ravun ailahtelevaisuus ja oikukkuus!!!!!!

Ihan kuin itsestäni kirjoitettu oli tuo tekstisi. En ole juuri horoskooppehin perehtynyt; vasta eksyin tällekin palstalle. Mutta olen todella kahtiajakoinen luonne: välillä itse lempeys, rakastava äiti ja huolehtiva vaimo. Välillä taas en voisi vähempää miehestäni välittää... Lapset ovat kyllä aina tärkeitä, sellaista tilannetta ei tulekaan, ettenkö heidän puoliaan pitäisi. Dramaattisuus ja suurenteleminen kuuluvat jokapäiväiseen elämään. Olen joko iloinen tai surullinen, välillä kuvittelen, että tästä en selviä millään ja hetken päästä olen taas kukkulan kuningas.
Mutta ajan myötä ( pian 34 ) olen oppinut pitämään itsestäni tälläisenä. Eipähän ainakaan tule elämä tylsäksi. Omaan myös hurjan mielikuvituksen ja olen jollain lailla herkkä vaistoamaan toisten ihmisten tunteita ja mielialoja. Luonteelleni on ominaista mennä näihin helposti mukaan: jos joku vaikuttaa surulliselta, muutun itsekin empaattiseksi ja huolehtivaksi jne... Olen vielä arvostetussa työssä, jossa joudun kohtaamaan ongelmien kanssa painivia ihmisiä päivittäin!
Nyt jo näinkin vanhana olen päässyt tuosta itseeni ottamisesta yli; nuorempana se oli ongelma - en sietänyt minkäänlaista neuvontaa tai opastusta. Suutuin heti. Toivottavasti sinäkin ajan myötä tuosta herkkänokkaisuudesta, kun se voi olla joskus todella rasittavaa...
Mutta 100% tunteella mennään - parempi sekin kuin tasapaksuna, tunteettomana maija meikäläisenä!!

Pitkälti olen samanlainen, kuin nämä aiemmatkin kirjoittajat. Olen aivan liian tunteen mukaan eläjä, hirrrrrmuisen herkkä..aika usein loukkaannun, tai jopa "masennun" pahoista sanoista. Olen kauhean empaattinen ja sympaattinen, muiden huolet ovat pian hartioilla ja huolehdittavana. Kaiken kruunaa yltiömäinen kiintyminen läheisiin, jotka ovatkin sitten kaikki kaikessa.. Mutta kuitenkin minua pidetään hauskana ja luotettavana sekä ihmisenä, jolle on hyvä puhua asioistaan. Eli en mie tiedä onko se niin paha sitten kuitenkaan! :)Parisuhteessa ainainen hellyyden vaatiminen on saattanut tuoda ongelmia...Mutta varmasti hyviä tyyppejä ollaan :D

Kuin miehestäni olisit kirjoittanut.Hän on rapu ja 36-vuotias ja edelleen todella oikukas ja hankala kun sille päälle sattuu ja mitenkään et saa häntä päätään kääntämään.Vaikka käyttäystyisi erittäin huonosti toista kohtaa ja olisi suorastaan törkeä niin auta armias jos menet siitä hänelle sanomaan niin sota syttyy...Kanssaeläjille välillä aika ikävää ja pinnan täytyy todella venyä-sillä toisella osapuolella.

samaa vikaa täälläkin, täytyy myöntää. yhdyn edellisiin teksteihin täysin ja lisäisin vielä että itse olen myös kova epäilemään ihmisten sanoja. Otetaan nyt esimerkiksi oma avopuoliso, en kertakaikkiaan kykene kunnolla aina luottamaan, vaikka mitään syytä ei epäilemiseen ole. Kyseenalaistan hänen selitykset siitä että miks töissä on mennyt myöhään jne. Muilla samoja ongelmia? Tätä ei myöskään yhtään helpota se että omaan valtaisan mielikuvituksen. Sitten jos saan jonkun kiinni valheesta, mikä yleensä onnistuu pitkän sanasodan jälkeen (kun toinen on puhunut itsensä pussiin :) - ei luottamus enää kovin herkästi palaa. Ikävää. Lisäksi en osaa unohtaa asioita... Kommentteja?!

Aina välillä on muutenkin vaikea tulkita miten ihmiset minuun suhtautuu. Tällä tarkoitan siis sellaisia jotka eivät tunne minua kunnolla - ovat esim. mieheni kautta tuttuja jotenkin. Välillä tuntuu että ihmiset säikkyy jollain tavalla.

Ihanaa huomata, että on olemassa samanlaisia ihmisiä kuin mä!! Oon itsekin rapunainen, ja pakko on kyllä sanoa, että niin 100% rapu kuin ihminen voi olla ;D! Kaikki mitä te olette täällä kirjotelleet itsestänne yhtyy myös muhun. En pahemmin tunne muita rapuja(tai ainakaan niin tyypillisiä rapuja kuin mitä itse olen) ja joskus tunnenkin itseni jotenkin orvoksi muiden kanssa; kun mullakin tunteet heittelee jatkuvasti, mielikuvitusta riittää ja myös mäkin näpäyttelen muille. Joskus mulle on joku sanonutkin mua oudoks, ja tottakai mä oon mennyt ottamaan siitä itteeni. Tunnetteks te itsenne joskus jotenkin erilaisiks?? Ja sitten kun mä olen vielä tosi ujo, mites te?? Miten mä pääsisin mun ujoudesta eroon? Onko tää ujous ravuille tyypillistä??

Ja mua ärsyttää itsessäni myös se, että kun mä päästän tunteille vallan, niin se on menoa sitten!! Mä niin haluaisin eroon mun ujoudesta, näpäyttelystä ja ylitunteellisuudesta..

Mä olen itse heinäkuussa syntynyt rapu mutta en ymmärrä että sulla on tarve sanoa ilkeästi toiselle ihmiselle koska itse en sano.Mulla ei ole vaikea keskustella asiopista syvällisesti olen itsekkin tunneihminen ,kiltti ja ymmärtäväinen.Mullakin mieliala vaihtelee se on tyypillistä ravulle mutta ei siis koko ajan mä luulen että sillä on paljon merkitystä mitä on joutunut kokemaan elämässään.Omaa itseään voi yritää myös hiukan muuttaa siis piirteitä jotka häiritsee.Parastahan ravun piirteessä juuri onkin että hän on ihminen joka ottaa toisetkin ihmiset huomioon.

eihän ravut ole ilkeitä, tai ei pitäisi olla. itse en varmaan ole koskaan kunnolla napautellut kellekkään mitään.. miksi käsitys että ravut olisi ilkeitä?

Ihmeellistä ku se onki, mut tunnistin itsessäni samoja vikoja hyvyyksiä. Ja pidän itseäni enemmän kilttinä, vaikka niitä huonojakin puolia löytyy.... sekin on totta että rapu tai ainakin mie tunnistan itsessäni: napauttelen ilkeästi joskus ja olen huono keskusteleen sanon jotain tyhmää ja otan itseeni....

raskasta se toisinaan on, elää koko tunne-skaala läpi muutamassa minuutissa. Olen rapu ja vielä nousevalta merkiltäkin rapu ja voin sanoa että tunteet ainakin eletään täysillä.
Olen melkein 50v ja en vieläkään ole unohtanut lapsuudessani kokemiani "vääryyksiä" siis muisti varsinkin loukkausten kohdalla on pettämätön.
Se kovaan kuoreensa vetäytyminen loukatuksi tullessa
on niin jokapäiväistä että ilman sitä en kai osaisi elääkkään.

Oon just tyypillinen rapu. Kuulemma ku tuuliviiri ja anteeksi en helpolla anna ja pidän mykkäkoulua, joskus taas ei saa suututettua millään ja oon lempeä...oon siis kuulemma hankala ihminen. Sitten kun suutun niin saatan olla täysin välinpitämätön vaikka kuinka kauan.
Ja jos joku loukkaa, vedän "ravun kuoren" suojaksi ja sen läpi ei kukaan pääse ja jos sen saa poistettua niin oon kiltti,
mut herkkä ihminen kuitenki.