseni kanssa ennen kuin luhistuin. Minut vietiin sairaalan päivystykseen. Olin niin loppu etten jaksanut muuta kuin itkeä. Lääkäri kyseli ja kuunteli tarinani. Samana päivänä alkoi lääkitys ja hoito. Täytyy ola kiitollinen niille jotka minut sairaalaan kärräsivät koska oloni on jo ihan siedettävä, tosin lääkkeitä syön päivittäin mutta tunnen itse vahvistuvani ja uskon jo tulevaisuuteen. Hae apua. Sitä kyllä saa kun menee lääkärille itseään näyttämään. Minulla on vain hyvää sanottavaa sen jälkeisestä ajasta kun menin päivystyksen ovesta sisälle. Ei suomessa tarvitse kärsiä jos vaan apua haluaa vastaan ottaa. Ole rehellinen itsellesi ja kerro tarinasi lääkärille. Kun saat elämän uskoa itsellesi niin raha asiatkin hoituu paremmin.
Yritin taas hakea apua, kävin lääkärillä, mutten saanut sanotuksi, miten asiani oikeasti on. Olen aina ollut huono puhumaan omista asioistani ja nyt vallankin kun pitäisi pystyä kertomaan näinkin vaikeita asioita, en saa sanaa suustani. Epätoivo kasvaa päivä päivältä, en tiedä kauanko näin voin jatkaa, ennenkuin todella tapahtuu jotain. Olen täysin maassa ja pelkään, että todella satutan itseäni.
tulosta ensimmäinen viestisi ja anna lääkärille. Itse käytän kirjoittamista apuna, koska jännittäessäni menen ihan lukkoon enkä muista yhtään, mitä aioin sanoa.
Toi kirjoitus neuvo on tosi hyvä. Kun lääkäri saa vähääkään juonesta kiinni niin loppu sujuu itsestään, sen kun vastailet vain kysymyksiin.
Lupaa, että menet uudelleen lääkäriin koska sieltä se apu tulee. Saat lääkkeet ja epätoivo väistyy aivan varmasti. Minä käyn tätä vaihetta läpi parasta aikaa ja toipuminen edistyy hyvin. Olen jopa alkanut hymyilemään vaikka hoitoa on jatkunut vasta kuukauden. Anna lääkärille vähän vihjettä niin hän kyllä hoitaa puhumisen ja saa sinutkin aukeamaan. Rakas tuntematon ystävä. Usko näitä jotka sinulle ovat vastanneet. Tulet huomaamaan miten elämä helpottuu kun saa avun ja taakat kevenee. Joudun itsekkin vielä pitkään syömään lääkkeitä mutta ei se mitään. Pääasia, että epätoivo ja ahdistus on lieventynyt ja häipymässä taka-alalle. Lääkärit on sanoneet minulle, että kyllä tästä vielä hyvin toivutaan. Anna lääkäreille mahdollisuus auttaa sinua.
..kaikille vastanneille, tiedän että tarvitsen ehdottomasti apua, toivon että löydän rohkeuden hakea sitä, ennenkuin on liian myöhäistä. Nyt menee jo niin huonosti etten saa nukutuksi, kuin pieniä hetkiä ja muun ajan joko murjotan omissa oloissani tai itken. Työssä olen vielä pystynyt kasvoni säilyttämään, tosin en enää juttele siellä kenenkään kanssa.