Oletko joskus pieni ja haavoittuva

Olen heikko, haavoilla, haavoitettu. Kyllä.
En pidä fasadia silloin yllä, näytän herkkyyteni kun on sen aika, itken sinitaivasta kuten lauantaina, tuskaa, ikävää joka riipii, sitä tällä hetkellä enemmän kun vuosiin

Olen tottunut lapsesta asti, että ulospäin en näytä haavojani, kipua kokieassani en itke vaan hymyilen, kilpailutilanteessa teen hyvän suorituksen. Olen usein väsynyt, mutta suoritan velvoitteeni ja jätän itseni viimeiseksi. Olen onnellinen, kun minulle tärkeät ihmiset voi hyvin ja muutkin.

Tunnen surua ja on paha mieli useinkin, mutta arjessa on pakko jaksaa ja en voi näyttää todellisia tunteita kodissani tällähetkellä suojellakseni itseäni, sillä asun kämppiksen kanssa joka suhtautuu tunteiden näyttämiseen lähinnä vihaisesti

Iskuja tulee, mutta nousen aina vahvempana ylös. Vaikka en apua mielelläni pyydä, niin välillä sitä kaipaisi. Joskus on niitä heikkoja päiviä

Sehän näkyy minusta ulospäin se haavoittuvuus. Siksipä luulen että moni sitä säihkähtää. Olen avoimesti sellainen kun olen.

Yritätkö tiedustella, onko murskausyrityksesi tuottanut toivottua tulosta?

Ei ole halua, että minua kutsutaan vahvaksi, jos se tarkoittaa sitä, että kuinka hyvin otan iskuja vastaan.

Tämä kirjoitus sopii hyvin minuun ja tapaani olla ja elää.

Olen saanut henkisen "sotakoulutuksen" kestän iskuja hyvin ...mutta olen huomannut että murrun uudelleen ja uudelleen kun kohtaan kriisin tai trauman ..eli olen ihminen ja en ole kovettunut tai kyyninen...väsynyt joo, tänään juuri vaikka...mikä pointti ,koen että aistin helposti muiden tunteet ja muut vibat ...pystyn myötäelämään.olen hyvin hyvin herkkä ...en ole todellakaan mistään helpoista lähtökohdista ponnistanut...silti olen ikuinen romantikko ja jopa lapsellinen...huvittavaa ...olen utelias ja se mistä pitänyt oppia pois muiden miellyttäminen omalla kustannuksella..eli terveet rajat ,terve itsekkyys ..jos luovuus kuolee sitten minäkin joudan lähtemään ...

Kyllä, ei. Kyllä. Ei.

En nyt toki aina ole vahva tai tunne itseäni sellaiseksi.
Silloin vetäydyn pois yksinäisyyteen, mistä saan kyllä voimaa, lataudun paremmin silloin.
En tarvitse mitään joukkoja ympärilleni minua myöskään miltään suojelemaan. Siinä mielessä olen ehkä vahvaluonteinen, en lannistu.
Tämä kaikki vie voimaa minusta kuitenkin, siksi yritän vältellä konflikteja ja pysyn kaukana negatiivisista ihmisistä, jotka haluavat aiheuttaa riitoja ym.
Elämä opettaa kaikella lailla jos sitä osaa välillä myös kuunnella eikä aina ole itse suuna päänä.
Olen kokenut kaikenlaista ja elämään kuulunut paljonkin tuskaa ja pettymyksiä.
Siksi ymmärrän monia sellaisia ihmisiä, oman tiensä kulkijoita. He ovat aitoja sellaisina kuin ovat. Hienostelua en voi sietää.

Kyllä sitä itseään suojelee, ettei kaikille avaudu voinnistaan. Hyvä tietysti, jos edes jollekin voi.

Olen yllättävän vahva se on totta

Ei oo kyllä aina ollut kinkkua leivän päällä.

❤️❤️❤️ hyvinkin rikki olen ollut, rikki edelleen, mutta kun niitä oppii käyttämään voimavarana ovat ne vastoinkäymiset jotain arvokasta

En mä kai koskaan ole pieni, keskikokoinen ehkä. :D Ja väsynyt ja kirjaimellisesti (pienillä) haavoilla ja mustelmillakin jatkuvasti.

Että tämä meni varmaan ohi. :)

Mä olin 3 ekaa vuosikymmentä vahva ja yritin vain jatkaa samaan malliin
Samaan malliin mut mun keho petti mut .
Rajat tuli ns vastaan noin 35 vuotiaana
Sen jälkeen oo muuta olutkaan kuin heikko
Ja haavoittuva .

En enää jaksanu .
Ja en pidä asiaa heikkoutena vaan
Havahduin että voin elää elämää toisinkin kun
Jatkuvasti äärirajoilla ihan hullujen kokemusten ja sattumien äärellä ..

Leikkikoon nuoremmat huillui selviytymis leikkejään.
Ja äärimäisiä ihmisude rooleja
Minö voin jo elää rauhallisemmin ja tavallisemmin ja tylsemmin. Ja varsinkin laiskemmin

En tarvi yhtäkään seikkailua tai äärikokemusta enenpää ... Kiitos vain
Ja voi ilmestyä uusia ihmisiäkin tyrkylle mikäli jos ja haluan päästää yhtäkään enää lähelle.
Just nyt on semmoinen olo et kerram kiinni naulatut ovet ja ikkunat pysyy kiinni
Naiselta

Olen välillä täysin murtunut, mutta ei sitä voi näyttää.

En yleensä sekoita muita ihmisiä omiin vastoinkäymisiin.. ne hetkelliset murtumiset näkyy sitten vain jos on kanssani suhteessa. En sanoisi että vahva vaan osaan käsitellä asioita nopeasti ja päästä niistä yli ja kontrolloin tunteitakin liikaa josta monet saa kylmän vaikutuksen.

Tuntuu, etten ole saanu mitään eväitä elämään.

Täältähän niitä löytyy laidasta laitaan. Simppelit valinnat ja tuumailut ei tuo stressiä.

Hyvät eväät saanut. Ensimmäistä kertaa kaikki kaatuu päälle. Muuten vahva mutta ei ole heikkoa olla heikko ja mitäpä sillä on edes väliä millään julkisivulla. Jotkut ihmiset pitävät toisia itsestäänselvyytenä ja antavat kilttien hoidella asiat jotka niiden pitäisi itse hoitaaa. On olemassa meitä varajeesuksia jotka jatkuvasti kannatellaan kusipäitä. Että näin ja miten sen muuten voisi sanoa.

Olen vanha ja pysäyttämätön

Olen pieni, herkkä ja haavoittuva, mutta se on totta, että yritän kyllä usein piilottaa nämä asiat kanssaihmisiltä. Toisinaan stressaan ihan hulluna asioista, jonka jälkeen tulee taas seesteinen vaihe ja kaikki on ok. Olen tosi tunteellinen ja herkkä ja en ole ns. saanut parhaita lähtökohtia elämään, vaikka lapsuudessani ei näennäisesti mitään vikaa ollutkaan. Näillä mennään. Pettymyksiä ihmissuhteissa on joskus ollut, ne on jättäneet minuun jälkensä ja minun on aika vaikeaa luottaa ja tutustua kunnolla uusiin ihmisiin.

En pidä tavastasi kirjoittaa täällä anonyymina.

Olen kovaksi keitetty. Kova kuin kivi.