Viime kesänä paljastui Israelin ulkoministeriön tutkimuslaitoksen laatima salainen raportti, jossa todetaan muun muassa: "Ääritapauksissa tämä (kansainvälisten sopimusten rikkominen) voisi panna Israelin törmäyskurssille EU:n kanssa. Törmäykseen sisältyy vaara, että Israel menettää kansainvälistä legitimiteettiään, ja se voisi johtaa Israelin eristyksiin Etelä-Afrikan tapaan."
Nykytilanne muistuttaakin paljolti Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa. Perustamisestaan lähtien Israelissa on ollut rotuerottelua. Maa luonnehtii itseään virallisesti juutalaisvaltioksi. "Ei ole olemassa mitään juutalaiskansasta erillistä Israelin kansakuntaa. Juutalaiskansa ei muodostu vain niistä juutalaisista, jotka asuvat Israelissa, vaan myös diasporassa eli ympäri maailmaan hajaantuneina elävistä juutalaisista."
Muun muassa näitä seikkoja valotetaan Pasi Päivisen tuoreessa kirjassa Israelin ja Palestiinan konflikti vuodesta 1948 nykypäivään.
Israelin "rotuteoria
Tämä "rotuteoria" taustana on helppo ymmärtää, miksi pieninkin kritiikki Israelin valtioterrorismin tunnusmerkit täyttäviä tekoja kohtaan kääntyvät kriitikkojen syyttämiseksi antisemitisteiksi. Israel on demokratia vain juutalaiselle väestönosalle. Israelin oikeistolla on vahva sionistis-uskonnollis-rasistinen ideologia. Niihin vähiin arabeihin, joilla on Israelin kansalaisuus, he suhtautuvat rasistisesti. He perustelevat kantaansa ja näkemyksiään sillä, että arabit eivät ole "jumalan valitsema kansa".
Israelin sionistinen ideologia näkyy selvästi maankäyttöpolitiikassa. Maa-alasta yli 90 prosenttia on valtion omistuksessa. Suurinta osaa hallinnoi Keren Kayemet le Yisrael (juutalaisten kansallisrahasto), jonka peruskirjan mukaan se "järjestää toimintansa siten, että se joko suoraan tai epäsuorasti koituu juutalaista uskontoa, rotua tai juutalaista alkuperää olevien ihmisten hyväksi".
Tasa-arvo on kaukana, ja kun politiikan kautta asioihin vaikuttaminen on tehty miltei mahdottomaksi, oikeuksien puolustaminen poliittisen väkivallan kautta ei ole yllättävää. Eikä tämän toteaminen ole terrorismin hyväksymistä eikä se, että kerrotaan Israelin toimista, ole suinkaan antisemitismiä.
Molemmille konfliktin osapuolille uskonto, kieli, kulttuuri ja turvallisuus ovat tärkeitä perusarvoja. Israelin ja Palestiinan konflikti ei ole luonteeltaan vain etninen, kulttuurinen ja uskonnollinen. Se koostuu monista asioista; maasta, elintilasta, ihmisarvosta, demokratiasta, vallasta, tasa-arvosta, rodusta, vesivarojen käytöstä tai niiden puuttumisesta ja historiasta.
Palestiinalaisten pettämisen historia
Juutalaisvaltiolle oli 1940-luvun lopussa kansainvälispoliittinen tilaus. Juutalaisvaltio luotiin arabinationalismia jarruttavaksi mekanismiksi, joka toteutti hajota ja hallitse -periaatetta. Valtioiden rajat vedettiin juutalaisasutuksen mukaan niin, että niiden sisälle jäi satojen tuhansien arabien vähemmistö.
Siitä alkoi palestiinalaisten pettämisen historia. Palestiinalaisille luvattiin oma valtio, mutta se muuttuikin oikeudeksi palata tai saada kompensaatioita kärsityistä menetyksistä. YK:n päätöslauselma 181 ja se, ettei sitä pantu toimeen on keskeinen alkusyy konfliktille. Mutta edeltävä historiakin, kaikessa lyhykäisyydessään se mikä edelsi Balfourin julistusta (1917), vaikuttaa taustalla.
Julistuksen seurauksena nähdään Israelin valtion synty. Englantihan joutui varsin valmistautumattomana ensimmäiseen maailmansotaan, Sotavarusteluun tarvittiin rahaa, jota pääministeri Asquithin keräsi muun muassa juutalaisilta pankkiireilta. Samalla tuli luvattua Herzlin 1800-luvulla perustamalle sionistiliikkeelle Palestiina heidän uudeksi kotimaakseen. Suurpiirteistä lupailua toisten omaisuudella!
Näin palestiinalaiset osallistuivat ensimmäisen maailmansodan sotaponnisteluihin. Mutta niin he saivat maksaa myös toisen maailmansodan holokaustin aikaansaamasta huonosta omastatunnosta. Ja syyttä.
Raamatusta ei ole apua
"Saako toisen tontille rakentaa" -vitsi on todellisuutta Lähi-idän tapahtumissa. Se on oudoksuttavan totta silloinkin kun haetaan Raamatusta valtio-oikeutta siitä, kenen maa on Palestiina. Palestiinalaisten/kanaanilaisten asukkaiden yhteydet maahan ulottuvat ajalle 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin heillä oli yhteyksiä Foinikiaan. Juutalaisten taas arvellaan saapuneet noin 1200 ennen ajanlaskumme alkua oltuaan sitä ennen Egyptin vallan alla.
Mutta historiallisesti ja valtio-oikeudellisesti Raamattu ei ole hyvä peruskirja. Jos sitä sellaisena käytetään, on hyvä muistaa loppukin. "Sama laki olkoon teillä, niin muukalaisilla kuin maassa syntyneilläkin; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne." ( Kolmas Mooseksen kirja 24:22.)
Raamatun lukeminen ei selitä mitenkään nykyistä Israelia, kuten oma kotikutoinen uskonnollinen oikeistomme uskoo. Sen myötä ei selity myöskään palestiinalaisten asema. Joku tollo kertoi kärsivänsä siitä, miten palestiinalaiset miehittävät Israelia. Tämän voi laittaa osittain median piikkiin. On luettava poliittista historiaa, nimenomaan kansainvälistä sellaista.
Päivinen on piirtänyt jonkinlaisen kartan lähestyä Lähi-idän ongelmakenttää, myös sitä jota kutsutaan "rauhan tiekartaksi". Sillä tiellä otettiin ensimmäinen askel, kun palestiinalaiset tunnustivat Israelin valtion olemassaolon. Israel oli myöntyvinään tunnustaessaan palestiinalaiset kansana, mutta ei Palestiinan valtiota.
Terrorismin syyt
Jokaiselle ulkopuolisellekin on selvää, ettei palestiinalaisten johdolla ole juuri keinoja lopettaa palestiinalaisterrorismia niin kauan kuin itsenäistä Palestiinan valtiota ei ole. Terrorismia ruokkivat muun muassa palestiinalaisten vedensaannin ongelmat, erittäin vaikeat elinolosuhteet ja huomattavat sosioekonomiset erot juutalaisten ja arabien välillä.
Miehitetyillä alueilla on meneillään humanitaarinen kriisi, ja sen ohessa israelilaisten sotilaiden käytös on muuttunut hyökkäävämmäksi, kuten YK:n avustushankkeita kartoittanut Elisabeth Rehn on todennut.
Päivisen kirja kaikessa ylimalkaisuudessaankin on oivallinen teos tietotyhjiöön, jossa suuri yleisö näkee kuvista vain satunnaisten terrori-iskujen jälkiä ja itkeviä ihmisiä, mutta jossa Israelin valtioterroria ja sen synnyttämiä itkuja ei kuvata. Puhumattakaan siitä, että pieninkin Israelin toimien kritisoiminen väännetään antisemitismiksi, juutalaisvihaksi. Olipa kysymys sitten Israelin turvallisuusupseereista tai pienemmistä rubenstillereistä.
Nykytilanne muistuttaakin paljolti Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa. Perustamisestaan lähtien Israelissa on ollut rotuerottelua. Maa luonnehtii itseään virallisesti juutalaisvaltioksi. "Ei ole olemassa mitään juutalaiskansasta erillistä Israelin kansakuntaa. Juutalaiskansa ei muodostu vain niistä juutalaisista, jotka asuvat Israelissa, vaan myös diasporassa eli ympäri maailmaan hajaantuneina elävistä juutalaisista."
Muun muassa näitä seikkoja valotetaan Pasi Päivisen tuoreessa kirjassa Israelin ja Palestiinan konflikti vuodesta 1948 nykypäivään.
Israelin "rotuteoria
Tämä "rotuteoria" taustana on helppo ymmärtää, miksi pieninkin kritiikki Israelin valtioterrorismin tunnusmerkit täyttäviä tekoja kohtaan kääntyvät kriitikkojen syyttämiseksi antisemitisteiksi. Israel on demokratia vain juutalaiselle väestönosalle. Israelin oikeistolla on vahva sionistis-uskonnollis-rasistinen ideologia. Niihin vähiin arabeihin, joilla on Israelin kansalaisuus, he suhtautuvat rasistisesti. He perustelevat kantaansa ja näkemyksiään sillä, että arabit eivät ole "jumalan valitsema kansa".
Israelin sionistinen ideologia näkyy selvästi maankäyttöpolitiikassa. Maa-alasta yli 90 prosenttia on valtion omistuksessa. Suurinta osaa hallinnoi Keren Kayemet le Yisrael (juutalaisten kansallisrahasto), jonka peruskirjan mukaan se "järjestää toimintansa siten, että se joko suoraan tai epäsuorasti koituu juutalaista uskontoa, rotua tai juutalaista alkuperää olevien ihmisten hyväksi".
Tasa-arvo on kaukana, ja kun politiikan kautta asioihin vaikuttaminen on tehty miltei mahdottomaksi, oikeuksien puolustaminen poliittisen väkivallan kautta ei ole yllättävää. Eikä tämän toteaminen ole terrorismin hyväksymistä eikä se, että kerrotaan Israelin toimista, ole suinkaan antisemitismiä.
Molemmille konfliktin osapuolille uskonto, kieli, kulttuuri ja turvallisuus ovat tärkeitä perusarvoja. Israelin ja Palestiinan konflikti ei ole luonteeltaan vain etninen, kulttuurinen ja uskonnollinen. Se koostuu monista asioista; maasta, elintilasta, ihmisarvosta, demokratiasta, vallasta, tasa-arvosta, rodusta, vesivarojen käytöstä tai niiden puuttumisesta ja historiasta.
Palestiinalaisten pettämisen historia
Juutalaisvaltiolle oli 1940-luvun lopussa kansainvälispoliittinen tilaus. Juutalaisvaltio luotiin arabinationalismia jarruttavaksi mekanismiksi, joka toteutti hajota ja hallitse -periaatetta. Valtioiden rajat vedettiin juutalaisasutuksen mukaan niin, että niiden sisälle jäi satojen tuhansien arabien vähemmistö.
Siitä alkoi palestiinalaisten pettämisen historia. Palestiinalaisille luvattiin oma valtio, mutta se muuttuikin oikeudeksi palata tai saada kompensaatioita kärsityistä menetyksistä. YK:n päätöslauselma 181 ja se, ettei sitä pantu toimeen on keskeinen alkusyy konfliktille. Mutta edeltävä historiakin, kaikessa lyhykäisyydessään se mikä edelsi Balfourin julistusta (1917), vaikuttaa taustalla.
Julistuksen seurauksena nähdään Israelin valtion synty. Englantihan joutui varsin valmistautumattomana ensimmäiseen maailmansotaan, Sotavarusteluun tarvittiin rahaa, jota pääministeri Asquithin keräsi muun muassa juutalaisilta pankkiireilta. Samalla tuli luvattua Herzlin 1800-luvulla perustamalle sionistiliikkeelle Palestiina heidän uudeksi kotimaakseen. Suurpiirteistä lupailua toisten omaisuudella!
Näin palestiinalaiset osallistuivat ensimmäisen maailmansodan sotaponnisteluihin. Mutta niin he saivat maksaa myös toisen maailmansodan holokaustin aikaansaamasta huonosta omastatunnosta. Ja syyttä.
Raamatusta ei ole apua
"Saako toisen tontille rakentaa" -vitsi on todellisuutta Lähi-idän tapahtumissa. Se on oudoksuttavan totta silloinkin kun haetaan Raamatusta valtio-oikeutta siitä, kenen maa on Palestiina. Palestiinalaisten/kanaanilaisten asukkaiden yhteydet maahan ulottuvat ajalle 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, jolloin heillä oli yhteyksiä Foinikiaan. Juutalaisten taas arvellaan saapuneet noin 1200 ennen ajanlaskumme alkua oltuaan sitä ennen Egyptin vallan alla.
Mutta historiallisesti ja valtio-oikeudellisesti Raamattu ei ole hyvä peruskirja. Jos sitä sellaisena käytetään, on hyvä muistaa loppukin. "Sama laki olkoon teillä, niin muukalaisilla kuin maassa syntyneilläkin; sillä minä olen Herra teidän Jumalanne." ( Kolmas Mooseksen kirja 24:22.)
Raamatun lukeminen ei selitä mitenkään nykyistä Israelia, kuten oma kotikutoinen uskonnollinen oikeistomme uskoo. Sen myötä ei selity myöskään palestiinalaisten asema. Joku tollo kertoi kärsivänsä siitä, miten palestiinalaiset miehittävät Israelia. Tämän voi laittaa osittain median piikkiin. On luettava poliittista historiaa, nimenomaan kansainvälistä sellaista.
Päivinen on piirtänyt jonkinlaisen kartan lähestyä Lähi-idän ongelmakenttää, myös sitä jota kutsutaan "rauhan tiekartaksi". Sillä tiellä otettiin ensimmäinen askel, kun palestiinalaiset tunnustivat Israelin valtion olemassaolon. Israel oli myöntyvinään tunnustaessaan palestiinalaiset kansana, mutta ei Palestiinan valtiota.
Terrorismin syyt
Jokaiselle ulkopuolisellekin on selvää, ettei palestiinalaisten johdolla ole juuri keinoja lopettaa palestiinalaisterrorismia niin kauan kuin itsenäistä Palestiinan valtiota ei ole. Terrorismia ruokkivat muun muassa palestiinalaisten vedensaannin ongelmat, erittäin vaikeat elinolosuhteet ja huomattavat sosioekonomiset erot juutalaisten ja arabien välillä.
Miehitetyillä alueilla on meneillään humanitaarinen kriisi, ja sen ohessa israelilaisten sotilaiden käytös on muuttunut hyökkäävämmäksi, kuten YK:n avustushankkeita kartoittanut Elisabeth Rehn on todennut.
Päivisen kirja kaikessa ylimalkaisuudessaankin on oivallinen teos tietotyhjiöön, jossa suuri yleisö näkee kuvista vain satunnaisten terrori-iskujen jälkiä ja itkeviä ihmisiä, mutta jossa Israelin valtioterroria ja sen synnyttämiä itkuja ei kuvata. Puhumattakaan siitä, että pieninkin Israelin toimien kritisoiminen väännetään antisemitismiksi, juutalaisvihaksi. Olipa kysymys sitten Israelin turvallisuusupseereista tai pienemmistä rubenstillereistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole ollenkaan Israel- tai juutalaisvastainen ihminen.
Mutta totta se valitettavasti on, että arabien oikeudet ovat huonommat kuin juutalaisilla. Se, että vain juutalaiset pääsevät armeijaan, takaa heille myös etuoikeuksia, joita annetaan vain armeijan käyneille. Lisäksi ääriryhmittymät juutalaisista vastustavat rauhanprosesseja palestiinalaisten kanssa.
Toisaalta Israel on valtiona hyvin länsimaalaistunut ja amerikkalaismainen ja monella tavalla hyvä paikka asua ja elää myös arabeille.
Kyseessähän on kuitenkin koston kierre, jota on vaikea katkaista. Ymmärrän molempia osapuolia.Aihe on poliittisesti arka ja realistiset kannanototkin asian suhteen ovat pannassa ja moni asia salattu.
On toki pyrittävä siihen, ettei tapahdu vääryyksiä ja esim. ihmisoikeusloukkauksia sen nojalla, että Israel on ns. "Jumalan valittu kansa". Tuskin siinä vaiheessa ollaan enää Jumalan asialla.
Kyseessä on kovin arka aihe, joten en siitä sen enempää.
"Ihmislapsi, kun Israelin heimo asui maassansa, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Niinkuin kuukautistilan saastaisuus oli minun edessäni heidän vaelluksensa.
Niin minä vuodatin kiivauteni heidän ylitsensä veren tähden, jota he olivat vuodattaneet maassa, ja heidän kivijumalainsa tähden, joilla he olivat sen saastuttaneet.
Ja minä hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan minä heidät tuomitsin.
Niin he tulivat pakanakansain sekaan; minne tulivatkin, he häpäisivät minun pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: 'Nämä ovat Herran kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa'.
Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin.
Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin.
Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä.
Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne.
Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.
Minä vapahdan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää.
Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia.
Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden.
En minä teidän tähtenne sitä tee, sanoo Herra, Herra: se olkoon teille tiettävä. Hävetkää ja tuntekaa häpeätä vaelluksenne tähden, te Israelin heimo.
Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä.
Silloin sanotaan: 'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja'.
Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.
Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa.
Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra."
Kaikki valtiot Israelin ympärillä ovat arabivaltioita, joihin juutalaisena syntyminen on todellinen tragedia, sillä niissä länsimaiselle demokratialle vain nauretaan ja ollaan sitäkin ylpeämmin vain islamilaisia. Israelissa on arabeja parlamentissa, mitä vastaavaa ei voisi kuvitellakaan tapahtuvan missään arabivaltiossa. Palestiinalaisen asema Israelissa on valitettavasti verrattavissa suomalaisen kommunistin asemaan Stalinin yrittäessä meitä kukistaa. Kun Stalin ja hänen väkivaltainen Neuvostoliittonsa kaatuivat, niin kommunisti ei enää ollut mikään kansallisvaltiomme turvallisuusriski. Valitettavasti Saddam Hussein ei ole ainoa arabien elävistä stalineista.
Toisin kuin esimerkiksi 60- ja 70-luvuilla, Israelia ympäröivät arabivaltiot eivät enää lähde Israelin-politiikassaan siitä, että Israel on välttämättä tuhottava pikimiten. Tämä on suuri edistys, mutta jostain syystä Israelin valtion suhtautuminen ympäröivään arabimaailmaan on edelleen äärimmäisen nuivaa, kusipäisen ylimielistäkin, johtuen ilmeisesti oman ydinaseen ja USA:n liittolaisuuden tuomasta "valtista". Ja tästä johtuen Israelia ympäröivät arabivaltiot eivät todellakaan tee kaikkeaan estääkseen Israelia sivuavilla alueillaan pesivien ääriryhmien toimintaa.
Nykyisessä tilanteessa on vähintäänkin kyseenalaista rinnastaa Israel ja sen arabinaapurit Suomeen ja Stalinin Neuvostoliittoon toisen maailmansodan kynnyksellä. Saddam Husseinin jälkeen on toki vielä islamilaisessa maailmassa johtajia, jotka haluavat Israelin tuhota, mutta islamilainen maailmapa ei seiso yhtenäisenä näiden kiihkoilijoiden takana. Entisenkaltaiset arabivaltioiden yhteisoperaatiot eivät yksinkertaisesti ole enää todellisuutta.
Kyseenalaista on myös verrata nykyisen palestiinalaisen asemaa suomalaisen kommunistin asemaan toisessa maailmansodassa - vasemmistolaisnäkemyksellisiä suomalaisiahan taisteli ja kaatui rintamalla siinä missä oikeistolaisiakin, samasta syystä, Suomen tasavallan itsenäisyyden säilymisen puolesta. Palestiinalaisilla ei puolestaan ole mahdollisuutta olla Israelin armeijassa, eikä heitä toisaalta huvittaisikaan puolustaa maata, joka kansallissosialistisen paatoksen vallitsessa heitä syrjii. Ei Suomessa ole sisällissodan jälkeen koskaan ollut sellaista kommunistivainoa, että sitä voitaisiin verrata jatkuvaan, "hiljaiseen kansanmurhaan" Israelin rajojen sisäpuolella.
Toinen "voi!" on mennyt; katso, kolmas "voi!" tulee pian.
Nimimerkin "rasismia?" kirjoittama "Terveiset Israelista" on - yhtään kehumatta - jäsennellyn, asiallisen ja perusteellisesti perustellun näkemyksen julkituonnin prototyyppi. Se sytyttää, kaikessa kiihkottomuudessaan. Varmuuden vuoksi kirjoittaja on sanoutunut irti sekä terrorismin hyväksymisestä että antisemitismistä. Nämä häneen ilmeisesti kuitenkin liitettäneen vastakkaista näkemystä edustavissa piireissä, jotka eivät minkään maailman kritiikkiä kestä. Miten ne kritiikkiä kestäisivätkään, kun eivät sitä vastaan yhtä vahvoin argumentein voi käydä?
Ja minulle sanottiin: "Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanheimoista ja kielistä ja kuninkaista".
Sitten ei Israelin heimolle enää ole pistävänä orjantappurana eikä vaivaavana ohdakkeena yksikään sen naapureista, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, Herra.
Näin sanoo Herra, Herra: Kun minä kokoan Israelin heimon kansoista, joitten sekaan he ovat hajotetut, silloin minä näytän pyhyyteni heissä pakanakansain silmien edessä, ja he saavat asua maassansa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille.
He asuvat siinä turvallisesti ja rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja. Turvallisesti he asuvat, kun minä panen toimeen tuomiot kaikille heidän naapureillensa, jotka ovat heitä halveksineet. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa."
Herra siunaa kaiken maailman fasisteja!!!