Puhkuri?

Kiitos tiedosta ja pärjäile heppojesi kanssa! =)

..se puhkuri ei pysy oireettomana loputtomiin. Jossain vaiheessa vuosien kuluessa se alkaa häiritä niin paljon, että hevonen on lopetettava. Kyllä minunkin heppa eli puhkurin kanssa varmaan viisi vuotta mutta viimeinen vuosi oli vaikea. Oireet paheni koko ajan eikä muu enää auttanut kun lääkkeet. Niitähän ei tosin voi loputtomiin syöttää koska tauti ei parane. Kyllä niitä puhkureita talleilla näkee tuntikäytössäkin mutta siinä vaiheessa kun hevosella on vaikeeta hengittää ja se yskii usein, laihtuu ja kärsii, niin pitäisi lopettaa rääkkääminen ja päästää heppa vihreämmille laitumille. Jalkavaivojen ohella taitaa nykyisin olla puhkuri yleisin syy hevosen lopettamiseen, sitä on todella paljon vanhemmilla hevosilla. *lurppis* kirjoitti, että harvemmin heppa puhkuriin kuolee. Kyllä se lopulta siihen kuolee kun tauti etenee pahaksi, mutta sydämeni pohjasta toivon ettei kukaan hevostaan rakastava omistaja odota siihen asti vaan älyää päästää hevosen täältä ennen kuin niin käy. Pariakin puhkuritapausta läheltä seuranneena tiedän että kun puhkuri on ottanut yliotteen, hevosen hengittäminen ja eläminen on todella raskasta ! Kyllähän ihminenkin voi kuolla pahaan astmakohtaukseen, miksei siis hevonenkin. mutta hyvää kevättä kaikille !

cham kirjoitti:

..se puhkuri ei pysy oireettomana loputtomiin. Jossain vaiheessa vuosien kuluessa se alkaa häiritä niin paljon, että hevonen on lopetettava. Kyllä minunkin heppa eli puhkurin kanssa varmaan viisi vuotta mutta viimeinen vuosi oli vaikea. Oireet paheni koko ajan eikä muu enää auttanut kun lääkkeet. Niitähän ei tosin voi loputtomiin syöttää koska tauti ei parane. Kyllä niitä puhkureita talleilla näkee tuntikäytössäkin mutta siinä vaiheessa kun hevosella on vaikeeta hengittää ja se yskii usein, laihtuu ja kärsii, niin pitäisi lopettaa rääkkääminen ja päästää heppa vihreämmille laitumille. Jalkavaivojen ohella taitaa nykyisin olla puhkuri yleisin syy hevosen lopettamiseen, sitä on todella paljon vanhemmilla hevosilla. *lurppis* kirjoitti, että harvemmin heppa puhkuriin kuolee. Kyllä se lopulta siihen kuolee kun tauti etenee pahaksi, mutta sydämeni pohjasta toivon ettei kukaan hevostaan rakastava omistaja odota siihen asti vaan älyää päästää hevosen täältä ennen kuin niin käy. Pariakin puhkuritapausta läheltä seuranneena tiedän että kun puhkuri on ottanut yliotteen, hevosen hengittäminen ja eläminen on todella raskasta ! Kyllähän ihminenkin voi kuolla pahaan astmakohtaukseen, miksei siis hevonenkin. mutta hyvää kevättä kaikille !

se on, että oireet pahenee vuosien myötä ja siinäkin cham oli oikeassa, että toivottavasti kukaan ei todella odota, että hevonen siihen puhkuriin kuolee, mutta silti olen sitä mieltä, että jos hevoselle järjestää optimaaliset olosuhteet, eli paljon raikasta hengitysilmaa ja hyvää pölytöntä rehua, niin kauna menee ennenkuin hevonen on täysin käyttökelvoton (olipas kamala sana).
Paljon vaikuttaa myös se, että hevosen pitää hyvässä kunnossa, liikutta sitä päivittäin ja muistaa huolehtia influenssa rokotteet.
Meillä on tällähetkellä tallissa tamma, joka viimekesänä meille tullessaan hengitti niin raskaasti, että kuulosti, että jokainen henkäisy on viimeinen. Meille tullessaan se laitettiin oitis laitumelle, koska se muutenkin oli aika alikuntoinen. Parissa viikossa vikinä ja pihinä helpotti ja sieraivuoto katosi. Hepoa alettiin liikuttamaan pikkuhiljaa ja talveksi se meni "kylmään talliin" kahden muun puhkuritamman kaveriksi. Safkaksi se sai latokuivattua heinää ja alusina pidettiin sahanpurua, joka pölyää vähemmin kuin kutteri. Millään muulla sitä ei ole "lääkitty" kuin hunajasiiderillä ja valkosipulirouheella.
Tänäpäivänä se on reipas ja energinen heppa. Vetää omistajansa kanssa helposti 10-15 km:n lenkkejä. Yskäpäiviä on joskus harvoin, esim. tosi kovilla pakkasilla.
Minusta jokatapauksessa turhan moni hevonen viedään teuraaksi aivan liian aikaisin, kun hyvällä hoidolla edessä olisi vielä monta laadukasta vuotta. Se vaan todella on tärkeää, että hevosen omistaja säilyttää objektiivisuutensa ja tosiian laskee ystävän ajasta ikuisuuteen, kun oireet alkavat oikeasti haitata elämää...