Syksyllä 1944 kansakunta oli melko sekaisin. Hillilä ja Kekkonen saivat kehut filosofian tohtori Kustaa Gideon Vilkunalta: Mutta sitten oli niitä, jotka ei kertaakaan menettänyt otettaan ja se oli Kekkonen yksi niistä ja toinen Hillilä.
Kekkosesta sanottua
Anonyymi-ap
12219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Upeita johtajia molemmat. Tajusivat yhdessä kansakunnan edun mestarillisesti.
Nyt ei vastaavia tyyppejä ole lähelläkään näkyvillä.
Konstrukvismi on outo asia saheltäville typeryksille; Stubb kärjessä.
Samaa mieltä.
Häppä maistui molenmmille erittäin hyvin.
Lisäksi UKK tiesi pitää kokoomuksen oppositiossa, niin saatiin Suomi kuntoon. Hänen pitäisi nousta haudastaan ja sanoa Orpo-pojun hallitukselle: "Zaatanan tunarit!" (kirosanafiltterin takia kirjaimen muutos)
UKK oli Koko Suomen Kansan Tasavallan Presidentti.
Niin oli!
Oikea SOTILAS
Hyvä johtaja.
Oliko tämä lahtari Kelmi-Kustaan veli?
Sodan jälkeen juopotteli, vaikka oli KIELTOLAKI. Lopulta älysi ampua itsensäkin.
Sisällissodan aikana Wilkuna osallistui 30. tammikuuta 1918 Ylivieskan rautatieasemalla mäkitupalainen Leonard (Nartti) Knuutilan teloittamiseen. Huhtikuun alkupuolella Wilkuna perusti Kotkassa eräiden tovereidensa kanssa oman kenttätuomioistuimen ja oli 12. toukokuuta mukana teloittamassa kuuttatoista vangiksi saatua virolaista, joita hän piti venäläisinä. Wilkuna siirtyi tämän jälkeen Helsinkiin ja oli yhdessä kirjailija Eino Railon, Toivo T. Kailan, kirjailija Toivo Tarvaksen ja senaattori Oswald Kairamon kanssa mukana 21. toukokuuta 1918 samalla laivalla jolla punaisiin kuulunutta kirjailija Algot Untolaa ja muutamia muita punaisia vankeja vietiin teloitettavaksi Santahaminaan. Laivamatkan aikana Untola hyppäsi laivasta mereen ja joutui ammutuksi.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kyösti_Wilkuna
Hillilän jka Kekkosen taitavalla toiminnalla saatiin Suomelle elintilaa itänaapurin vallanhalusta huolimatta.
Vilkuna oli liikaa itään kallellaan, oikea ry$$ien häntyri.
Tieteellinen ura jatkui suomalais-ugrilaisen kansatieteen professuurilla, jonka Vilkuna sai vuonna 1950. Tässä toimessa hän jatkoi kunnes hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1959. Akateemikon nimitystä on pidetty Urho Kekkosen poliittisista syistä masinoimana. Se herätti aikalaisten keskuudessa huomattavaa kritiikkiä. Katsottiin, että se oli räikeä jopa ollakseen poliittinen nimitys.
https://375humanistia.helsinki.fi/kustaa-vilkuna/kiistelty-akateemikko
Kokkarit narisee ja niiskuttaa, Kekkonen oli mies paikallaan, kun sellaista tarvittiin.
Ja vahvasti!