Olet minulle niin paljon, että minun on sitä vaikea sanoiksi pukea. Katselin tänään pieniä silmuja ja mietin, miten sinä ne näet. Jos olisi lampun henki jolle voisi esittää toivomuksen, haluaisin hetken verran nähdä maailman sinun tavallasi. Sitä kaipaan, koska emme voi maailmaa yhdessä katsoa. Se minun on hyväksyttävä. Hienoa, sanon itselleni aina kun tässä onnistun. Kuin palaisin kaikkein varhaisimpiin vuosiin ja leikkaisin itseltäni napanuoran poikki. Se eron kipu on samanlaista. En ole riippuvainen sinusta, mutta sielustani puuttuu jotakin ilman läsnäoloasi.
Kun sain sinulta viestin
Anonyymi-ap
19553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miten sinulle kertoisin, kuinka kuuntelen lokkien huutoa ja ajattelen niiden vapautta ja sitä, kuinka en sittenkään vaihtaisi paikkaa niiden kanssa sen jälkeen kun sinut tapasin. Siihen asti halusin lentää. Nyt sanon joo, on lentäminen ihan kivaa, mutta taivas ei korvaa sinua. Mieluummin askellan maan pinnalla, välillä kaatuen, koska täällä olet sinä, olet se väkevä multa jota ilman vihreys ei luoksemme keväisin saavu.
Haluaisin sanoa niin paljon. Kysyä miten voit. Kysyä onko elämäsi ollut hyvää, oletko siunattu. Olen täynnä kysymyksiä sinulle, mutta sisimpäni lepattaa arasti kuin kynttilänliekki tuulessa. Kun saan sinulta viestin, tunnen onnellisuutta ja syvää rauhaa monta tuntia. Sinulla on minuun vaikutusta; se saa minut tuntemaan jotakin syvää. Sellaista, mitä vuorikiipeilijä tuntee huipun saavutettuaan, maisemia katsoessaan. Sinun läsnäolossasi on minulle jotakin pyhää. En uskonut enää tuntevani näin; sinä toit kadonneen melodian takaisin päiviini. Siinä soi avaruus ja elopellon tähkäpäät; ihmisten virta suurkaupungeissa ja vanhan ladon heinän tuoksu. Siinä soi sulava lumi ja syksyiset lehdet, iäkkään viisas hymy ja lasten leikki hiekkalaatikolla. Niin, sinä sait elämän minussa soimaan.
Tuollaista toivoisin minäkin kuulevani häneltä, naiselta. Minä en vain voi viestejä hänelle lähetellä, muuta kuin purkaa sydäntäni tänne.
Miksi et voi hänelle viestejä lähetellä?
Minäkin puran tunteitani tänne. Aina ei voi kaikkea sanoa, vaikka yhteys olisikin.
Luulen, ettei hän niitä halua. Pelkään kielteisiä reaktioita.
Onko hän sanonut sinulle jotain kielteistä?
On. Meillä on ollut yhteenottoja. 😢
On. Meillä on ollut yhteenottoja. 😢
Millaisia yhteenottoja? Onko hän sanonut suoraan ettei halua saada sinulta viestejä? Minulla on ollut hänen kanssaan konflikteja. Se lisäsi sitä lämpöä jota tunnen häntä kohtaan.
Vähän ikäviä. En haluaisi niistä kirjoittaa. Hän sanoi myös, ettei ole kiinnostunut. Mun ainoa toivo on se, että hän ei ollut rehellinen.
Älä kirjoita jos et halua. Parempi niin. Ehkä hyvä antaa hänen olla jos on sanonut ettei ole kiinnostunut. Joskus ihmiset voivat valehdella. Mutta jos hän puhui totta, parempi antaa olla.
Niin juuri ajattelin. Hänen tehtävänsä antaa merkkiä, jos on muuttanut mielensä.
On sinun tehtäväsi kertoa jos oletkin kiinnostunut.
En ole sanonut kaivatulleni että en ole kiinnostunut.
Ehkä ihan hyvä noin.
Pienet silmut, sulavat solmut kuin kevään ensimmäiset leskenlehdet vastasulaneella nurmella. Oi naurua, kevään kuoroa, kesän tuloa. Tanssia kuoriaisten sarvien tahtiin.
Kuulautta kevätöiden. Lumoutta, hymyjä herkässä.
Tämän haluaisin jakaa hänen kanssaan. Kun hänet näen, olen vakava kuin kivipaasi. Peitän hymyni, joka tulee sydämeni juurista asti. Se voisi paljastaa liikaa. Oi kevään kuoro, jossa kuulen hänen äänensä. Voisinpa kutsua hänet tanssiin kanssani, tanssiin kuoriaisten sarvien tahtiin kuulaana yönä.
Auringon häivähdys pilvien ratsukon takaa, se sinä olet päivieni virrassa. Ajattelen sinua ja putoan johonkin pehmeään, voikukan untuvien kaltaiseen. On oloni kevyt ja raskas. Olen täynnä kaipauksen kuultavia pisaroita. Niissä heijastuvat iloni ja suruni kyyneleet sateenkaaren väreissä. Niistä kauneimman tahtoisin antaa tuulen kuljetettavaksi sinulle.