Sinä: Onko sulla hetki aikaa jutella? Ajatus: Hei nyt mä soitan hänelle tästä aiheesta niin päästään kaksistaan juttelemaan
Minä: Oota ihan hetki, yksi asia kesken Ajatus: Annan nopeesti tuolle kollegalle nyt ohjeen mitä sen pitää tehdä, sitten luuri kiinni, sen jälkeen niin pääsen juttelemaan hänen kanssaan
Minä: Nyt voit soittaa Ajatus: Voi luoja ihana puhua vaikka oikea aihe vaikeahko asiana
Sinä: Mitenhän tämän kanssa tehdään? Ajatus: Siis kyllä mä tiedän mutta kiva nyt jutella tästäkin hänen kanssaan. Ihanaa että uskalsin soittaa, paras hetki päivässä
Minä: Joo siis tässä faktat, näillä mennään Ajatus: Voi kun tämä puhelu kestäisi ikuisuuden, mistähän sitä vielä voisi jauhaa, ai niin, tämä ikuinen kestoaihe, siitähän löytyy puhuttavaa. Miksi ei puhuta meistä, sitä haluaisin enemmän kun mitään?
Sinä: Kiitos paljon, oli kiva jutella Ajatus: En millään kehtaa vaivata häntä enempää, vaikka kuinka haluaisin, mutta oli ilo kuulla hänen ääni ja vaihtaa kuulumisia, vai ei edelleenkään päästy itse aiheeseen, meihin.
Minä: Oota ihan hetki, yksi asia kesken Ajatus: Annan nopeesti tuolle kollegalle nyt ohjeen mitä sen pitää tehdä, sitten luuri kiinni, sen jälkeen niin pääsen juttelemaan hänen kanssaan
Minä: Nyt voit soittaa Ajatus: Voi luoja ihana puhua vaikka oikea aihe vaikeahko asiana
Sinä: Mitenhän tämän kanssa tehdään? Ajatus: Siis kyllä mä tiedän mutta kiva nyt jutella tästäkin hänen kanssaan. Ihanaa että uskalsin soittaa, paras hetki päivässä
Minä: Joo siis tässä faktat, näillä mennään Ajatus: Voi kun tämä puhelu kestäisi ikuisuuden, mistähän sitä vielä voisi jauhaa, ai niin, tämä ikuinen kestoaihe, siitähän löytyy puhuttavaa. Miksi ei puhuta meistä, sitä haluaisin enemmän kun mitään?
Sinä: Kiitos paljon, oli kiva jutella Ajatus: En millään kehtaa vaivata häntä enempää, vaikka kuinka haluaisin, mutta oli ilo kuulla hänen ääni ja vaihtaa kuulumisia, vai ei edelleenkään päästy itse aiheeseen, meihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tällainen on hauska avaus, noinhan se voi mennä ja siinä tosiaan puuttuu aina sen toisen osapuolen ajatukset ja itse yrittää vimmatusti kuvitella, että mitä sen päässä oikein liikkuu. Minäkin muistelen sellaisia tilanteita kun on kysytty jotain asiaa ja omassa päässä liikkunut vain tyyliin: muista hengittää ja maa on sinne alaspäin, ja älä luota hetkeäkään sanomisiini koska olen niin sekaisin. Samalla se epäilys että koko kysytty asia sinänsä epäoleellinen ja vastaukseni tarkkuus näin ollen myös.
Sama juttu, vaikka olen kuullut että itsevarmuus minussa suorastaan tihkuu yli, olen aivan hakoteillä ja epävarmahn hänen kanssaan.
Jossakin vaiheessa saan kasattua itseni johonkin kuosiin ja alan saamaan järkiperäistäkin tekstiä ulos.
Olen kertakaikkiaan aivan kuutamolla useinkin, sitten vaan sen idioottimainen ujo hymy päälle ja aivot pakkosyöttöön että edes jotakin suusta saan ulos.
Tämä ei todellakaan ole normaalia käytöstä minulla. Olen muutoin sanavalmis mutta hän riisuu minut kaikista aseista alta aikayksikön.
Voi kun riisuisi vaatteenikin joskus... :)
Sii sä voi olla niin luuseri ettet saa aikaseksi kysyä oikeaa asiaasi . ET SÄ SITÄ KAIVATTUA NOI. SAA VAAN OOT VAIN ROSKAÄMPÄRI
Seuraavalla kerralla puhu perkele sille siitä mitä haluat ja teistä
Totta kaikki tuo :)
Saakeli Sekin vielä
ap
Tuli mieleen teatteriharjoitus, missä on kaksi henkilöä, jotka käyvät dialogia ja kolmas ulkopuolinen esiintyjä puhuu roolihenkilöiden ajatusäänenä, että mitä he oikeasti ajattelevat.
Ei susta kyllä kirjailijaa tuu.
Ei varmaankaan kyvyt riitä. Pöytälaatikkorunoilija olen se riittää. Joskus runo tilaustyönä tai tänne.
Siinä se.