Kesä toi mukanaan bikiniostokset. Heräsin todellisuuteen miten valtavaksi olen muuttunut viime kesästäkin ja miten vihaan tätä olemusta!
Kehtaatteko ottaa aurinkoa yleisillä paikoilla? Itse yritän olla välittämättä muista, mutta välillä aina itseinho yllättää ja ajattelen, miten muut minua rannalla katsoo. Minusta tuntuu, että minulla on laihan tytön sielu vangittuna ison tytön ruumiiseen :(
Yritän laihduttaa, mutta se on kamalaa ja vaikeaa. En tunnu pystyvän vastustamaan herkkuja - suolaisia sellaisia. Kestän normaalilla syönnillä jonkin aikaa, mutta vähintään kerran viikossa sorrun... Minun kai pitäisi muutenkin syödä kuin keiju, koska kilpirauhasen vajaatoimintaan saamani lääkitys ei ole kohdillaan (vielä), eikä painon kanssa kamppailu & laihtuminen ole ihan niin yksinkertaista. Tntuu, että sitä tulee lisää ja lisää, ihan sama mitä syön.
Miten tämän kanssa jaksaa taas kesän olla? Talvella voi sentään piiloutua vaatteisiin.
Kehtaatteko ottaa aurinkoa yleisillä paikoilla? Itse yritän olla välittämättä muista, mutta välillä aina itseinho yllättää ja ajattelen, miten muut minua rannalla katsoo. Minusta tuntuu, että minulla on laihan tytön sielu vangittuna ison tytön ruumiiseen :(
Yritän laihduttaa, mutta se on kamalaa ja vaikeaa. En tunnu pystyvän vastustamaan herkkuja - suolaisia sellaisia. Kestän normaalilla syönnillä jonkin aikaa, mutta vähintään kerran viikossa sorrun... Minun kai pitäisi muutenkin syödä kuin keiju, koska kilpirauhasen vajaatoimintaan saamani lääkitys ei ole kohdillaan (vielä), eikä painon kanssa kamppailu & laihtuminen ole ihan niin yksinkertaista. Tntuu, että sitä tulee lisää ja lisää, ihan sama mitä syön.
Miten tämän kanssa jaksaa taas kesän olla? Talvella voi sentään piiloutua vaatteisiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ajankohtainen aihe. Eli jooh, en kehtaa käydä rannalla olleskaan. JOtain 10v sitten viimeksi uin, ja sekin oli nopea pulahdus mökkilaiturilta veteen ja äkkiä ylös (tietty kattelin ensin tarkkaan ettei vain ole naapurit ulkona tai veneitä lähistöllä).
Mitä tekisin jossain uimarannalla lihavana, saisin vain hävetä? Joskus teen niin, että menen parvekkeelle ottamaan aurinkoa patjalle, sitten välillä käyn suihkussa ja kuvittelen olevani uimarannalla. AIka säälittävää. Mutta olisi tosi noloa, kun ensinnäkin rannalla kaikki kattoisi, ja itsekin häpeäisi. Ja mitä jos näkis jotain tuttuja? Musta olisi todella noloa jos esim. työkaverit näkisi selluliittiperseeni! Huh huh... (enkä muuten minäkään halua nähdä pomoni laardipyllyä uimahousuissa.) Varmaan pitäis sitten irtisanoa ittensä, tai muutenhan niillä ois naurussa pitelemistä aina duunissa siitä eteenpäin, kun kattos et tossa se itsetietoinen ällöpylly taas menee. Mulla on mitat 160/57,mut sen verran plösön näkönen oon ettei tosiaan uimarannat houkuttele.
No ei voi mitään. Pitää laihduttaa tai sit tehdä niin paljon rahaa että voi ostaa oman kesämökin jossa on oma ranta eikä naapureita kilometrien säteellä. Tai sitten mennä rikkaisiin naimisiin miehen kanssa jolla on mökki. Ai niin...mutta en saa miestä kun oon niin läski. :( Kai polskuttelen sellasessa lasten puhallettavassa uima-altaassa sit. :(
hyvät tytöt menkää uimaan vaan rohkeasti, kyllä siellä on kaiken kokoisia ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin.
vai että ihan 57 kiloa ja ei uimaan kehtaa mennä. Aika surullistahan tuo on. Itse on noin 30 kiloa painavampi ja uimaan olisi tarkoitus suunnata kunhan kelit vähän paranee. Ikävää, että ihmiset rajoittavat normaalia elämäänsä tuollaisista syistä. Itse en voisi kuvitellakaan jättäväni niinkin kivaa asiaa kuin uimista vain sen takia, että selluliittia hölskyy niin mahassa, perseessä kuin reisissäkin. Niin ja tottahan toki myös käsivarsissa..No kyllä muakin joskus nolottaa, mutta itsetunto on kai sit sen verran kohillaan, että eipä tuo uimaanmeno mitenkään ongelmallista ole.
Itsetunnosta se onkin kiinni. Mulla on monia tuttuja jotka on mua paljon lihavampia, ja ne kehtaa mennä rannalle ihan hyvin. Kukaan mun miespuolisista ylipainoisista kavereista esimerkiksi ei edes harkitsisi jäädä kotiin lihavuutensa takia, vaikka painoindeksit on heillä yli 30. Mutta minäpä jään, enkä edes kehtaa kertoa kenellekään todellista syytä... kun oon jo 27 vuotta,pitäs olla hyväksynyt ulkonäkönsä, eikä kärsiä syömishäiriöstä ja itseinhosta enää tässä iässä. Ikuinen teini taidan olla. :( No rannalla mua ei ainakaan näy maisemaa rumentamassa.
Pitäkää hauskaa!!
vai tollasill mitoill ei muka uimarannalle kehtaa mennä ja eka viestiin viitaten löytyyhän niitä uimavaatteita isoillekin kuten minulle. edelliseen verrattuna tituutaa on kyll 10cm enmmän eli 170. Mutta sitä toista onkin sit jo yli puolet enemmän 118kg. siis selluliittii löytyy todennäiköisesti enemmän kuin sinulla joka puolelta. On reisissä, takpuolessa ja mahakaan ei ole mikään langanlaiha. Ja minä pystyn kylll uimaan kesämölkill bikineisss....
27 ikää täälläkin, painoa kyllä "hitusen" enemmän kuin 57 kg. En usko, että mulla on yhtäkään kaveria, joka olisi yhtä paksu kuin minä (160cm/ 71kg). Kaikki kaverit ja sukulaisetkin on hoikkia ja hyvännäköisiä.
...Yhtä urheilullisia ollaan kyllä, mutta meikä sit varmaan syö niin paljon enemmän. Itsekkin sairastin bulimiaa 8 vuotta, kunnes oksentamisen sain lopetettua, nyt olen ollut 2 vuotta suht koht oksentamatta. Harmi, että silti ahmimiskohtaukset jäi - tuntuu, ettei niistä pääse millään.
Ja itsetunto: mikä se on? Sitä mulla ei ole.
siis minulla kans on suuri himo makeaa ja suolaista hyväää syömistä kohtaan.Talvella jäi toi liikunta vähiin vaikka kuinka meinasi ja olisi pitänyt alkaa kuntoilla, mutta en vaan saanut itseäni kunolla niskasta kiinni.En myöskään tarkkaillut painoani kunnolla koko talven aikana, sitä siis vaan kertyi pikkuhiljaa lisäääääää ja nyt kun alkaa olla jo liian myöhäsitä kun läpötila maalla ja vedessä alkaa hipoa hellelukemia. Sovittelin tosssa vanhoja Bikineitäni ja uikkareitani,mutta enhän mä voi niitä laittaa päälleni kun olen kasvanut niistä ulos.vatani ja takapuoleni on pyöristynyt mahdottomasti ja samoin reiteni ovat levinneet. Rintanikin ovat kasvaneet ulos yläosista. ja olen tännä selluliittiä joka turpoaa bikineistäni ulos. katsoin myös viimevuotisia valokuvia joissa olivat samat bikinit yllä ja huomasin tämän surkean tilanteeni.Olen Lihonnut aivaan mahdottomasti. Mitä siis tehdä ollakko menemättä uimaan lainkaan?pituutta minulla on 167cm ja se pahempi painoni on vaakamme mukaan 119kg. et hellurei talvenaikana on tullut paino lisää yli 35 kg.
Minä olen sinua varmaan kymmenen kiloa painavampi vähintään 67/166, mutta ei juolahtaisi mieleenikään olla nauttimatta kesästä! Kuljeskelen pikkuhamosissani ja miesten katseista näen että kyllä kelpaisin (jos vain huolisin), ja uida porskutan päivittäin.
Kyllä varmasti vanhana mummona kadut, että tuli ne kesät heitettyä hukkaan joutavan höperehtimisen takia, olet varmasti ihan katseenkestävä.
Ja kaikille niille, jotka oikeasti olette lihavia (itse en ole, vielä vähemmän tuo edellä kirjoittanut 56-kiloinen laihdutuspropagandan uhri): reippaasti vain kesästä nauttimaan kiloista huolimatta!
Kauheaa tekstiä, ja surullista. Miten kukaan voi sanoa, että ei halua mennä rannalle, ettei "rumenna maisemaa"? Melkein itkettää lukea tollasta tekstiä.
Mä olen itse normaalipainoinen, ja ennenkun kukaan tulee sanomaan, että painu hiiteen tältä palstalta, niin sanon vaan, että mulla on myös sellasia terveydellisiä ongelmia, jotka alentaa itsetuntoa. Sen takia siis täällä terveys-osastolla pyörin.
Jos haluatte kesällä uimaan, niin menkää. Musta olisi ainakin ihana, jos kaikennäköiset ja -kokoiset ihmiset viettäisivät yhdessä aikaa kesällä. Lihavuus ei todellakaan ole ainoa ulkonäöllinen ongelma, mitä ihmisellä voi olla.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on kamalaa kun luulee, että ihmiset katsoo vain sun vikojasi.
Se ei tee hyvää itsetunnolle. Mutta ajatelkaapa nyt..ihmisillä on oma elämä elettävänä, ei ne ehdi teitä siellä rannalla miettiä. Jos joku muka haluaa viettää kesäpäivänsä bongailemalla lihavia ja nauraa heille, niin onpa köyhää.
Minä olen todella lihava ja ei käy kieltäminen, etteikö se kävisi itsetunnon päälle. Siitä huolimatta kuitenkin arvostavan itseäni, etten missään tapauksessa mollaa itseäni ainakaan julkisesti, miksi ihmeessä niin kannattaa tehdä. Sellainen tuntuu jo itsesääliltä.
Toivon ihan terveydellisistä syistä joskus saavani itseäni niskasta kiinni ja laihdutuksen kunnolla käyntiin, mutta siihen asti on tyydyttävä tähän ja siksi arvostettava itseään sellaisena kuin kulloisellakin hetkellä on.
Omasta itsetunnosta kaikki lähtee. Onhan se kamalaa, että toteuttaa omaa pään sisäistä puhetta niin, että ulkopuoliset sitä säikähtää, kun nettiin menee kirjoittelemaan.
Mutta se on totta minun kohdallani. Puhun itselleni todella rumasti. Olenkin ajatellut, että sairastan (kaiken muun lisäksi) vaatimattomuutta: mikään mitä teen ei ole tarpeeksi hyvää, ja mikään mitä olen ei ole sitä mitä pitäisi.
sinä painosi mukaan vaikuta yhtään läskiltä! minä olen 170 ja painan 70.. :( rannallakin olin koko ajan pyyhe ympärillä kun laihat kaverit ottivat aurinkoa bikineissä. jee >:)
kaikki ja kaiken kokoiset. Ja voihan bikinien sijasta käyttää koko uikkaria. Mulla ei ole koskaan ollut bikineitä. Pituutta on 170 ja paino on aikuisiällä (n 20 vuoden aikana) vaihdellut välillä 72-92 kg. Tällä hetekllä tuo suurin lukema. Ja yläosaston koko tällä hetkellä 85-90 E. Tähän kokoon löytyy uikkareita, tosin täytyy maksaa enemmän, jos ei halua kaikkea paljastella ja pursotella.
tarpeeksi. Siis sellainenhan sen olisi pakko olla, tietenkin, jos uimaan ylipäätään kehtaisin mennä. Bikinit ei tule mun kohdalla kysymykseen, ikinä, ei koko loppuelämäni aikana, sen tiedän. Ei vaikka laihtuisin tikuksi,koska olisin silti epämuodostunut kyborgi. Edes tavalliset vaatteet ei mun mielestä ole tarpeeksi peittäviä, vaikka käytän aina peittäviä vaatteita, en siis naisten tiukkoja tai takapuolta peittämättömiä vaatteita koskaan. Ehei! Vaikka ois tavalliset farkutkin jalassa (stretsejä en käytä) niin jalat on silti paksut ja nolottaa. Varmaan joku telttaratkaisu olisi mulle sopiva. Kotona voin käyttää vähän vapaammin erityylisiä vaatteita, mutta julkisilla paikoilla mikään ei ole tarpeeksi peittävä. :( Pitäisi kai alkaa pukeutua sellaiseen arabikaapuun...huoh.
Olen pituudeltani noin 170cm ja rakenteeltani kookas.Painoa mittarissa 126kg, siis ihan riittävästi. Talvella on helppo pukeutua niin että saaan muotojani piilotettua, mutta kesäkuumalla haluan pukeutua vapaasti ja oman haluni mukaan, josjotain häiritsee niin antaa häiritä.Uikapukuja löytyy useita värejä ja malleja sekä Bikineitä,joita käytän mielummin. Hankalahan niitä oli hankkia mutta olen saanut mieleiseni vaikka niistä joutui maksamaan vähän enemmän. Minua ei häiritse iso takapuoleni ja tursuava selluliitti bikinialaosani alta. Suuri vatsani, joka pyöristyi viime talvena entuudestaan. Samoin reiteni, jotka hankaloittavat hiukan oloani, mutta en anna niiden häiritä itseäni. Haluan kyttää punaisia bikineitäni yleisellä rannalla muiden langanlaihojen joukossa.
Ole ylpeä muodoistasi!!11 Kaikki mieheni ovat sanoneet että naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni.. eihän semmoisia alle 80 kilon riukuja kukaan halua!?? Taitavat vaan olla kateellisia!! Uimarannallakin kuljen ylpeänä KOSKA MINULLA SENTÄÄN ON TAKAPUOLI!
t:nainen 165/95
Et voi olla tosissas? :D
"Ole ylpeä muodoistasi"
Siis..."Muodoistasi"...hehheh, sulla on varmaan ollu muodot kans joskus, nyt toki oot muodoton jos nuo mitat paikkansa pitää.
"Kaikki mieheni ovat sanoneet että naisessa pitää olla jotain mistä ottaa kiinni"
Oiskohan syy siinä, ettei sun kanssa ole tekemisissä kukaan sellainen henkilö, joka arvostaa NORMAALEJA mittoja?
"eihän semmoisia alle 80 kilon riukuja kukaan halua"
Johan pomppas, ja tiedät sen itsekin. Terveellinen ja urheilullinen vartalo huokuu seksikkyyttä, myös biologisella tasolla. Se ei siis ole vain makuasia.
"Taitavat vaan olla kateellisia"
Eivät ole.
"Uimarannallakin kuljen ylpeänä KOSKA MINULLA SENTÄÄN ON TAKAPUOLI"
Ellei jopa kolme...
kyllä minä ainakin nautit kesästä läskiä tai ei!
se on muiden ongelma jos pitää sitä kauhean näköisenä, mielummin olen lihava kuin laiha!
kaupan pukukopissa bikineitä sovitellessa, vaikka olen mitoiltani 165/52.
Tiedän, etten voi kovin lihava olla, mutta toisaalta ylävartalosta paistavat luut ja alavartalo on kammottava, takapuolta löytyy ja reidet höllyvät kuin mitkäkin.
Eli ongelmia ja pakokauhua esiintyy tämän ketjun luettuani noin pikaisesti jopa enemmän meillä vähän normaalipainoisemmilla kuin runsaasti ylipainoisilla.
Jos painaa alle 80 kiloa, niin vielä murehtii,
jos taas mennään yli, niin tuntuu, ettei enää välitetä lainkaan vaikka läskit tursuaisivat.
Narubikinit ja itsetunto päälle ja rantsulle, näinhän se menee=)
Selityshän on varmasti siinä, että todella lihavat pitävät niin epätodennäköisenä laihtumista, että eivät välitä.
Hyvähän se on, että toiset osaavat nauttia elämästä.
Jep, mä luulen kanssa että tuskin ainakaan murehtisin kilojani tämän enempää vaikka painaisin sata kiloa... ehkä se menee niin että reilusti ylipainoiset ovat tämän painoterrorismin yläpuolella eivätkä siksi jaksa murehtia turhasta.
Kyllähän minäkin tiedän ettei tämmöisiin ongelmiin maailma kaadu, mutta en voi mitään sille että oma läskiys pyörii mielessä jatkuvasti. Viimeksi tänään työpaikan hississä tuijotin itseäni peilistä ja ajattelin että voi hyvä isä sentään kun olen lihava. Ja sitten duunissa menin vessaan ja katsoin itseäni peilistä, käärin hihojani ja tarkastelin käsivarsia, nekin niin kammottavan läskit vaikka olen käynyt salilla jo vuosia... ei sieltä ihran alta mikään lihas näy. :( Olen mitoiltani mukamas normaalipainoinen ja silti kauhea kasa! Miten kehtaisin ikinä mennä uimarannalle edes kokouikkarissa ja pyyhkeessä, kun tekee tiukkaa kehdata olla työpaikalla farkuissa ja t-paidassa!
Ja te ylipainoiset jotka ihmettelette tätä ruikutustani ja kehtaatte itse mennä uimaan sellaisina kuin olette - täytyy myöntää että kadehdin rohkeuttanne. Itselläni sitä ei ole. Tiedän kyllä että joskus kurttuisena mummona mietin mitä kaikkea missasin kun en elänyt täysillä, vaan murehdin painoani ja kärsin syömishäiriöistä koko nuoruuteni... jos nyt edes elän vanhaksi, näillä elintavoilla aika epätodennäköistä.
Ja sorry jos pilasin jonkun päivän valituksellani, mutta mulle tällaset nettifoorumit on oikeastaan ainoita paikkoja jossa voin olla rehellinen tästä asiasta... kaverit vaan tuhahtelee eikä ota mua tosissaan jos avaudun heille. Vihaan ulkonäköäni, tiedän etten saisi olla näin itsekriittinen mutta en voi sille mitään.
minusta ainakin kesällä on mukavaa!
lämmintä ja veneilyä ja uimista mökillä.
mikä on pielessä?