Jäi kaikertamaan viimeöinen uni:
Istuin Helsingin tuomiokirkon ulkopuolella rappusten yläpäässä ja itkin ja vaikersin, että olen epäonnistunut kaikessa. Itku vain jatkui, tuntui välillä, ettei se ollut ihan aitoakaan, ulvoin vain. Oli kevyt vesisade, kiveyksellä oli sokeripaloja ja ne alkoivat sulaa, mietin kyynelistänikö vai sadepisaroista?
Mitähän se tällainen kertoisi tulkitsijoille? Taustaksi voin kertoa, että minulla on todellisuudessa ollut syvä masennus, josta olen jo pikkuhiljaa toipumassa ja muistan, että masennuksen alussa mielialani oli juuri tuollainen: tunsin epäonnistuneeni koko elämässä ja se tunne oli todellinen. Jollakin tavalla ajattelen kyllä edelleen samoin, eihän tässä elämässä oikein mikään ole mennyt niin kuin "normaalilla" ihmisellä menee ja umpikuja jatkuu. Enää en kuitenkaan ole yhtä masentunut.
Istuin Helsingin tuomiokirkon ulkopuolella rappusten yläpäässä ja itkin ja vaikersin, että olen epäonnistunut kaikessa. Itku vain jatkui, tuntui välillä, ettei se ollut ihan aitoakaan, ulvoin vain. Oli kevyt vesisade, kiveyksellä oli sokeripaloja ja ne alkoivat sulaa, mietin kyynelistänikö vai sadepisaroista?
Mitähän se tällainen kertoisi tulkitsijoille? Taustaksi voin kertoa, että minulla on todellisuudessa ollut syvä masennus, josta olen jo pikkuhiljaa toipumassa ja muistan, että masennuksen alussa mielialani oli juuri tuollainen: tunsin epäonnistuneeni koko elämässä ja se tunne oli todellinen. Jollakin tavalla ajattelen kyllä edelleen samoin, eihän tässä elämässä oikein mikään ole mennyt niin kuin "normaalilla" ihmisellä menee ja umpikuja jatkuu. Enää en kuitenkaan ole yhtä masentunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Portaat joilla istuit vievät kirkkoon, tuomiokirkkoon. Olet itsesi jostain, et ole päässyt syyllisyydestäsi ja se aiheuttaa edelleen hiukan masennusta sinulle. Kirkon sisällä olisi rauha, et ole vielä edennyt täysin tasapainoiseksi, mutta olet jo rauhan ja tasapainon ovella. Sade unessa tietää hyvää, se huuhtelee kyyneleesi ja sulautuu niihin. Sokerinpalat ovat ilon hetkiäsi, ne voivat tuntua vieläkin aika ohimeneviltä, eivät pysyviltä, Jatka aidon ilon etsimistä ja sisäisen rauhan etsimistä. Ne löytyvät sisältäsi, eivät ulkopuoltasi. Olet hyvää vauhtia paranemassa. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia!
Tulkinnassasi on osuvuutta, onneksi se sade tietää hyvää. Kiitos Nukkumaijatar.
Olet noussut aikamoisen rivin rappusia masennuksesta ja onnistunut saamaan olosi vakaammaksi. Sinulla voi olla jonkinlainen välivaihe, hieman epätietoinen olo tämän saavuksen jälkeen. Itku tarkoittaa että pian helpottaa. En osaa pukea sanoiksi niin kuin haluaisin, mutta se epäaito ulvominen voi liittyä siihen, että olet vielä hieman kiinni masennuksessa ja sanomassasi ettei elämäsi mennyt kuten normaalin ihmisen; jos ne pitäisi katsoa kahtena eri asiana?
Tai laitatko epäonnistumisesi (taatusti koko elämäsi ei ole epäonnistunut) sen syyksi, ettei elämäsi mennyt ihanteellisesti? Siksi ulvominen oli epäaitoa? Pääsitkö yhtään kärryille? Tai me molemmat?
Mukava saada useampia tulkintoja. Ymmärränkö oikein, että epäonnistumisen tunne oli ylimitoitettu? Siis, etten aivan niin epäonnistunut olisikaan? Sellaista olen itse epäillyt, joskin perusteet tunteelleni ovat mielestäni vahvat. Kiitos sinulle.
Et tietenkään ole, hyvä ystävä. Katseemme vain voi jäädä möyrimään epätäydellisyyksiin. Ja kuka meistä on täydellinen?