Tein abortin noin 4 vuotta sitten olosuhteiden saattelemana. (Olin opiskelija, en tiennyt onko suhteella tulevaisuutta, asuin vielä kotona yms.). Eli mielestäni en ollut silloin hyvä äidiksi siinä elämänvaiheessa.
Muutin mieheni kanssa (siis jonka lapsen abortoin), yhteiseen asuntoon puolen vuoden päästä abortista. Olin suorittanut opintoni loppuun. Menin töihin. Siinä vaiheessa mietin, että lapsi syntyisi noin 2kk päästä. Se olisi sopinutkin aivan mainiosti, Kadutti ihan hirveästi, mitä olin mennyt tekemään!.
No aloimme yrittää sitten uutta lasta, ja meni 3-4 kuukautta ennenkuin tärppäsi. Kuitenkin aika pian, mutta koska ensimmäinen kerta oli vahinko, niin pelästyin, kun ei heti tärpännyt. Että mitä jos minua rangaistaan nyt sitten sillä että en enää koskaan saa lapsia..
Nyt meillä on 3 vuotias tyttö ja hän on aivan super ihana! Hoen aina itselleni, että meillä ei olisi tuota tyttöä, jos en olisi tehnyt aborttia. Silloin meilla olisi poika. Ja se olisi alle vuoden vanhempi kuin tuo meidän tyttö.
Ja nyt asiaan: näin unta, että abortti vaiheessa sikiö siirrettiinkin toisen äidin kohtuun, ja se äiti synnytti sen sitten kun aika oli. Ja lapsi olisi nyt siis sen noin 4 vuotta ja sain unessa tietää vasta nyt että lapsi olikin elossa! Mutta en saanut ottaa mitään yhteyttä poikaani, koska tämä nykyinen äiti oli sen lapsen äiti nykyään. En saanut lastani enää takaisin, enkä tavata edes häntä. Unessa itkin suoraa huutoa, tuskan huutoa.
Kun heräsin olin yltäpäältä hiessä. Näin kävi mulle, luulin olevani kovahermoinen, mutta sanon että abortti oli virhe, vaikka silloin se ei tuntunut virheeltä. Nyt minulla on taas vauva-kuume ja aina toivon, että se abortoitu sikiö tulisi uudestaan nyt minun kohtuuni ja kasvaisi siellä.
IKINÄ EN ENÄÄ aborttia tee. !!
Ps. sikiö oli noin 8 viikkoa, kun abortti tehtiin. Voi että mitä tein!
Muutin mieheni kanssa (siis jonka lapsen abortoin), yhteiseen asuntoon puolen vuoden päästä abortista. Olin suorittanut opintoni loppuun. Menin töihin. Siinä vaiheessa mietin, että lapsi syntyisi noin 2kk päästä. Se olisi sopinutkin aivan mainiosti, Kadutti ihan hirveästi, mitä olin mennyt tekemään!.
No aloimme yrittää sitten uutta lasta, ja meni 3-4 kuukautta ennenkuin tärppäsi. Kuitenkin aika pian, mutta koska ensimmäinen kerta oli vahinko, niin pelästyin, kun ei heti tärpännyt. Että mitä jos minua rangaistaan nyt sitten sillä että en enää koskaan saa lapsia..
Nyt meillä on 3 vuotias tyttö ja hän on aivan super ihana! Hoen aina itselleni, että meillä ei olisi tuota tyttöä, jos en olisi tehnyt aborttia. Silloin meilla olisi poika. Ja se olisi alle vuoden vanhempi kuin tuo meidän tyttö.
Ja nyt asiaan: näin unta, että abortti vaiheessa sikiö siirrettiinkin toisen äidin kohtuun, ja se äiti synnytti sen sitten kun aika oli. Ja lapsi olisi nyt siis sen noin 4 vuotta ja sain unessa tietää vasta nyt että lapsi olikin elossa! Mutta en saanut ottaa mitään yhteyttä poikaani, koska tämä nykyinen äiti oli sen lapsen äiti nykyään. En saanut lastani enää takaisin, enkä tavata edes häntä. Unessa itkin suoraa huutoa, tuskan huutoa.
Kun heräsin olin yltäpäältä hiessä. Näin kävi mulle, luulin olevani kovahermoinen, mutta sanon että abortti oli virhe, vaikka silloin se ei tuntunut virheeltä. Nyt minulla on taas vauva-kuume ja aina toivon, että se abortoitu sikiö tulisi uudestaan nyt minun kohtuuni ja kasvaisi siellä.
IKINÄ EN ENÄÄ aborttia tee. !!
Ps. sikiö oli noin 8 viikkoa, kun abortti tehtiin. Voi että mitä tein!
Vastaukset 4
Vanhimmat
....
Abortista on 3kk ja olemme olleet ilman ehkäisyä siitä asti, koska vauvankaipuu on ollut hirveä.
Olen käsitellyt asian läpi parisuhteessa, terapiassa ja itsekseni, ja olen tottapuhuen aivan loppu. Tekisin mitä vain, jotta saisin asian tekemättömäksi, mutta eihän se tietenkään onnistu.
Omat olosuhteeni olivat sen verran kimurantit, että suurin osa keskustelukumppaneistani ymmärtää päätökseni. Eivät tietenkään enää sitä, miksi epätoivoisesti roikun ajatuksessa saada vielä lapsi.
Näin jälkikäteen ajattelen, että aborttineuvonnan pitäisi olla pakollista. Ei mitään moraalisaarnaa, mutta jokaisen naisen kanssa olisi hyvä käydä läpi elämäntilanne ja se, mitä ollaan tekemässä.
Olin vasta viikolla 7 kun se tehtiin, ja sain abortin viikossa raskauden huomaamisesta. Ympäristön painostuksen alla se oli liian lyhyt aika selvittää sitä, mitä itse tahtoi tai mitä piti oikeana.
Kuollut sikiö ja melkein itsarin tehnyt äiti, ei hyvää kenellekään.
Näin unta lapsestani, josta ikään kuin en ollut tiennyt tai josta minulle ei oltu kerrottu - jonka olin kadottanut.
Poika oli aikava, ikäistään vanhempi, mutta kalpea ja alakuloinen. Ei puhunut mitään, oli muiden joukossa hetken läsnä. Koetin huolehtia ja oppia tuntemaan häntä, mutta en saattanut häntä lähestyä.
Mahdoitko lapsi-kulta siirtyä toisien vanhempien luokse, jotka Sinut paremmin ottivat vastaan?
älä hyvä ihminen tee uutta vauvaa ennen aborttisi käsittelemistä. Tekstistäsi päätellen kaipaisit terapiaa.
Teit keskeytyksen vaiheessa, jolloin sikiö ei ollut millään tavalla tiedostava olento.Tuon ikäistä sikiötä ei voi kuvailla vauvaksi, se oli vain vauvan mahdollisuus. Noilla raskausviikoilla myös keskenmeno on yleinen.
Tilanteesi oli erilainen kuin nyt ja silloin se oli sinulle oikea ratkaisu.