Kyllästyminen veneessä nököttämiseen

Nyt rillataan, malliin Juti ja Tommi Björk. Grillaa myös itseäsi ja siirry heti aamusta tiukkaan viinaan.

Sulla on vasta OllinOppivuodet menossa. Kun olet "nauttinut" kymmenen kesää Jagiksessa eli Sipoon Kaunissaaren laiturissa persetäisyydellä kaltaisistasi jokaisen viikonlopun, huomaat alkaneesi viihtymään.

Laitatte fairya fendareihin ja vene keinumaan tyynessäkin.

Se se idea juuri on, olla tekemättä mitään, istua vaan ja olla. Olet liian kauan keskittynyt suorittamiseen niin, että siitä on tullut sinuee elämän sisältö ja tarkoitus. Tekemiseksi riittää lehden tai kirjan lukeminen tai muiden kanssa keskustelu. Aina ei ole tarpeen edes ajatella mitään. Alku aina vaikeata mutta kun olemiseen tottuu tuntuu turha vouhottaminen ja suoritus hieman heikkopäisten hommalta.

Miten purjehtiessa voi olla tekemättä mitään? No, itse itselleni vastaten: tietenkin tylsistymällä. Purjehtiminen on jatkuvasti aktiivista, vaikka ei tarvitse olla koko ajan jotain säätämässä, pitää ainakin havaintotoiminnan ja sen seurauksena päätöksentekotoiminnan olla jatkuvassti aktiivisena. Olosuhteet äärimmäisen harvoin ovat muuttumattomia, tuulen suunta ja nopeus vaihtelevat jatkuvasti ja vähintään ohjaus sen mukana. Purjehdus on ensisijaisesti älyllinen haaste.

Heh, nykyihminen on tosiaan sairas suorittaja.

Omassa lapsuudessani 1970-luvulla isä pakkasi koko perheen pieneen puiseen purkkariin ja oltiin viikkokin luonnonsatamissa täydellisessä hiljaisuudessa luonnonääniä lukuun ottamatta. Kukaan ei meistä kolmesta lapsesta ikinä kysynyt, mitäs nyt tehdään.

Pelikortit kaivettiin esiin vesisateella.

Vaan totuuden nimissä kerran on omalle perheelle 2000-luvulla käynyt niin, että mentiin purkkarilla Turkuun jatkuvassa juhannussateessa. Turussa hypättiin lentokoneeseen ja Turku vaihtui Turkin Marmarikseen. No, purkkarireissulta palattiin ruskettuneina.

Kaikkea aikanaan, ainakaan vielä tänä keväänä ei ole ollut arskasta puutetta. Eikä itikoista.

Meidänkin perhe osti purkkarin Koronan takia kun vanhempien mökillä vierailu päättyi kuin seinään, ja johonkin piti kotoa päästä.

Pidetään purjehduksesta, merimaisemista ja veneessä asumisesta jne mutta kyllä meilläkin jotakin tekemistä perillä pitää olla. Ei olla kolmeen vuoteen yhtäkään päivää maleksittu vain veneellä ilman mitään tekemistä. Kastelholman linna tai läheinen ranta/museo/luontopolku tai vastaava on koluttu + ehkä leikkipuisto lapsille + lounas ravintolasta tms. Usein ilallinenkin, vaikka joskus se sentään tehty veneelläkin.

Tämä tosin noudattaa ihan samaa kaavaa kuin kotonakin; ei sielläkään vapaapäiviä vietetä sisällä tai terassilla maaten. Lähdetään aina johonkin liikkumaan tms. Tekeminen ei tartte olla mitään älyttömän ihmeellistä, mutta jotain kuitenkin.

Luonnonsatamissa ollaan tästä syystä hyvin harvoin, mutta myös siksikin, että niissä tyypillisesti päiväkoti- ja alakouluikäinen lapsi ei ihan noin vain käy maissa ja takaisin, mikä onnistuu laituripaikoissa.

Jos veneiltäisiin 70-luvun tyyliin niin meillä varmaan homma päättyisi yhteen matkaan :D

Invertteri päälle, läppäri auki, teet etää 3h (saat muuten aikaan enemmän kuin viikossa konttuurilla) ja taas veneessäolo maittaa.

On totta, että päivässä jää purjeveneessä tyhjää aikaa sellaiset 5 -10 h. Se pitää täyttää kipolla jollain muulla kuin jatkuvalla kipottelulla. Muutoin TV ja netti on täysin kiellettyjä veneilystä nauttiessa. Entsyymiä elämään !

Mahdollisesti on väärä harrastus. Myy vene ja rupea tekemään jotain muuta.

Taitaa kaikki "harrastukset" olla sellaisia että kiinnostaa niin hitosti tai sitten ei niin yhtään. Sinulla menossa ilmeisesti jälkimmäinen.

On se vaan niin hienoa hommaa toi surffaminen, se} kun lähtee luovimaan kunnolla.

Normaalijärjellä varustettu ihminen mätii paatissaan max 4 päivää per viikko, aina välillä kotiin sivistyneeseen yhteiskuntaan. Lomamatka on eri asia.

Vaan onhan noita veijareita, jotka lymyävät paateissaan huhtikuusta joulukuulle. Dokut ovat jo oma kastinsa, nehän viettää niissä vuosia putkeen. Siinä viihdytään, vain kännissä ja muissa aineissa.

Taitaa nykyisin veneseurat pitää tarkkaa vahtia, ettei satamassa yritetä asua. Kunnathan ovat kieltäneet sen jo vuosikymmeniä sitten. Seuralta menee paikka, jos kunnan määräyksiä rikotaan.

Seksiä kannattaa harrastaa veneessä, kyllä aika kuluu rattoisasti ja parisuhde kukoistaa. Kippailua vielä mausteesi.

Jagiskummelit viihtyy, kunhan punkkua ja välikaljaa riittää

seksihommiin niistä ei ole ollut enää vuosikymmeniin

Pelaa taskupasianssia

Pitää jutella tilanteensa Jeesukselle. Kun pääsee Jumalan armoihin niin saa rauhan sydämeen ja niin on hyvä olla veneessäkin. Erillään Jumalasta kun ollaan niin sellanen haikea orpous valtaa mielen kun pitäis olla paikallaan. Siihen sitten moni ottaa keskikaljaa tai pakenee muutoin tyhjyyttä. Jeesus kun on elämänpurressa mukana niin hyvillä mielin seilataan eteenpäin 🙏👍

Olet samassa tilanteessa kuin minä ostettuani ekan veneeni, Scanper 22, vuonna 2001 ja seilattuani sillä Suomessa joitain kesiä. Mittani täyttyi ja piti päättää että jatkaako vai ei.
Päätin panostaa veneeseen ja 2006 tilasin uuden suomalaisen matkapurren. Painoin tosissaan duunia, keräsin vapaapäiviä ja treenasin selaamista.
Vene vaihtui 37 -jalkaiseen joitain vuosia myöhemmin ja sama jatkui Suomen vesillä, tavoite oli täysin selvä.
46 -vuotiaana lopetin työt, lähdin veneellä Suomesta enkä ole palannut,. Toki vuosi sitten, 10 vuoden vene-elämän jälkeen, myin veneen pois ja jäin asumaan etelään.


Veneessä aika ei ikinä tullut pitkäksi. Kesät seilasin ankkuripaikasta toiseen Välimerellä ja talviksi etsiydyin mukaviin satamiin joissa talvehti kaltaisiani jamppoja /
pariskuntia kaikkialta maailmasta.
Käy mestoilla, iskee naisia kyytiin, seilaa ja elää hyvin.
Miten hitossa aika voisi käydä pitkäksi?
Ariel 336.

Veneessä modifoidutaan jouten oloon, joka on eheyttävää psyykkeelle. Jouten olo voi olla haastavaa nyky ihmisille joita algoritmit vievät, kuin pässiä narussa ja pitävät otteessaan.

Jouten olo kunniaan