En ole ikinä varmaan ollut oikeesti onellinen

Et ole ainoa...

Niimpä meitä on monta.

Semmosta se on. Kaikki menee persiilleen kun oikeet ihmiset ei löydä toisiaan.

Sepä kun on täysin sattumaa että
myös se kohde jakaa sun tuntemukset ja ajatukset. Sä voit päättä vain omasta puolesta .
Vain tekemisistä ja tunteista ...
Ja on aina ihme jos toinenkin jakaa sen ja jaluas jakaa asiat juuri sinun kanssasi.
Niin on todella harvoin ... Ehkä kerran elämäs..

Ihmismieli on ahne, kivoi juttuja haluasi koko ajan ... Eikä sitämukaa mitä niitä elämään tulee.
Muuten sitten vain jataankin niitä omia haaveita , tavoitteita ja odotuksia ..Ja luo uusia haaveita särkyymään....
Elämä vain menee niin.
Hajotaan ja kootaan itsemme jopa satoja kertoja ..
Onko se ny sitä kuuluisaa timantin hiontaa sitte?!

Osa rupeaa tekemään ĵo muutamasta hajoamisesta elämässä jo ihan muuta kun että keskittyisi edelleen ihmisuhteisiin .
Kun epävarmuus kuluttaa sisältäpäin ...
Ihmiset on hyvin erilaisia siinä miten paljon yksilö kestää omien odotusten hajomisia ja muutoksia.
Ja miten paljon on sopeutumisen resursseja.
Ns kestvyyttä .

Rakkaus on rohkeiden laji missä ei
mikää muu kuin epävarmuus oo varmaa.
Sä et voi teitää miten just teidän tarina loppuu ja silti on uskallettava heittäytyä tykkäämään ja rakastamaan kun elämä sitä tarjoaa.

Itse jotenki yllätyin kun eilen itkin nii eräs mies tuli ja halasi pitkään.

Minä rakastin, sinä hylkäsit.

Itsehän sinä teet asiat niin vaikeaksi mä rakastan sua mutta sä teet siitä niin vaikeeta haluisin myös olla kaverisi mutta olet niin mustis ettet pysty olemaan kanssani harmillista kaikki on sinusta kiinni mä antaisin haleja ja tapaamisia mutta sinä et halua nähdä mua surullista mä niin odotin että nähdään useemmin

Sama juttu.
Ainut keino olla onnellinen on ollut täysin vapaa.

Jos on suhteessa naisen kanssa niin on odotusarvoja, pitää olla aktiivinen, kiinnostunut toisesta, välittää jne. vaikka toista ei vaikuttaisi kiinnostavan sen paska vertaa.

Sitten saa kuulla että parisuhteessa toimii "väärin" tai naista ei "sytytyä" joku juttu kun ei ole koko ajan muna pystyssä auton moottoria rassaamassa ja sen jälkeen naisen pillua.

Omia ajatuksia ja tunteita jos jakaa niin siitä miestä rangaistaan eri tavoin.

Onneksi lopulta joskus totesin että niitä sopivia on todella vähän ja ne ulkoiset olosuhteet yms. voivat pilata myös noiden ihmisten välit tai toisella/molemmilla on hankala elämäntilanne.

Itse en esimerkiksi lähtisi vaikka ikää on tullut jo niin naisen kanssa olemaan yhdessä jolla on lapsi kun ei ole omia. En näe mitään syytä olla kummisetä jollekin lapselle vaikka nainen olisi kuinka kiinnostava jne.

Rakkaus on sitten jotakin harvinaista herkkua toisille. Osaa ei valitettavasti rakasteta koskaan ja uskon kuuluvani siihen kategoriaan. Minussa on aina jotain "vikaa" tai olen miehenä "outo". Liian omien polkujen kulkija joka ei toimi kuten ne muut ah, niin ihanat miehet jotka tosin juovat, hakkaavat ja pettävät, mutta silti parempia kuin minä.

Eikä ole mitään tarvetta alkaa kenenkään psykoterapeutiksi, personal traineriksi tai fuckboiksi.

Nyt olet oivaltanut jotain tärkeää, jotain todellista.

Tuo on se alku. Kun kurkistat valheiden verhon toiselle puolen, niin näet vielä paljon muitakin totuuksia mitkä pysäyttävät sinut paikoilleen. Ja jäät miettimään.