Vielä viikko sitten mä olin ihan auvottoman ihastunu erääseen mieheen, mutta nyt yhtäkkiä kaikki on ohi. Ei meistä ole tullu mitään tähän mennessä, eikä tule ikinä olemaankaan, ja mä muutan kauas pois. Aikasemmin mä olen takertunu ihastukseeni niin, etten oo pystyny lähteen minnekään kauemmas, mutta nyt se on loppu! Mä en ihan oikeesti jaksa tuntea enää mitään. Sääli. Mahtaa se ihmetellä... Elämä vaan on liian kallis hukattavax liikaan jahkailuun ja ihastelemiseen. Mun elämäni jatkuu nyt siitä, mihin se jäi ennen ihastumistani, ja siitä on parikin vuotta jo. En ikinä uskonu että voisin unohtaa, mutta näin se vain näkyy käyvän! Tavallaan unohdin jo.
En oo enää ihastunu!
Nysse loppu.
4896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pysyy päätöksissään tulee menestymään paremmin elämässä! Itsekuristahan se moni juttu on kiinni.
Mä kans ajettelin että koska sä jumalauta tajua että ei vois vittu vähempää kiinnostaa, häivy äkkiä!
Jos olisit päässyt yli, voisit kaikessa rauhassa asua samassa paikassakin. Jos muutto liittyy johonkin tyyppiin, sillä on yhä vaikutusvaltaa.
Mä olin alun alkaenkin miettimässä muuttoa kauas pois, mut kun ihastuin tähän erääseen mieheen, niin mä en enää kestäny ajatusta olla hänestä liian kaukana. Mä en lähde sen takia että haluisin hänet pois mielestäni, en mä varmaan ikinä saakaan, vaan lähden etelään töihin ja opiskelemaan, kun kerta pääsen. Mä tarkotin, et lopultakin mä en tunne enää jääväni mistään paitsi, vaikka lähdenkin. Mun on pakko luopua ihastuksestani, koska olis siitä jo jotain tullu, jos olis niin tarkotettu. Nyt yhtäkkiä on vaan helpompi ajatella, että mä olen ihan vapaa tekeen mitä mua huvittaa, eikä mun tartte jäädä näille nurkille jonkun toisen takia. Kun meidän välillä ei oikeestaan ole mitään, tai ei ainakaan pitäis voida tullakaan mitään. Mä oon se, joka ottaa askeleen poispäin, ja "vapautan tilanteen". Tuntuu aika kylmältä, mut jospa se siitä lämpenis...