ihan kunnolla pitkästä aikaa. Elämä osaa kyllä olla harvinaisen epäreilua välillä.
Tulipas taas itkettyä
Anonyymi-ap
28550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voi ei, ethän itke enää, jooko.
Ei ole epäreilua
Hyvä, että sait itkettyä. Itselläni ollut matalalentoa myös pari päivää. On niin kuin olisi elämänhalu kadonnut. Todella yksinäinen olotila, voimat vaan on poissa. Mietin juuri kun olen huomiselle sopinut menoja, että jaksanko edes mennä. Tiedän että olisi tärkeää pitää ihmissuhteita yllä, mutta tällaisissa olotiloissa en vaan oikein jaksaisi mitään.
Tiedän tunteen. Onneksi tykkään eräästä näin etäältä, ilmeisen yksipuolisesti, mutta antaa nämä tunteet ihme voimaa kun voi unelmoida. Kai se jossain kohtaa tippuu taivas alas ja rajusti. -sivusta vaan
Minulla oli itkupäivä tiistaina. Sympatiat.
Onko nainen on syy?
Ihmettelen, missä oma itkuni on...Itkeminen on terveellistäkin. Ja kaiken päälle on vielä menkatkin, kun taas täyden kuun aikakin, mutta itku on selkeästi nyt kadoksissa itseltäni. Ehkä se löytyy illalla viimeistään. Jos ei kuulu eikä näy kolmeen päivään, täytyy alkaa etsimään, ja olen kyllä hiukan ihmeissäni...
Mistä syystä teit niin?
Millä tavalla elämäsi on ollut harvinaisen epäreilua?
(Nämä nyt on selkeästi naisten juttuja, eikä pitäisi tähän ollenkaan sekaantua....)
En ole aloittaja, mutta ihan on normaalia itkeä ja tuntea kaikenlaisia tunteita. Niin miesten, kuin naistenkin. Joskus herkemmin tuntevalle ihmiselle, voi elämä tuoda enemmän haasteita. Ja tosiaan elämä voi tuntua hyvinkin epäreilulta, kun yrittää parhaansa ja kerta toisensa jälkeen tuntuu että lyödään maahan. Et voi tietää toisten kokemuksia. Mutta kysyn nyt, tunnetko sinä tunteita? Ja jos tunnet, niin minkälaisia?
Yleensä en tunne, voin tuntea jos haluan, mutta en halua.
Itkin minäkin kerran, vuosia sitten kun näin sairaalassa kuolemaa tekevän isäni. Se oli shokkivaikutuksesta johtuva reaktio, kun en osannut odottaa että tilanne olisi niin huono. Sen jälkeen en ole itkenyt.
Niin no, minua siis ihan aidosti kiinnosti tietää että mitä aloittaja on kokenut, kiinnostaa siis se konreettinen kokemus, ei ne tunteet mitä se on aiheuttanut. Mielestäni tunteet ovat sekundäärisiä.
Aika erikoista että voit valita, mitä tunnet. Minusta kuulostaa siltä että patoat tunteitasi, kun et niitä uskalla kohdata. Siellä ne kuitenkin on olemassa, haluat tai et. Parasta olisi antaa vaan kaikkien tunteiden tulla, tuntea ne ja antaa sitten mennä pois. Silloin kun ne ovat ajankohtaisia. Vaatii tietysti rohkeutta sekin.
Olen opetellut sellaisen taidon.
Tarkkailen jatkuvasti tunteitani ja valitsen mitä haluan tuntea ja mitä en, ja yleensä en halua. Eivät ne tunteet jää mihinkään patoon jos niitä ei tunne... se on taas vaan niitä naisten juttuja..
Mielestäni se on henkilökohtainen kysymys että haluaako elää tunteiden vallassa vai eikö halua. Itse en halua, ja en näe mitään syytä että miksi minun pitäisi tuntea kaiken maailman tunteita joilla ei ole mitään merkitystä elämäni sujuvuuden kannalta. En näe suurimmalla osalla tunteista mitään tarkoitusta käytännön kannalta.
Eikö tunteista ole tarkoitus nauttia?
Nautin ainakin itse kaikista tunteistani, myös niistä negatiivisista. Elämä tunteettomanahan, olisi kuin robotilla.
Ei tuokaan ihan normaalilta kuulosta. Mutta meitä on ihmisiä yhtä paljon erilaisia, kuin mitä meitä on täällä.
Miten ihmeessä nautit negatiivisista tunteistasi? Siis niistä mitkä saa sinut itkemään.
Ja miten muka tunteista olisi tarkoitus nauttia?! Käsittämätöntä....
Tunteet ovat vain aivoissa sijaitseva ohjelma joka antaa impulsseja ja saa ihmisen toimimaan, saa aikaan tunnereaktioita. Tunteille annetaan aivan liian suuri arvo, suhteettoman suuri ottaen huomioon miten vähän niillä on käytännön arvoa (todellista arvoa).
Haluat olla normaali? Tee sitten normaalien ihmisten normaaleja asioita, ja selvitä aina että mikä kulloinkin on vallitseva normi.
Haluisin antaa vähän no piristystä.. Jos olisit hän..
Miks et antanut silti sille omalle "hänelle" kaikki piristys on sallittua etenkin jos sitä ei osaa ees oottaa
Mitä epäreilua nyt on tapahtunut?
Joo. On vähän tälläinen feelin blue, monta päivää menee taas ennenkuin nähdään
Ymmärrän, näitä päiviä tulee. 😥 Itkin keskiviikkona ja tulin kipeäksi. Nyt en jaksa itkeä, vaikka olisi aihetta. Itkin ihmisten kovuutta ja oli rankkaa harkkapaikassa. Nyt yritän vain selviytyä ja tulla terveeksi. Tsemppiä! 🫶
Normaalille, tuntevalle ihmiselle on vaikea paikka elää täällä narsistien täyttämässä maailmassa. Ihan mielelläni pysyttelen vähän syrjässä, silloin kun ei ole pakko osallistua.
Sinäpä sen sanoit. On vaikeaa olla normaalisti tunteva ihminen narsistien keskellä. Piti soittaa ystäville ja he onneksi muistuttivat, minkälainen oikeasti olen. 🫶
Nyt sä valehtelet
Ihanaa että sinulla on ystäviä 🤗 Pidä heistä aina kiinni ❤️👍
Pitäisi opetella. Olen totuudentorvi.
Kyllä olen pitänyt kiinni ja viimeksi tänään soittelimme.❤️ On välimatkaa ja on ollut kiireitä, että en ole erästä ystävääni nähnyt vähään aikaan, mutta onneksi tulee kesä. ☀️
Jormas