"Oppivelvollisuudesta ei ollut minulle juurikaan hyötyä"

No eihän se ole vielä tehnyt ansiotyötäkään. Kunhan ensin opettelee ammatin, saa aikaiseksi jonkinlaista taloudellista tulosta ja puhuu sen jälkeen oppivelvollisuudesta, sen tärkeydestä jne.

Opiskelu antaa ainoastaan perusteita aikuisen elämään. Se, miten siinä elämässä pärjää riippuu paljon muustakin , kuin koulutuksesta.

Turha pitää piposilmillä lintsarreita väkisin koulutiellä!

"Peruskoulun päättävillä on velvollisuus hakeutua joko toisen asteen tai nivelvaiheen koulutukseen. Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. Oppivelvollisuus jatkuu siihen asti, kunnes opiskelija täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon."

https://poke.fi/opiskelijalle/oppivelvollisuus

Luulisi, että oppivelvollisuudella on suuri merkitys. Se, että oppivelvollisuutta on nykyään jatkettu 18 ikävuoteen asti, niin on sitten oma erillinen asia.

Nyt on taas irroitettu pieni lause laajemmasta kokonaisuudesta. Kyseesä on mitä ilmeisin Iikka Kokon mielipide lukio-opiskelusta:

Iikka Kokko on 16-vuotiaana yksi Suomen nuorimmista ylioppilaista. Ulkomaille tähtäävä nuori on peruskoulun ja lukion ohella suorittanut jo vuoden verran yliopisto-opintoja. Enemmänkin voisi olla, jos koulutusjärjestelmä tukisi poikkeuslahjakkuuksia paremmin.
Kokko on tiettävästi ainoa suomalainen, joka on opiskellut yhtä aikaa peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Teknistä työtä ja liikuntaa lukuun ottamatta Kokko tentti peruskoulun 9. luokan ja kävi samalla sekä aikuislukiota että avoimen yliopiston kursseja.
Eikä pelkästään käynyt, vaan saavutti erinomaisia arvosanoja.
Suomalaista koulutusjärjestelmää ei ole suunniteltu Kokon kaltaisille lahjakkuuksille. Vaikka hän sai erityisluvalla tenttiä peruskoulun loppuun ja suorittaa samalla lukio- ja yliopisto-opintoja ilmaiseksi, hän on törmännyt myös systeemin sudenkuoppiin.
oinen pulma liittyy oppivelvollisuuteen. Kokon ikäluokka eli vuonna 2007 syntyneet kuuluvat uudistetun oppivelvollisuuden piiriin. Heidän oppivelvollisuutensa päättyy vasta 18 ikävuoteen tai siihen, jos on tätä ennen suorittanut toisen asteen tutkinnon.

Kyseessä on erityislahjakas yo joita on todella harvassa. Tästä ei voi siis vetää yleispätevää neuvoa 18 ikäisten oppivelvollisuudesta joka olisi muka turhaa. Harva nimittäin käy yliopistoa, lukiota ja peruskoulua samanaikaisesti!

Ei ollut minullekaan hyötyä. Meni nuoruus ja lähes koko aikuisuusikä, jotta sain opinnot päätökseen. Useampi loppututkinto, kun ei miltään alalta töitä löytynyt. On insinöörin ja DI:n papereita ja paljon muuta. Eikä sittenkään töitä ollut. No, eipä sitten tullut edes seurusteltua, puhumattakaan perheen perustamisesta ja sitten oltiinkin jo eläkeiässä. Nyt vaan vanhana ihmettelen. että kannattiko se opiskelu sittenkään? No, onhan ne diplomit yms. tutkintopaperit jossain laatikon pohjalla, mutta eipä niistä hyötyä elämässä ollut. Ehkä olisi vain pitänyt elää kuten toisetkin, eikä vain paneutua pelkkään opiskeluun. Sitä vaan sitten tuli jäätyä yksin nurkkaan lukemaan. kun muut lähti ulos, iltaa viettämään tai elokuviin tms. Opiskelun takia jäi kaikki väliin. Sanotaan, että nuoruus on parasta aikaa,- Voi olla, mutta ei ainakaan sille, joka opiskelun ottaa vakavasti.