Jollain tavalla

ne vuodet muistuttivat sitä samaa mitä aikoinaan tapahtui parisuhteessa. Kun olisi halunnut keskustella, mutta kun toinen vain tuijotti hyvin monet kerrat. Kun sellainen jatkuu kauan, alkaa ahdistaa ja tulee sellainen tunne että kommunikaatio ei toimi ja kun se jatkuu pidemmän aikaa, se tuhoaa hyvät ajatukset kokonaan. Sen seurauksena on pakko repiä itsensä irti sellaisista tilanteista ja niihin liittyvästä henkilöstä, muuten ahdistus ja stressi ei vähene ollenkaan. Kaikki tietävät mitä kauan jatkuva stressi aiheuttaa. Se pilaa elämää niin että se vaikuttaa kaikkeen elämässä. Mikään ei tunnu miltään! Siksi kävi niin että aivan eri näköiset vastakkaisen sukupuolen edustajat alkoivat pikku hiljaa kiinnostaa. Yhä olo on hyvin hauras ja siksi on annettava aikaa itselle toipua kaikesta kokemastaan. Itselle mieluinen työ on se joka varmasti auttaa ja jossain vaiheessa haluaa löytää uuden ikäisensä kumppanin. Niin kauan kuin stressi ja ahdistus jatkuu ei ole voimia ruveta tutustumaan keneenkään!