Onhan se nyt hullua että täysipäinen aikuinen nainen ei osaa muuta kun ajatella sitä miestä. se on ihana ja komee ja tuntuu saavuttamattomalta kuin mars planeetta. sitä toivoo näkeväsä ja kun näkee toivoo ettei se huomais ja jos se huomaa nii toivoo ettei se ainakaa ihastumista huomaa. ja kun se on menny nii sadattelee itellee ku ei tehny mitään älykästä. niinku sitä nyt jatkuvasti ihmiset toimisivat suuren älyn johdattelemina. pyh. tunteet ne ohjaa moniakin.
ja sitten jo suunittelee sen seuraavaa näkemistä ja miettii laihtumista ja vaatteita ja muuta. mutta kohta taas kieriskelet masennuksen syövereissä suklaalevy kaverina ja kun menet kiireellä kauppaan hakee jotain, tukka likasena tai hapsottaen kotirynttyyt päällä, nii siellähän se on. ja taas ottaa päähän.
miksi ihmeessä sitä ei vaa sano että terve, moi, hei, päivää ja kysy että mitäs sulle kuuluu.
sillä se mies taatusti osaa suomea ja on ihan tavallinen tallaaja ja siitä kun juttu lähtee voi sitten edetä mihin vain.
mutta mikä hemmetti tässä on niin vaikeaa?
ja sitten jo suunittelee sen seuraavaa näkemistä ja miettii laihtumista ja vaatteita ja muuta. mutta kohta taas kieriskelet masennuksen syövereissä suklaalevy kaverina ja kun menet kiireellä kauppaan hakee jotain, tukka likasena tai hapsottaen kotirynttyyt päällä, nii siellähän se on. ja taas ottaa päähän.
miksi ihmeessä sitä ei vaa sano että terve, moi, hei, päivää ja kysy että mitäs sulle kuuluu.
sillä se mies taatusti osaa suomea ja on ihan tavallinen tallaaja ja siitä kun juttu lähtee voi sitten edetä mihin vain.
mutta mikä hemmetti tässä on niin vaikeaa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama homma. Oma ihastukseni on töissä kaupassa. Kun menen kassalle ja hän hymyilee minulle, olen AIVAN löysänä. Jalat meinaa pettää alta, maha heittää volttia, yrjöttää ja suu on kuin täynnä pumpulia. Ja kun hän heittää jonkun kivan repliikin, ainoa asia mitä suustaan saa, on "JUU, PANKKI, KIITOS.". AAAAAAAAAAI. MIKSI EI POKKA RIITÄ??? MIKSI, OI MIKSI PÄÄ ON KUIN TÄYNNÄ KUIVIA HERNEITÄ JOTKA KIVASTI RAPISEVAT TOISIAAN VASTEN??? Hänkin on takuulla suomalainen, ja osaa puhua ja kuunnella.
MISTÄ MINUA VIELÄ RANGAISTAAN? OLEN NYYNÄ ENKÄ SILLE MITÄÄN VOI!
Ja vielä, mikä pahinta, olen YLI kolmekymppinen mies, enkä todellakaan kokematon naisten kanssa.
Allekirjoitan edellisen, ja lisään: Myös ihastuminen tekee hulluksi.
Sinun pitäisi ruveta näytelmäkirjailijaksi. Ihan oikeasti
ja minun tapauksessa siinä ei ole mitään järkeä, ei kai toivoakaan...
Viimeisestä tapaamisestamme on jo pari kuukautta... uusi komea ja mukava mieskin olisi jo ihastunut minuun ja minä vain haaveilen painavani pääni tuttua ja turvallista(?) rintaa vasten, niin pitkälle muutamaksi hetkeksi päädyttiin, mutta ihastuminen tapahtui ensisilmäyksellä, tiedän hänen olevan aivan mahtava ihminen, vaikkei meistä kumpikaan pystynyt puhumaan, kissako vei kielen, ekan tapaamisemme teehetken luonani jälkeen näimme ravintolassa sattumalta, en edes ymmärrä miten ihastuminen voi vetää vanhoja ennenkäsittelemättömiä tunteita esiin. Ja noh ei pitänyt sanoa niin kuin sanoin erään asian, no mitä sitten voi odottaa tulokseksi kun ei saa oikeata sanaa suustaan... ja sitten hänelle tuli kuukauden työmatka jonka jälkeen sitten kaikki onkin mennyt väärinpäin, kun hän tuli takaisin sain tekstiviestin aivan oudosta numerosta aivan kun se olisi ollut häneltä, netin kautta selvitin, että se oli hänen työkaverin... no nyt seuraan häntä netistä jos vaikka olisi joitain uusia tietoja, lähetin hänelle pari mailiakin joihin hän ei vastannut, noh ne olivat kyllä hiukan ala-arvoisia (koko riidastamme en tähän voi kirjoittaa, poikien metkuja)no viimeiseen kirjoitin: kaipaan sinua, vaikka en ymmärrä miksi törmään nyt ravintolassa sellaisiin miehiin joidenka työskentelemästä firmasta löytyy tietoa hänen sivustoistaan, Hänellä yhteyksiä moniin eri yrityksiin, alanko tulla vainoharhaiseksi vain onko meillä meneillään jokin kissa ja hiiri leikki... sama se kaikenaikaa päätän, että löydän uuden ihastuksen ja hetken aikaa menee ihan kivasti, kunnes taasen alan "poraamaan" ja etsin hänen kuvansa netistä.. juu suklaalevyjä täälläkin kuluu roppakaupalla, mut vatsa niistä menee ihan sekaisin, kun ei muista sitten muuta syödä... (Kaikkein kauheinta on se kun en aivan oikeasti tiedä onko hän edes vapaa ihminen uskon niin)kauppaankaan en ainakaan viikkoon ole mennyt kun siirrän sitä ja nakerran hapankorppuja sun muuta mitä kaapista löytyy... Jaa muuten en kyllä laihduta vaan tuonne kauppaan on niinkin pitkä matka, kuin 200 metriä...
Mutta ajatelkaa positiivisesti, meillä on tunteet! On mahtavaa tuntea, kesäkin jo kaunis. Paljon surullisempaa olisi jos mikään ei tuntuisi miltään, arkiselta, tästä meillä alkaa vain tie ylöspäin. Seuraavalla kerralla ihastutaan hiukan helpompiin ihmisiin, katotaankin niin tavanomaisen näköset, että varmaan ei mee sanat sekaisin ;-))
tee hulluksi vaan RAKASTUMINEN = mielenhäiriö. RAKKAUS tekee ihmisen ONNELLISEKSI, jos saa rakastamaltaan vastarakkautta!!!!! :)
sama täällä, kolmeakymmentä lähestyn, mutta olo on kuin teinitytöllä. kun näen hänet, jalat menevät hyytelöksi, hyvä että uskallan katsoa, mutta olen päättänyt, että rohkeasti aina tervehdin ja hymyilen, jos suinkin tajuissani pysyn:)... paljoa en hänestä tiedä, samassa firmassa töissä, mutta eri osastolla, joten työn merkeissä en näe juuri koskaan, ikää en tiedä, varmasti jonkin verran nuorempi, en tiedä seurusteleeko, toivottavasti ei...
olen kyllä hänen kanssaan laivalla jutustellut ja tanssinut, hänen aloitteestaan:) mutta miten tästä eteenpäin, tekisi mieli laittaa meiliä mutta en uskalla! jos hän ei ole kiinnostunut ja jos olen liian vanha, jos hän seurustelee jne... syitä tulee mieleen miljoona, miksi en voi ottaa yhteyttä ja oma ihastuminen ei taasen tunnu tarpeeksi hyvältä syyltä, damn. en vain uskalla ottaa riskiä, että tulen torjutuksi...
olen kuullut, että hän olisi myös ujo.., eli kumpanenkaan ei sitten uskalla tehdä mitään, jos kiinnostusta olisikin, hankalaa:)
Miksi annan itsestäni niin typerän kuvan aina kun joku oikeasti olisi minusta kiinnostunut. Ensin pistän "luukut kiinni" ja sitten haikailen hänen peräänsä ja toivon hänen ottavan yhtäyttä. Ei kai kukaan selväjärkinen mies voi ymmärtää tällaista naista, joka toimii aivan päinvastoin kuin ajattelee.
Joka töistä kotiin tullessaan saisi.heippa kulta sä tulit.Vietkö mut ulos..
hyvän jutun olit kirjoittanut =)
No nyt oon tälläny päivänä parina itteni ja kävelly nilkantappo kengissä ja oikeen panutunu tähän kohtaamiseen. Mutta mies on taas kadonnu, ei ole näkynyt tai sitten tämä rakkaus on tehnyt minut täysin sokeaksi. Mutta jossain hän luuraa valmiina astumaan esiin kun sitä vähiten odotan. Vaan nyt en sorrukkaan suklaaseen vaan isken kortit pöytään, menen juttelemaan, moikkaan ohi mennessäni ja teen hänelle selväksi että hänestä on kiinostuttu ja hänen olisi syytä tehdä vastaveto. Mikäli nyt saan suuni auki ja uskallan katsoa häneen päin. Ja mä kyllä valistan ja rohkasen tai masennan teitä kirjottamalla tänne että miten kävi miten pahasti töppäsin itseni ja mikä on paras tapa tehdä ittesä näkymättömäksi aina hänen lähellään.
pitää tehdä päättää onnistua, mutta minulta ei taida onnistua tuokaan, vaikka tiedän, että tunne oli molemminpuolinen, niin ei tietoa onko mies edes vapaa, kun taitaa asustaa sekä suomessa että ruotsissa ja vissiin tuota eritulotasoluokkaakin liikemies, ei tämmöset köyhät typyt kiinnosta ja vaikka tiedän netin kautta hänen numeronsa en voi soittaa, sillä yhteyttä pidettiin hänen veljensä kännykällä, elikkä jos joku ottaa yhteyttä sen on oltava hän voi nyyh, pakko vain ihastua johonkin toiseen ja lakata ajattelemasta häntä, kyllä kai jostain toisestakin löytyy ihailtavaa ainakin ajan kanssa. Pitäisikö perustaa jokin onnettomien sydänten klubi? Siellä joku kertoisi olevansa onneton ja sitten muut heittäisivät lisää löylyä ja oikein ryvettäisiin tälläisessä sydänsurussa ;-))
Valmiiksi olen jo kateellinen jos aiot onnistua, naama alkaa jo vihertämään. tottakai tulet sitten kertomaan miten kävi ;-))
Laitetaa vaa pystyyn särkyneitten sydänten klubi tai keskustlu palsya jossa voijaa vaipua itsesääliin oikeen raskaimman kautta, ja vähän panetella niitä hölmöjä jotka ei oo huomannu meit rakastuneita hulluja. Ja mä näin sitämiestä taas mutta vähän huonossa paikassa mutta periksi en anna. Eihän sen eteen tarvi heti ilkosilleen mennä eikä kaikkia vikojaan paljastaa, on vain fiksu (hih hih ) oma itsensä. Ja mä kans aattelen tollee, et jossen häntä sa tyydyn sit johonkin toisee, voiha sitä sit paneutua työsä tai harrasteisii oikee intohimolla, ku johonkiha se intohimo o purettava.
Ei nykysin mitää kastijakoo suomessa ole, soita sille veljelle ja kysy miehen kuulumiset. Ruotsiki on aika läheellä, jos raakaus on kyseessä.
Älä ny viellä viherrä, voihan se hyvinkin ola että mä kohta parun täällä elämäni suurinta pettymystä. Jotenkin vaistoon, ettei hän oo musta kiinostunu ja sit kuitenkin tuntuu että on. Taidan antaa vaistolle kenkää, eihä se tiiä mitää.........
Parutaan sitten täällä yhdessä, mullon leviä olkapää ;-))
No me kyl taidettiin kuvainnollisesti riisua itsemme alasti ja taistelua käydään, tosi raaoin asein,tuntein, kerran täällä vain eletään, mut en kyl tiennyt olevani niin "eläin" miten leikkimme on mennyt, niin toinen on 19v mua vanhempikin, mut seinää vasten joutui hän ;-)) No kyl hänkin pisti parastaan. Ongelma onkin se, ettei hän taida olla ihan tavallinen tallaaja vaan taitaa ainakin puhelintiedoissaan "omistaa aika isonkin kaupungin suomessa" Enkä taida edes tietää lähellekään koko totuutta, yksi sukulainen väitti, että on pakko olla jonkun suuryrityksen omistaja, ei muuten pääse sellaisiin asemiin joissa hän on, mut silti hulluinta on, et mulle on ihan sama mikä hän on, no minulle väittää olevansa miljonääri, en usko sitäkään, uskon vain sen mitä tunnen, mut tämmöisen aseman ollessa kyseessä taidan jäädä automaattisesti paitsioon, varsinkin, kun en ulkonäöltä ole edes edustuskelponen ja pirun köyhä ;-))
Mut annan sentään itselleni oikeuden kaivata, muuta en taida voida ja yrittämiseni on jo tehty loppuun, vain kuin saisi painaa pääni hänen rintaansa ja hiukkasen jatkaa sitä kiintoisaa väittelyä (tai noh riidaksikin sitä voisi joku kutsua) sillä olisin halunnut tietää kumpi pääsee voiton makuun hävinnytkin olisin jos niin olisi käynyt ;-))
Mut tiedä sitten kuinka omituisia voivat olla näin erikoisten miesten leikit ehkä olin kuitenkin vain seikkailu. Vaan en voi uskoa sitä niin surullinen oli hänen äänensä, kun erottiin, hän ei olisi millään halunnut silloin erota.
Mut siksi juuri sinulla on sentään mahdollisuuksia ja jäänkin odottamaan vieläkin jos tulisi niitä hyviä uutisia ;-))
Älä kuitenkaan paneudu harrastuksiin tai töihin minä unohduin niihin vuosiksi, ei sillä paeta todellisuutta, minä muuten aion lähteä tänään etsimään jos törmäisin siihen uuteen, viimeksi vain kävi niin, että mies ihastui äärettömästi ja minä en, kun en osaa unohtaa, sillä positiivisuuteni ja itsevarmuuteni ei katoa ja se jostain syystä kiinnostaa miehiä ;-))
Lähtee hakemaan vihreän maalin poistoainetta....
sitä miestä niin läheelle, että olisi taisteltu millään levelillä, hänen ihanaisen äänensä olen kyllä kuullut ja se sa polveni vatkuliksi, vaika paksut jalat omistankin. En oikee usko rahan ja rikkauden olevan rakkauden este, tosin se maailma vetää niin joukkoonsa eikä irti päästä, hän ehkä heikko. Mutta niin kauan kun henki pihisee ei periksi anneta.
Minunkin mielitiettyni taitaa viettää leppoisaa kesäiltaa jonkun toisen kanssa kenties ja toivon kylmää rae kuuroa heidän päälleen, auton juuttumista mutaan ja mieletöntä kesäflunssaa heille.
Olenhan minäkin tämän 12 vuoden aikana törmäilly kaikenlaisiin miehiin mutta tämä yksi on se, joka saa sydämmeni hakkamaan, pään sekoomaan, jalat pettämään ja naaman punastumaan.
NO, kertomista ei varmaan vielä aikohin, mies kun ties missä ja putkahtaa ties millon esiin, mutta vielä minä.......................
aivan ihanaa on sullakin tuo sisäinen riehuminen esillä, vai raekuuroja ja kesäflunssaa, varo vaan, etteivät kääriydy saman peitteen alle sitä flunssaa kärsimään ;-))
Sain viime tiistaina kostetuksi yhdelle vahemmalle miehelle joka pyysi minua lappiin mökilleen, ei sillä, et tosi elegantti ja mukava oli ja kultarolex kädessä tälläkin, mut sanoin hänelle, että kun sää oot niin vanhakin... sil meni konseptit sekaisin, edes joku sijaiskärsijä, nooh siis siinä yhessä mailissa taisin pistää just ikäkysymyksen kehiin ja ilmoitin, et hankkisin rakastajan jos hänellä ei enää seisoisi ;-)) harmi, ettei vastannut, sil hän on hyvä pistämään takaisin ;-))
Hassua, et hän ei kans vastaa mitään ihanneulkonäkö normia vaan on minua lyhyempikin, eikös me likat aina haaveilla niistä pitkistä ja komeista miehistä? Joo kans oikeita sanoja ei välttämättä tuu lainkaan suusta ihan outoa mutinaa vain, munkin vain piti sanoa tosi ytimekkäästi, et en jaksais kuulla kaikenaikaa semmosia rahasta puhumisia ja piti vielä perustella kantani tosiasiallisesti, sil mulle ei raha merkitse vaan tunteet, noh sain mutistuksi hölmö hymy huulillani, et jos puhuttaisiin jostain muusta, äyks vihaan ulosantiani. No toisaalta hänenkin ulosanti väheni vähenimistään samalla... sittenkun korrektisti sanoi mulle törppönä...mennään sänkyyn, niin sit niksahti mulla ja annoin tulla täydeltä laidalta, ko sitä ennen en ollut saanut sanaa suusta, heh ilmoitin, et mulle ei saa sanoa noin vaan, kysyä, et haluanko minä... joo oli se hiljaista ja kilttiä poikaa sillo viimeks ko tavattiin ja yritti olla kaikinpuolin kiltti mulle kun silleen olin sanonut, mut sit alkoi kans se meidän taistelumme ja sillon kun hän tuli kuukauden reissulta ja sain tekstiviestin, ensin luulin,et se oli häneltä, mut olikin jokin työkaveri, nooh siitäkin sitten solvasin siinä mailissani... piru soikoon ei vastaa... jätän tähän suosiolla... mut tiedän jos kohdataan jossain, niin tilanne on räjähdysaltis;-))
Et olisko kuitenkin sun tilanne hiukan parempi, ko ei ole niin pitkälle päässyt ei ole niin paljoa menetettävää, se mutajuttu olis parempi vaihtoehto, siel ne olisivat yhes työntämäs autoa iha mutasina ;-))
Ja mää lähden katsomaan jos löytys jotain nuorempaa ja manaan kaikki vanhat miehet alimpaan kuuseen jos yrittävät, keskityn vain itsestä nuorempiin ;-))