Sellaista mikä vaivaa itseäsi, ihmettelet toimintaasi ja käytöstäsi mutta teet silti.
Jotain mistä on nolo tai salaamaan tyttöystävältä, kun tietää että hän olisi pahoillaan, voisi loukkaantua, suuttuisi ja mikä vaikuttaisi huonosti suhteeseenne. Mitä sellaista voi tehdä, mitä itse et sulattaisi?
Jotain mistä on nolo tai salaamaan tyttöystävältä, kun tietää että hän olisi pahoillaan, voisi loukkaantua, suuttuisi ja mikä vaikuttaisi huonosti suhteeseenne. Mitä sellaista voi tehdä, mitä itse et sulattaisi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
mulle on niin selkee että tämän naisen kanssa haluan olla loppuelämäni, mieleeni ei tulisi edes tahallaan tai ajattelemattomuutta tehdä mitään mikä turhaan rasittaisi suhdetta.
Ei ole vetoa huonoille poluille.
Ei ole minkäänlaista tarvetta suhteen koetteluun. En yleensäkään ymmärrä mistä sellainen johtuu. Alitajuisesta sitoutumiskammosta? Koska pitkään jatkuessaan suhteen tai toisen osapuolen rasittaminen kaikenlaisella typerällä johtaa taatusti ristiriitoihin.
Minä myös haluan elää tämän muruni kanssa, hän on kertakaikkisen hieno nainen, mukava ja hänen kanssaan on hyvä elää. Ei tulisi mieleenkään loukata häntä sen enempää tahallaan kuin toivottavasti en vahingossakaan.
Miksi tekisin?? Parisuhde on minulle niin tärkeä asia, etten missään nimessä ehdoin tahdoin tee mitään sitä rikkovaa. Herranen aika sentään! Ja jos vahongossa teen, niin hyvänen aika sitä rajatonta morkkista...
Kaikkeni kyllä teen parisuhteen eteen, mutta en sitä vastaan. Itseänikinhän siinä kiusaisin! Jos onnistuisin loukkaamaan/ suututtamaan vaimokkeeni niin, että hän lähtisi, niin minähän siinä häviäisin.
Kysymys, eihän se ole parisuhde missä niin toimitaan, ainakaan toimiva sellainen.
Otan puheeksi asioita. Tuppisuuni ei ole keskustelevaa lajiketta vaan tekevää, tekeminen ilmenee tekemisenä tai tekemättä jättämisenä. Hän kokee keskustelut rasittavina ja mököttämisen arvoisina. Luin jostain että "sisään päin romahtavat" ihmiset reagoivat puhumattomuudella ei toivottuun palautteeseen.
"Sisäänpäin romahtavat ihmiset", loistava ilmaus.
Ihmisillä on näitä erilaisia reaktiotapoja; joku kohtaa, toinen mielummin pakenee, yksi lamaantuu, toinen porskuttaa ja aloittaa uudestaan...
Kyllähän yksi strategia on nostaa kissa pöydälle, sanoin tai esimerkein. Tutustuttuani paremmina naisen sielunelämään väitän, että naiset on tässä erityisen taitavia.
Tuskin kukaan nyt tahallaan romuttaa suhdettaan, ellei se ole tiensä päässä, mutta tiedän myös ystäväpiiristä, ja tunnustan itse, että tulee tehtyä asioita, jotka ovat avoimen kofliktihakuisia olematta silti omasta mielestä tuhoavia. Niillä on sitten vaikutuksensa, ja usein hämmästyttävän puhdistava, avaava vaikutus. Tämä on kait sitä naisen erityistä logiikkaa, jota itsekään ei uskalleta myöntää, koska se on lähinnä vitsi putkiaivojen dominoimassa kultturissa.
Kyllä. Aiheutan toisinaan riidan tai hämmingin tai ydinsodan peräänantamattomuuttani, sitotumishaluani, siksi että arvostan suhdettani enkä anna asioiden mennä. Mulla on kyllä ilo omistaa kumppani, joka on samalla aallonpituudella. Ei tinttaa takaisin, antaa anteeksi ja jaksaa yrittää. Syvemmällehän siinä aina päädytään. Ja senkin tiedän, ettei mistään satuttamisen ilosta tai itsetehostuksesta ole kyse.
Naisen psyyke on erilainen kuin miehen. Sitä ei ole kuvattu kirjallisuudessa, filosofiassa eikä paljon missään muuten kuin miehen näkövinkkelistä. Hommiin kaikki, joilla on luovia kykyjä.
että terveessä suhteessa riidellään. Ja mä en edes muista koska minä ja rakkaani oltaisiin riidelty. Me puhutaan paljon, ja on meillä erimielisyyksiäkin mutta ne ei koskaan ole olleet niin isoja että riidaksi olisi päässyt.
Me ollaan oltu yhdessä jo vuosikausia ja onkohan pari riitaa ollut.
Mä ymmärrän että riita puhdistaa ilmaa ja avaa solmuja.
Sitä en ymmärrä että antaa asioiden mennä siihen pisteeseen että riidalla ne avataan.
Mutta siitä olen varma että on hyvä osata riidellä, taitolaji se on sekin.
eri ihmisillä eri käsitys siitäkin, mikä on riitaa, mikä ei. Mun heteroystäväni, yksi niistä, on loistava esimerkki: ovat toistensa tukassakin välillä ja volyymiä on kunnolla. Kun sitten ihmettelet, miks pitää noin kovasti ottaa yhteen, niin yhdestä suusta ihmettelevät, että kuinka niin, ei tässä ole riidelty yhtään, kunhan keskusteltiin!
Meillä taas on sellainen kulttuuri, että silmien pyöritteleminen on huutamista. (Lasten kohdalla se on hyvä: saan ne hiljaiseksi pelkällä ilmeellä, kehtaan kuljetella maailmalla.)
Taitolaji on todella, miten pysyä toisen kanssa rakkaissa väleissä ja silti tehdä asioita näkyviksi. Jotkut tykkää demokraattisesta puhumisesta ja toiset kokee sen asioiden vatkaamiseksi ja luottaa paremmin muuhun ihmisen lukemisen taitoonsa.
Siksi ite pidän ainoana mittarina itselleni rehellistä kysymystä itseltäni: mitä minä tällä haen? miksi? mitä minä haluan? miksi? Ja jos en osaa vastata, hattu kouraan ja paras osoite kysyä on ihan vastapäätä...
tuntuu, että tätä vanhaa totuutta viljelevät erityisesti ne, jotka eivät osaa elää riitelemättä. Alkuperäinen sanoma lienee kuitenkin se, että hyvä suhde kestää kyllä silloin tällöin tulevat sanasodat ja leimahdukset. Terve suhde ei kuitenkaan ole mikään taistelusuhde.
Minusta kun hyvässä suhteessa voidaan olla eri mieltä asioista RIITELEMÄTTÄ. Tilaa on molempien mielipiteille ja mieltymyksille. Niistä voidaan keskustella, jopa kinata mutta riidaksi ne eivät juuri koskaan ylly.
Ja se, ettei parisuhteessa riidellä, ei tarkoita, etteikö osaisi riidellä. Meillä ainakin on kaksi tarvittaessa hyvin kipakkaa ja sanavalmista naista mutta hyvin harvoin me riitelemme. Ja tässä on sentään eletty yksi aika vaikea vuosikin yhdessä, joka on varmasti rassannut molempien hermoja.
taidan tehdä. Aiheutan kuulemma turvattomuutta parisuhteeseen sähläämällä moneen suuntaan etten keskity omaan elämään, seuraamalla mitä exille kuuluu, flirttaamalla tutuille. Ystävät tästä ensin sanoivat. Itse en ollut huomannut, tyttis ei pahemmin huomauttele, joskus sanoi ettei oikein osaa suunnitella tulevaisuutta pitemmälle kun minusta ei tiedä. No tiedänhän minä, että teen kyllä kaikkea tuota mutta en tunne tarvetta muuttua tai miksi niin teen.