Missäs nyt katselet maailmaa, kun pilvet ovat taivaalta lähteneet?
Edesmennyt
huivipää
301314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ma manalan majoilla majailen,
yhtään naista ma nää nyt en,
tät viestiäin vaan muotoilen,
kuvas mielessäin huokailen,
kuivaa banaania vain ruokailen
ja pohdin ett juon vai en...
Ah mikä ihana pimeys täällä kellarissa onkaan. Olen nimittäin piilossa Sinulta, senkin huivipää!
On sinussa jotain kummallisen, ärsyttävän, ihmeellisen omituista. Sellaista, että haluaisin porautua pääsi sisälle ja tarkastella millaisessa järjestyksessä siellä piuhat on.
Ihan helpotuksen huokaushan tässä pääsi kun totesit näin julkisesti minun olevan noinkin positiivinen. Piuhojen järjestys menee muuten seuraavasti: 1=sininen
2=punainen
4=valkoinen
5=violetti
3 tosiaan puuttuu ja sen taitaa huomata tulostusjäljestäni. Siitä ei ylistyslaulua saa itkemälläkään. Ja jos poraat tarkistusreiän niin sieltä saattaa valua nesteet ulos, ihan samalla tavalla niinkuin pakkasnesteet valuivat Hämeenlinnantielle siitä vanhasta skootteristasi.
Ja sitten asiaan. En minä Sua tarkoituksella kiusaa vaan yritän antaa Sulle omalla vaatimattomalla tavallani viihdettä raskaan työn raadantaa keventämään. Silloin ennen siinä edellisessä elämässäni olin kai liian romanttinen hömppä ja nyt liian omituinen. Mikähän olisi se kultainen keskitie?
Mistäs tiesit, miten huivipään mielenkiinnon saa säilymään?
Keskitie löytyy juuri sillai, että täällä päässä ei oikein pysty arvaamaan onko vastapelurina kukko vai onki.
Mutta muista, että edellisessä elämässäsi kuljit juuri ja juuri rajalla monta kertaa. Se on vaarallista, sillä jos raja ylittyy, voi olla ettei viisumia enää myönnetä. Ei vaiskaan mulla on pitkä pinna, mutta kyllä positiivista palautetta pitää aina olla mukana noin niinkuin sieltä päin nimittäin.
...niin kiekuisin aamuauringon oranssissa kajossa kurkku suorana taivasta kohti. Ja kaataisin siideriä naamaani ja siitäkös kiekuminen vaan lisääntyisi..
ja jos olisin onki, niin nappaisin koukkuuni kaltaisesi sulavanmallisen kauniin kultakalan..
Siinä oli Sinulle sitä ja tätä. Ensimmäinen oli sitä rajalla vaappumista ja jälkimmäinen sitä hömppää ja sitä positiivista palautetta. Eikös? Varmasti haluaisit aina välillä jonkun näin sanailevan? Tai sitten arviointini on mennyt maton alle. Enkä oikeastaan enää haluakaan sille viisumin vaativalle puolelle. Sieltä kun ei aina ole paluuta.
Voisinpa varata oman vaikka kuinka kapean kaistan sieltä huivisi alla kätkössä soljuvasta ajatustesivirrasta voidakseni kaahailla siellä aina illan hämärissä vaikka kahtasataa sillä vain mielikuvituksessasi olevalla isolla luudalla..
Sulavan mallinen kultakala.... olisinkin. Kultakala toki olen, mutta malli on jostain aikojen alusta. Joskus tämäkin malli on ollut ihailun kohteena, mutta nykymuoti vaatii jotain aivan muuta.
Raota nyt sitä kellarin ovea hiukan, niin huomaat, että sinulla on pikkuvarvas, eikun pikkusormi huivini alla....pidä varasi, ettei mene koko käsi. No, minun huivini on kyllä niin kireällä, ettei sinne käsi mahdu.
Hukkui jonnekin pilvien ja avaruuden väliin äskeinen vastaukseni, mutta jotain tällaista siinä oli:
Tämän kultakalan malli on kyllä jostain aikojen alusta, eikä se enää vastaa tämänhetkistä käsitystä sulavasta mallista.
Etkö ole huomannut, että sinulla on jo pikkuvarvas tai siis pikkusormi huivini alla. Pidä varasi, ettei mene koko käsi. NO eipä siinä vaaraa, sillä huivini on sen verran kireällä, ettei sinne oikeasti kovin herkästi mennä.
Miun aamutokkuraiset viestit lähti ulkoavaruuteen kiertämään pilviä ja etsimään....
Mistäs ne nyt tänne kaikki taas tuli? Taidan mennä nukkumaan tai jospa ajelisinkin etelään päin...
Eikös ihan surullisen kuuluista ole se, että Hämeessä kaikki on niin verkkaista. Niin paitsi äitini ja huivipää, nuo kaksi vouhottajaa.
Jos ajelet niin ajele ainakin oikeaa kaistaa ja huivia ihan hiukka löysentäen. Siten pääsee joskus perille. Turvallista matkaa (käsi lipassa)
Haa, ollaanko me sukulaisia äitisi puolelta? Mulla on nimittäin kauhian paljon sukulaisia semmosia kaukaisia nimittäin. Voihan meillä olla yhteinen esi-isi tai -äitee....joskus 1500-luvulla elänyt.
Juu löysennän sen verran huivia, että pää kääntyy, mutta kiristän vastaavasti vyötä pikkasen.
Mitä sulle noinniinkuin muuten kuuluu?
Jaa-ah, juttujen lennosta päätellen saattamme hyvinkin olla jopa sukulaisia ihan 1800-luvun loppupuolelta.
On hyvä, että löysäät havisevaa huiviasi sen verran, että Saat pääsi kääntymään. Avarakatseisuutta olen Sinusta jonkin verran havainnut löytyvänkin. Siinä oli postin positiivinen palaute.
Vyötäkö kiristelet? Olet kai sitten niin nälässä pidetty ressu? Ei paiskaan se oli vaan kevennys. Minä taas kiristelen hampaitani työn kiireissä.
Kuuluu ja kuuluu? Ainakaan kukaan ei soittele...
Tuleekoos aamullinen viestini taas näkyviin, kun lähetän tämän.
Viestisi on ilmeisesti menettänyt henkensä edesmenneen tavoin ja mokoma viestin haamu ilkkuu nyt epätietoisuuttasi pilven reunalla.
Voin vaan arvailla, mitä kaikkea kaunista olisitkaan viestittänyt minunkaltaiselleni maan matoselle näin viitteeksi viikonlopun vietolle.
Toki mielikuvitukseni antaa pikku vinkkejä mutta niitä en tänne uskalla kirjoittaa...
Oot tosi hassu ihminen. Ihan positiivisessa mielessä.
Kirjottelin vaan, että laitoin kahvia tippuun meidän miehille ja lähdin kaahailemaan maanteille. Työkeikka on tehty ja nyt ollaan täällä toimistolla ja välillä tehdään töitäkin.
Mä en osaa kirjottaa kauniita juttuja, en mä osaa niitä puhuakaan, mutta tekis aina joskus mieli...siis puhua, kirjottaa ja tehdäkin.
Olenpas hassu kuin kissantassu
ja mulla on kuin possun massu
mutt'en oo mieheks mikään rassu.
Eipä tuo kovin maskuliinista menoa ollut mutta sanonta "sanat miestä myöten" ei aina pidä paikkaansa. No, ehkä siinä tapauksessa kun Iltalehti kulkee hikisessä povitaskussa liimautuneena olemattomien rintakarvojen humisevaan viidakkoon.
No nyt ei tullut sitä positiivista palautetta mutta koeta kestää...
PS. Kun tiputit aamulla sen kahvin niin menikö se rikki?
Luulen että olet vielä höpönassukin.
Eipä ollut kahvi särkynyt.
Koska oot käynyt viimeksi Hämeessä sukuloimassa? Täällä on niin kivan rauhallista, kun kaikki tapahtuu pienellä viiveellä. Minullakin kesti yli 20 vuotta, kunnes tajusin, että aikoinaan autokoulunopettaja yritti tehdä kanssani treffit kesälomansa alkajaisiksi. Mitähän sillekin viiksiniekalle kuuluu.
Joko siellä sataa? Täällä pilvet seilaa taivaalla.
Niin olenkin. Olisi edes mennyt rikki, se kahvi. Voi voi, onhan siitä jo aikaa. Tavallaan minäkin pidän hämäläisten asioidenhoitamistavasta; parempi myöhään kuin milloinkaan. Hämikset kokemusteni mukaan eivät hoida niitä silloinkaan.
Viiksiniekka on kuulemani mukaan epäonnistunut myöhemminkin ja on jättänyt sittemmin jo koko työelämän ja tirkistelee tämän päivän pikkutyttöjä yläasteen aidan takana vaahteran alla.
Minähän ne pilvet sinne puhalsin. Täällä on siis helkutin nätti ilma ja aionkin lähteä tästä terassille leikkimään kuolaavaa apinaa. Toim. huom. Kuolaava apina = keski-ikäinen jurrinen tollottaa suu auki ohikulkevien teinityttöjen napoja.
Arvaas olenko oikeasti sellainen?
Vielä minä Sinut saan ihastumaan...niihin turkisistuinsuojiin.
Minäpä tiedän sinusta pikkusen, en paljon. Muistaakseni et ole kuolaava apina. Tai siis olet, mutta ilman sitä jurria, hah hah haaaaa.
Hämikset hoitaa kyllä tarpeelliset asiat viimeistään eräpäivää seuraavana päivänä.
Vai vielä turkisten päällä pitäisi istua, mutta ajatteleppa jos loikoilisinkin lampaantaljalla...
Pittää nyt viikonloppuja toivotella. Ensi viikoksi olen sopinut työkeikkoja niin, että hirvittää, mutta kirjottelen aina kun aikaa on, nimittäin jos saan vastauksia myös.
Tiedät minusta? Siihen Höh! Ja läähättäen yritän kysyä missä se lampaantalja on?
Viikonloppuja Sinullekkin ja voit jo jättää ne villa-alushousut kesäksi pois. Moi>!
Huh hellettä. Jätin villahousut pois ja heitin paidankin samantien. Olisi kannattanut paita päällä pitää...tumma ja tulinen vaihtoi väriä punertavaan suuntaan.
Oletko kellarissa edelleen, entä onko suu loksahtanut pois paikoiltaan senkin terassikärpänen... et taida ollakaan terassikärpänen.... josko perhonen ja liihottelet kukasta kukkaan...
Voi hyvä tyttönen, ei minusta saa terassikärpästä vaikka pitäisin niitä hirveän isoja 70-luvun MiamiVice-tyyppisiä aurinkolaseja yötäpäivää. Niinkuin muuten teenkin.
Paremminkin ehkä kakkakärpänen. Ai kuinkako niin? No, ainakin ihmissuhteissa tunnun löytävän vaan kakkaa. Ilmeisesti siksi, etten ole (vielä) törmännyt kaltaiseesi valopäähän jonka jutuista saan mukavasti virtaa. Krätssh...oi oi mikä ylijännite nytkin räpsi käsille.
Oikeasti en edes mennyt perjantaina leikkimään sitä apinaa. Enkä muulloinkaan ole niin tehnyt.
Anteeksi tuo mielistely tossa valopää-kohdassa, se vaan tuli. Niinkuin kakkakin housuun. Lapsena. Koeta kestää, huivipää!
Minust tuntuu aina joskus samalta - kakkakärpäseltä nimittäin. Mutta onneksi täällä maanpäällä vaeltelee tosi kivojakin ihmisiä, kuten tämä mopomies, jolleka minut testamenttasit.
Ajattelen vaan, etten koskaan loukkaisi hänen laisiaan, enkä mä halua loukata ketään.
Tuli pitkä työpäivä, joten huomenna lisää joskus iltapäivällä.
Terve tötterötukka! Tällä uudellä kamerapuhelimella nääs näkee sinne asti. Hyvän näköinen tuo tötterös!
Mutta Sä saat kirjoituksellas mun omatuntoni kolkuttelemaan. Koska minäkään en haluais tietoisesti loukata ketään. Apua! Mikä tilanne!
Vai kamerapuhelimella ja tänne asti. Lähetä kuvas mulle, että tiedän minkälainen tötterö siellä päässä on.
Anteeksihan voi aina pyytää, jos kolkutteelee sydänalassa.
No niin sinne se kuva meni.Pistin postiin ja osoitteeksi Toijalan torvisoittokunta. Sehän oli muistaakseni Sun työpaikkas. Olit siellä passorumpuna. Vai muistinko nyt jotakuta muuta? Minulla kun näitä on. Kukasta kukkaan ja yleensä auringonkukkaan. Isoon on helpompi osua. No tällä nyt ei ollut mitään tekemistä Sun kanssas, kunhan taas vaihteeksi isottelin. Hmm..tulee se biojäteastia mieleen, sinnekö matkani taas kerran on...
Jos tekisin niin pahasti, niin osaisin kyllä pyytää anteeksi. No, nyt kyllä annat Plussa-pisteitä oikein ämpärillisen sillä osaan oikeasti pyytää anteeksi. Kröhmm..
ja kuvani löydät kyllä netistä...pistät vaan hakusanaksi Pierce Brosnan tai Brad Pitt...tai Esa Pakarinen...
Olen oikeasti aatellut tässä tämän kevään aikana useamman kerran, että pitäisi unohtaa miehet kokonaan ja alkaa taas tehdä vaan töitä.
Luulisin, että elämä olisi silloin sydänystävällisempää. Näin vanhemmalla iällä pitää jo ajatella sydäntäänkin. Ja mitä mä sillä miehellä oikeesti tekisin, kun olen yksin ollut niin kauan. No tietysti sille käyttöä löytyisi, mutta en mä jaksaisi enää luovia näissä tunteitten kiemuroissa, kun kukaan ei halua ymmärtää minua - mun pitää aina ymmärtää muita.
Tietty, jos jossain olisi se mun elämäni mies, niin miksei sitten, mutta mistä pirusta sen tunnistaa.
Sä osaat olla tosiaan ihanan ärsyttävä - biojäteastia on raollaan sua varten. Kyllähän siellä pari päivää menisi mukavasti, varsinkin kun ihmiset toisi sulle aina ruokaakin. Tosin voisi olla vähän vanhaa, mutta ruokaa kuitenkin. Juomisesta voisi tulla pula.
Ai jaa, meinaatko, että muuttaisin Biojätekuja 1A:sta 2 C:hen? Minulla on jo nyt kyllä niin hyvä jäteastia jonne aina aika ajoin toimitetaan ihan kelpoa jätettä niinkin runsaasti, että muistutan jo ulkoisestiKIN Wagneria. No ei ehkä ihan täysin mutta ainakin posket ja vatsa. Tai ei ehkä aivan mutta silmät. Tai ei ehkä aivan mutta suolikaasupamaukset tulee kyllä kuin sialta.
No kyllä mä niitä osaan pidätellä. Jouluaattona.
Vai elämäsi mies? Kyllä Sinä Hänet aikanaan tunnistat. Katsot vaikka minua. Niin silloin ainakin tietäisit, millainen elämäsi mies EI ole!
Oikeasti edelliseen voin kyllä kertoa, että kohdatessasi sen oikean tunnet kyllä sellaiset värinät, että Tiedät. Siitä paikasta.
Jaahas, joku akka viskasi vihertyneen berliininmakkaran pötkön tänne pönttöön...pitääpä mennä "aterialle" Moi moi moi!!!
Viestiiköhän tämä kone, että pitäis lopettaa nämä kirjottelut, kun ne ei mene läpi. Ei kai... koneet on niin kiireisiä, kun ihmisillä on aikaa...vai onko.
Ai Sä kuitenkin olet edelleen elossa? Tyhjentele sitä välimuistia välillä niin nopeutuu se konees.
Ja jos vähänkin arvelen oikeaan suuntaan, niin todennäköisesti Olet sellainen koneenkäyttäjä, että koneesi on puolillaan pöpöjä. Kuten minä. Siis pöpöjä kuten minä.
Kiireiset ihmiset ovat mielestäni todennäköisempiä kuin kiireiset koneet. Ja ne kommunikointivaikeudet...mahtaisiko kuitenkin syynä olla yksinkertaisesti nakkisorminen naputtelija? (= joudunko taas biojätteisiin?)
Pitäisikö aloittaa uusi veto tuonne alkuun? Kyselee potkurihattuinen pelle peloton?