En usko että enää törmäämme. Enkä enää jaksa pitää toivoa yllä.
Hyvää yötä💔
Hyvää yötä💔
En usko enää kohtaloon
Anonyymi-ap
17505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ainakin oot sitten vähän viisastunut.
Hyvää yötä.
Hani hani hani
Miksei? Et jo tiedä. Pian. Tällä viikolla.
Jaa kuka näkee tällä viikolla ja missä?
Sivusta vaan kysyn.. 💔
Minä ja hän, samassa paikassa, jossa näimme aina ennen
Toivoa ei kannata tukea, kun Uskokin jo horjuu. Hik.
Ei jaksa juu kun leijonan korvaa koira.
Kohtalo on vähemmän kuin Jumala ja Jeesus. Ihminen luulee usein että hänen kohtalonsa on olla sitä ja tätä. Jeesuksen veren kautta, siis turvaamalla hänen kuolemaansa ristillä, meidän ihmisten sijasta, siis siihen että Jumala itse tuli uhriksi ilman alkua ja loppua meidän kaikkien puolesta, (hän otti itseensä syntisen kohtalon kadotuksessa ja nousi kuolleista, ) saamme pääsyn tuon Jumalan yhteyteen, kenen vallassa kohtalokin lopulta on. Kaiken todellisuuden ja olemassaolevan yläpuolella on Jumala. Ja hän todistaa meille itsestään monilla tavoin. Mikään murhe elämässä ei ole Jumalan taholta kostamista juuri nyt, vaan kaiken hän sallii todistaakseen meille, että hän, Jeesus, on ainoa todellinen toivo ja lohdutus.
....
2 Korinttolaiskirje 5:19
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan ... "
Tuossa vielä jae Raamatusta. Jumala ei lue ihmisille rikkomuksia/syntejä/virheitä, vaan odottaa ja tahtoo meidän vastaanottavan hänen armonsa turvaamalla Jeesuksen persoonaan ja tekoihin, ja kääntyvän pois pahasta hänen kauttaan.
Miksi siteeraat satukirjaa?
Satukirjat ei leviä ympäri maailman ja kestä vuosituhansia ihmisten mielissä.
Kyllä ne leviäviäisivät ja kestäisivät, jos niillä olisi samanlainen raha- ja pelottelukoneisto takana kuin kristinuskolla on.
Hani goidnight
Tuossa pisteessä olen minäkin.
Aina välillä täällä muutama mies kaipaa kauniisti. Parisen kuukautta sitten lopetin kuvittelemasta ja muka-tunnistelemasta, että joku niistä voisi silloin tällöin olla minulle. Samalla alkoi kuihtua myös omien aloitusten tekeminen. Nyt kommentoin vain satunnaisesti ja pikku hiljaa palstakin sitten jää.
Ei ollut rakkaus minua varten, suru ja kaipaus vain ilman häntä, jota en koskaan voinut saada.
Hyvät yöt js huomenet joo ei varmastikkaan sen jälkeen mitä sinä kirjoitit minulle
Pystytkö ajattelemaan sen toisen kannalta asiaa?
En minäkään. Olen yhden päivän vahva ja toisena ikävöin jossain syvyyksissä. Kyllä se olo tästä varmaan kevenee kun aikaa kuluu tarpeeksi.