Exäni jätti mut toisen takia. No, olihan meillä jo monta vuotta, eli alusta asti, ollut sellasta soutamista ja huopaamista. Ei aina ollut niin ruusunen se suhde. Mut aina äijä tuli takasin. Ei se taukojenkaan jälkeen mua jättänyt. Mutta vuos sitten kävi niin.
Olin mustasukkanen siitä naisesta jo aiemminkin. Lopulta niist sitten tuli pari. Kaikki kävi ihan salamana. Ensin alkuun ehkä aattelin, että tää on taas väliaikasta, mutta ei ollukaan. Mut jätettiin vaan huutelemaan.
Nyt ne on niin plääh onnellisia, olen kuullu. Vaikka se olikin paska mies, ni ketuttaa hävitä toiselle naiselle. Oikeesti. Täällä nimettömänä sen voi tunnustaa. Kyllähän mä ajattelen sen ulkonäköä jne.. En tunne sitä yhtään, mut en haluakaan. Oon tavallaan tosi utelias näkemään milt se näyttää, mut toisaalta pelottaa, ettei se tee kovin hyvää tälle jo ennestään huonolle itsetunnolle.
Eletään kuiteskin samassa kaupungissa. Miten mä pääsen tästä yli? Exäni ei osoita enää myötätuntoa. Olen kuulema vaahdonnut jo tarpeeksi kauan, ja hän ei jaksa enää... Mutta helvetti kun on sellanen olo, että jos sen ämmän näen niin revin siltä hiukset päästä! Miten oppisin ajattelemaan toisin?
Ja mikä siinä naisessa voi olla niin hyvää? Miten jotkut voi vuodessa liimatua niin tiiviiksi pariksi? Mies ei ikinä ollu mun kanssa sellanen. Kohta ne väsää varmaan lapsia. Yök.
Olin mustasukkanen siitä naisesta jo aiemminkin. Lopulta niist sitten tuli pari. Kaikki kävi ihan salamana. Ensin alkuun ehkä aattelin, että tää on taas väliaikasta, mutta ei ollukaan. Mut jätettiin vaan huutelemaan.
Nyt ne on niin plääh onnellisia, olen kuullu. Vaikka se olikin paska mies, ni ketuttaa hävitä toiselle naiselle. Oikeesti. Täällä nimettömänä sen voi tunnustaa. Kyllähän mä ajattelen sen ulkonäköä jne.. En tunne sitä yhtään, mut en haluakaan. Oon tavallaan tosi utelias näkemään milt se näyttää, mut toisaalta pelottaa, ettei se tee kovin hyvää tälle jo ennestään huonolle itsetunnolle.
Eletään kuiteskin samassa kaupungissa. Miten mä pääsen tästä yli? Exäni ei osoita enää myötätuntoa. Olen kuulema vaahdonnut jo tarpeeksi kauan, ja hän ei jaksa enää... Mutta helvetti kun on sellanen olo, että jos sen ämmän näen niin revin siltä hiukset päästä! Miten oppisin ajattelemaan toisin?
Ja mikä siinä naisessa voi olla niin hyvää? Miten jotkut voi vuodessa liimatua niin tiiviiksi pariksi? Mies ei ikinä ollu mun kanssa sellanen. Kohta ne väsää varmaan lapsia. Yök.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toi oli ihan suoraan mun elämästä!!!!
Ja en tiä mitä tekisin.
No, "kiva" huomata että jollain muulla on sama ongelma.
Pitäiskö meijän tunnustaa tappiomme ja katsoa peiliin? Tuntuu aika rankalta. Tosiasia kuiteskin on, että ehkä joku voiskin olla sille miehelle parempi kuin mä... Hitsi miten tekis kuitenkin mieli olla edes paremman näkönen! Jeps, kuulostaa tosi pinnalliselta, mutta mutta...
Mies on kuiteskin vähän sen sorttinen, että ei se ehkä rumempaan olis vaihtanu. Sekin vielä.
Mitä jos musta jääkin vanha piika? Säälittävää. Ikääkin alkaa jo kertyä.
sillä ei paljon ole väliä, minkä näköinen exäsi uusi on. Rakkaus kun osuu kohdalle, niin ne ovat ne kemiat, joiden vuoksi toinen tuntuu juuri itselle luodulta. Silloin näkee "kemian kohteensa" aivan ihanana. Ehkä teillä ei kemiat kolahtaneet yhtä voimakkaasti kun tutustuitte exänne kanssa. Siinä ei auta, vaikka olisi kuinka ihana ja upea ilmestys. Jonkun kanssa vaan on se tietty outo yhteinen juttu niin voimakas, että sitä ei voi vastustaa. Olette varmaankin exänne kanssa rakastaneet toisianne, mutta silti ette olleet toisillenne ne "juuri itselle luodut". Sellaista mieletöntä kemiaa ei kovin usein ihmisten välillä ole, mutta sitä kannattaa tavoitella. Ei kannata alkaa sellaiseen suhteeseen, joka jo alussa on soutamista ja huopaamista. Kun se oikea osuu kohdalle, sitä on varma, ettei halua menettää häntä ikinä ja toinen tuntee samoin. Joskus toki iskee epätoivo juuri siksi, kun pelkää ettei enää koskaan sellaista tule vastaan tai ettei ehdi löytää sellaista ajoissa perheen perustamista varten. Mutta jos asiaa ajattelee perheen perustamisen kannalta, niin aikaa on tuonne neljänkympin hujakoille asti. Ja arvaanpa, että teillä on sinne vielä pitkä matka. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin ihmissuhteisiin, parempi olla yksin ja saavuttaa tasapaino ja mielenrauha itsensä kanssa. Sitten jos törmää siihen mieheen, jonka kanssa tuntee olevansa "yhtä" niin on henkisesti vapaa kokemaan kaiken sen ihanuuden. Itse olen koko elämäni toistanut samaa virhekaavaa: olen valinnut vääriä miehiä elämääni ja erehtynyt tekemään lapsia väärän miehen kanssa (itseasiassa kahden) ja nyt kun olen sielunkumppanini tavannut, olen liian tiukasti kiinni arjessa, etten uskalla ryhtyä siihen suhteeseen, jonka luulen olevan minulle tarkoitettu. Koska jos se olisikin vain hetken harhaa...Minulla on liian paljon pelissä.
Minulta on lähes jo revitty hiukset, vaatteet ja iho naamasta, koska olen usein sellainen nyx.
Mies ei oo sitä varten jota se ei arvosta! Move on ja kunnioittakaa muita ihmisiä.
Miehesi on löytänyt Sen Oikean, Sielunkumppanin. Se on valitettavasti näin ja olen pahoillani puolestasi. Yritä unohtaa koko pariskunta ja etsi itsellesi jotain kivaa. Tiedän tunteen sillä itse olen erään miehen Sielunkumppani mutta häntä en voi saada ikinä. Hän on toisen oma.
...miehesi on tainnut löytää sen oikean. Itselleni kävi samoin, noin vuosi sitten! (Et suinkaan ole minun katkera ex?? heh. Ehkä maailma ei kuitenkaan ole niin pieni...)
No, entiseni kanssa olin siksi, että oli parempi olla yhdessä kuin yksin. Säälittävää näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kun sitten tapasin elämäni naisen... Olen onnesta soikeena, kun hänet lopulta sain elämääni.
Minunkin entinen naiseni on jaksanut olla todella typerä ruikuttaja. No, itsensä hän sillä vaan nolaa... Ethän sinä tee samoin? Sellaisesta naisesta ei kuule kovin mairittelevia juttuja...
Pariskunnasta voi tulla todella tiivis, kun tuntee sen henkisen yhteyden, ja niin, rakkauden. Kun haaveet ja toiveet, sekä periaatteet ovat samat. Kun kunnioittaa ja ihailee toista juuri sellaisena kuin hän on.
Ja tiedätkö mitä. Se on aivan sama miltä sinä näytät. Entisen miehesi silmissä et koskaan tule olemaan kauniimpi kuin hänen uusi naisensa. Piste.
Oon aivan sairaalloisen mustis ja nyt kun ex, jonka ITSE jätin, löysi uuden vituttaa niin helkutisti! Sehän tässä hullua onkin ku ite jätin ja silti suututtaa nii perkuleesti ku se uus akka on nätti ja hoikka. Ite oon ok näkönen mutta selkeesti pyöreempi ku tuo uusi...
Nää on näköjään yleisiä juttuja. Se on jo kai hyvä että itelles myönnät olevasi mustis ja kateellinen. Koska kateuttakin se varmaan on jos se uusi on kaunis jne, eli tavallaan parempi kuin sinä. Myös siis kielii ehkä huonosta itsetunnosta. Pitäisi varmaan ajatella, ettei se uusi ja hänen parempi ulkokuorensa silti sinusta tee yhtään sen huonompaa ihmistä. Joku tulee silti sinua rakastamaan ja pitämään juuri sinua maailman kauneimpana ja ihanimpana naisena!! Muista se :)
Katkeruus, kateus, huono itsetunto.. Niistä pyrkikäämme eroon!