Olen huomannut,että Yk-joukoissa palvelleita arvostetaan työmarkkinoilla kohtuullisen mukavasti. Tuttavat ovat saaneet hyviä duuni paikkoja joihin on vaikuttanut Yk-palvelukokemus. Vaikka duunina ei Yk-joukoissa palvelu ole kovin ihmeellistä niin reservissä sitä arvostetaan.
Suosittelen sivariuraa harkitsevalle, että keräät sitä rohkeutta ja menet armeijaan sekä armeijan jälkeen pyrit palvelemaan Yk-joukkoihin.
Suosittelen sivariuraa harkitsevalle, että keräät sitä rohkeutta ja menet armeijaan sekä armeijan jälkeen pyrit palvelemaan Yk-joukkoihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rohkenen epäillä, että nämä duunit ovat linjalla Securitas, Falck jne. Kannattanee ennemmin panostaa koulutukseen, oli se ammatillinen, akateeminen, tai mikä nyt itseä kiinnostaa; joka tapauksessa haluamasi työn osaaminen on aika ratkaisevaa sen duunin saamisessa. Rauhanturvaajat ovat kuitenkin kinuamassa parin vuoden päästä joukkoihin uudestaan dokailemaan ja verovapaata autoa hakemaan, joten ei tässäkään mielessä mikään "tulevaisuden sijoitus" työnantajalle.
Tottakai pitää kouluttautua. Eikä Yk-Joukkoihin oteta jos ei ole koulutusta ja kohtuullista kielitaitoa. Ei noi Securitas ja Falck yhtään hullumpia duunipaikkoja olisi. Riippuu ja roikkuu tehtävästä mitä haluaa tehdä. Mutta työkokemuksena Yk-tehtäviä arvostetaan työnantajien keskuudessa.
Niin ja ei kai siinä mitään väärää ole jos haluaa pyrkiä uudelleen joukkoihin muutaman vuoden päästä. Työnantajalla ei siihen ole paljon sanomista. Laki on hakijan takana. Harva dokaili minun aikana Libanonissa. Viinakuri oli riittävän tiukka ja toimiva. Enemmän tuli otettua lomilla suomessa kuin palveluspaikalla Libanonissa. Autoa sieltä ei nykyään taida juurikaan kannattaa tuoda.
Se on ihan varmasti plussaa työtä hakiessa jos on ollut rauhanturvaajana. Tiedetään että kantti ei ihan heti lopu ja sietää rutiineja sekä tulee juttuun muiden kanssa. Elämänkin on tarvinnut olla rikkeetöntä. Jokin siviiliammatti on kuitenkin hyvä olla pohjalla ennen alas lähtöä. Esim. Sähköasentaja, putkiasentaja, kirvesmies, autonasentaja on hyvä lähtökohta. Sitten paperit vaan vetämään. Noin joka kymmenes hakija pääsee missiolle. Ei missiolla välttämättä muutu ammatillisesti pätevämmäksi mutta henkistä kasvua tulee ja valmiudet pärjätä Suomen työelämän kiemuroissa kasvavat. Kokemuksesta suosittelen!
Vähän outoa verrata "sivariuraan", ihan kuin nuo ois jotain vastakohtia. Minä suoritin sivarin mutta kunnioitan kyllä suuresti rauhanturvatehtäviin hakeutuvia. Tosi tärkeää työtä. Ja jos oisin työnantaja niin varmasti arvostaisin tuommoista kokemusta.
Sotilasvalan vannoessa ihminen joutuu lupaamaan vähän liikoja. YK-joukoissa vapaaehtoisena palveleminen on ihan eri asia kuin antaa henki päättäjien käsiin.