Jatkan nyt vielä jauhamista personallisuushäiriöistä koska haluaisin saada tietää vastauksen erään mieltä vaivaavaani kysymykseen? Minut on virallisesti diagnisoitu epävakaaksi persoonallisuudeksi ja olen huomannut itsessäni muitakin aika vakaviakin persoonallisuushäiriöiden piirteitä esim. pyromaniaa jne.
Nyt kiinnostaisikin tietää ONKO PERSOONALLISUUSHÄIRIÖISTÄ MAHDOLLISTA "PARANTUA" kun kerran tiedän olevani sairas?
Nyt kiinnostaisikin tietää ONKO PERSOONALLISUUSHÄIRIÖISTÄ MAHDOLLISTA "PARANTUA" kun kerran tiedän olevani sairas?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä se käsittääkseni "ennustetta" kovasti parantaa, jos on itsellä ns. sairaudentuntoa ja halua lähteä pitkäänkin terapiaan yhteistyössä terapeutin kanssa persoonallisuuden rakenteen vaurioita korjaamaan. Hetkessä ei kyllä paranemista tapahdu, vaan se on pitkäjänteistä työtä, jossa itse olet avainroolissa.
Eheytyminen, persoonallisuuden rakenteiden vaurioiden korjaantuminen on mahdollista. Absoluuttista terveyttä tuskin on olemassakaan.
Mulla on vankka ammatillinen pohja sanoa, että sulla on erittäin hyvät lähtökohdat: oman ongelman tiedostaminen ja motivaatio. Yritä löytää hyvä terapeutti, ja hae hoitoon Kelan kuntoutustukea jos tarvitset. Motivaatiosi on mahtava. Mutta täydellisyyteen ei (kenenkään meistä!) kannata pyrkiä, kunhan saavutat sellaisen tuloksen jossa pystyt elämään suht täysipainoista elämää ja nauttimaan elämästä ja ihmisistä. Kaikkea hyvää sinulle!
Minut on diagnosoitu rajatilapersoonallisuudeksi, joka kai on vastaava diagnoosi kuin epävakaa persoonallisuus. Joudun psykoosiin vaikeissa elämäntilanteissa yliherkkyyteni tähden. Itse en kuitenkaan koe olevani mitenkään epänormaali tai että minulla olisi mikään häiriö. Missä on se universaali laki tai Jumala, joka sanoo mikä on normaalia, mikä ei ole oikea persoonallisuus? Tuskin kukaan pystyy persoonallisuuden puhtauteen, jos aletaan ruotimaan. Tämä kai kertoo vain huonosta motivaatoistani parantaa sairauttani. Itse kuitenkin kehoittaisin sinua miettimän tarkasti uskotko ylipäänsä koko persoonallisuushäiriön olemassaoloon.
Niin... mulla on kans diagnoosi epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen tutkimusten, hoidon ja terapian myötä päässyt ymmärtämään, miksi elämässäni läheiset ihmissuhteet ovat toistaneet tiettyä kaavaa (minun johdollani). Olen kärsinyt siitä suunnattomasti. Mutta nyt olen päässyt ymmärtämään ja tunnistamaan noita "vaurioituneita" käyttäytymismallejani. Ja elän toivorikkaana, että vielä pystyn joskus eheään ihmissuhteeseen. Toki olen realisti, ei persoonallisuuden rakenteen vaurioita noin vain korjailla. Se vaatii, joskus tuskallistakin, työtä ja motivaatiota. Sekä tietysti sitä sairaudentuntoa.
Itse ajattelen tosta terveys-sairaus asiasta silleen, että ehkä on olemassa absoluuttinen sairaus ja absoluuttinen terveys - molemmat ääripäät olisivat niin poikkeavia, että suljettaisiin laitoshoitoon. Ajattelen, että jossain tuolla välimaastossa seilaillaan, eikä paikkamme asteikolla ole stabiili, vaan siellähän seilaamme puoleen ja toiseen elämäntilanteistamme riippuen.
Persoonallisuushäiriö ei ole sairaus siinä mielessä kuin sairaus yleensä, eikä siinä siten ole mitään parannettavaa.
Persoonallisuushäiriöinen on siis terve ihminen, mutta käytökseltään ja ajattelultaan sellainen, että muut eivät tule hänen kanssaan toimeen. Asia tulkitaan yleensä enemmistön ehdoilla "persoonallisuushäiriöisen" viaksi.
Minä olen ajatellut, että minun on löydettävä itselleni sopiva elämänpiiri tullakseni juttuun, koska persoonallisuuden muuttaminen on aika toivotonta. Se on vakiintunut jo varhaisessa lapsuudessani, enkä sitä pysty muuttamaan käytettävissä olevin resurssein. Sopiva elämänpiiri kyllä löytyy, kun tarpeeksi etsin.
Terve!Minä olen eläkkeellä persoonallisuushäiriön vuoksi,ollut jo yli12 vuotta enkä ole kuin alle 45 vuotta.Armeijasta vapauduin diagnoosilla;persona patholociga antisosialis.En kadu muuta kuin hankalaa ympäristöä,aina huono tsäkä kun keljuimmat osuu mun nokan alle.Vankilan eristysoastoilla on mun kohtalotovereita.Mutta;ikä rauhottaa!Usko pois,sitä ei niin välitä.