Mitä mietteitä herää ujoudesta?

Samaa mieltä kanssasi.

Tavallaan voi olla näin. Mutta erottaisin kyllä ahdistuksen ja ujouden toisistaan kokemuksellisesti.

Ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Ujouden kokemus riippuu hyvin pitkälti ympäristöstä. Eikä ujous sinällään estä sosiaalisuutta.

Kuka haluaa olla sosiaalinen!!? Inhoan sellaista että pitää väkisin tehdä jotain joka ei tule luonnostaan. Sosiaalisesti rajoitteinen on joidenkin typerien ihmisten keksimä "vamma" joihin ne haluavat myydä lääkkeitään.
Ujous on normaalia ja hieno piirre. Itse olen aina tykännyt ujoudestani ja siitä että olen sosiaalisesti onneton. :)

Sosiaalistentilanteiden kammoiset niitä ehkä enemmänkin miettii kuin ujot yleisesti.
Ujo ihminen ei välttämättä ole ujo ulospäin ollenkaan. Tai ujouskin voi olla vain olemassa joissakin asioissa.

Ainakaan itselläni punastuminen ei liity mitenkään ujouteen, Ujostuttaminen ei saa minua punastumaan, mutta vaikkapa nolostuminen voi sen tehdäkin. Osaan myös punastua ihan halutessani, sillä se on "taito", jonka voi oppia.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakaan itselläni punastuminen ei liity mitenkään ujouteen, Ujostuttaminen ei saa minua punastumaan, mutta vaikkapa nolostuminen voi sen tehdäkin. Osaan myös punastua ihan halutessani, sillä se on "taito", jonka voi oppia.

Lue lisää

Onko jollekin muulle hyödyllistä, kuin näyttelijälle? Siis mietin miksi joku haluaisi oppia punastumaan? Ellei nyt ole siis kyse taas jostain sinisistä pillereistä...

Anonyymi kirjoitti:

Onko jollekin muulle hyödyllistä, kuin näyttelijälle? Siis mietin miksi joku haluaisi oppia punastumaan? Ellei nyt ole siis kyse taas jostain sinisistä pillereistä...

Ja taas nolostuminen. Onko sukua ujoudelle? Nolostuuko ujo helpommin?

Kyllä, jännitys ja ahdistus aiheuttaa punastumista. On varmasti tuota ujouttakin. Mulla joskus kun on ahdistuneisuutta, niin jotenkin se selittämätön epämukava olo tekee sen punastumisen ja punastelun aivan tavallisissa arjen tilanteissa.
No ahdistuneisuushäiriön yksi oire onkin punastelu. Vaikka en itse näkisi tätä ahdistuneisuushäiriönä asti kumminkaan.
Tuon punastumisen koen itse jotenkin nolona juttuna, jos sen näkee muut.

Prinsessasi kirjoitti:

Kyllä, jännitys ja ahdistus aiheuttaa punastumista. On varmasti tuota ujouttakin. Mulla joskus kun on ahdistuneisuutta, niin jotenkin se selittämätön epämukava olo tekee sen punastumisen ja punastelun aivan tavallisissa arjen tilanteissa.
No ahdistuneisuushäiriön yksi oire onkin punastelu. Vaikka en itse näkisi tätä ahdistuneisuushäiriönä asti kumminkaan.
Tuon punastumisen koen itse jotenkin nolona juttuna, jos sen näkee muut.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta. Itselläni oli parikymppisenä samaa. Ja on tavallaan outo kierre. Koska se hermosto tavallaan loi sitä ahdistusta kun jos siihen oppinut. Ja sitten piti jo etukäteen stressata että alkaako se kierre taas alusta.
Moni voi kokea sitä punastumista ihan juuri siitä stressistä.
Sitten jos se kehittyy pahemmaksi voi olla jo kyse sosiaalistentilanteiden pelosta.
Uskoisin että moni nuori voi jopa syrjäytyä jos menee liian pahaksi.
Näihin pitäisi omasta mielestäni antaa kunnon lääkitys heti alkuun ja siedätys hoidon mukana oppia altistamalla pois. Koska liian monella voi kroonistua ja välttelystä voi tulla se tapa toimia ja jää paljon kapasiteettia käyttämättä. En siis sano mitenkään että sinun tilanteesi olisi tämä. Vaan yleisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Onko jollekin muulle hyödyllistä, kuin näyttelijälle? Siis mietin miksi joku haluaisi oppia punastumaan? Ellei nyt ole siis kyse taas jostain sinisistä pillereistä...

Juu, näyttämötyön opinnoissa tuota sai opetella. 😂

Anonyymi kirjoitti:

Ja taas nolostuminen. Onko sukua ujoudelle? Nolostuuko ujo helpommin?

Ei, nolostumisella ei ole mitään tekoa ujouden kanssa, eikä ujous suoranaisesti vaikuta siihen mitenkään.

Olen punastelija!!! SE ei ollutkaan mikään nuoruuden juttu vaan vielä vanhempanakin punastun. Usein myötähäpeää!

Anonyymi kirjoitti:

Olen punastelija!!! SE ei ollutkaan mikään nuoruuden juttu vaan vielä vanhempanakin punastun. Usein myötähäpeää!

Tässä on hyvä pointti. Punastun itse joskus, tosin harvoin samasta syystä. Ehkä ujot ihmiset ovat virittyneempiä huomaamaan peilaten asioita tähän tyyliin myös ylipäätään ympäristössään, eikä välttämättä liity omaan toimintaankaan edes.

En nyt oikein tunnistanut kuvauksesta mitään ujouteen liittyvää.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt oikein tunnistanut kuvauksesta mitään ujouteen liittyvää.

Kyllä hän oli ujokin ja jotenkin häpesi tiettyjä asioita mitkä normaalisti kuuluvat parisuhteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt oikein tunnistanut kuvauksesta mitään ujouteen liittyvää.

Ehkä se oli muulla tavalla haastavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se oli muulla tavalla haastavaa.

Ei ollut. Olimme yhdessä kauan, eikä hän pystynyt keskustelemaan mistään parisuhteeseen liittyvitä ongelmista, totesi vain, että hänen mielestään on kaikki hyvin. Eikä myöskään pystynyt lähtemään parisuhdeterapiaan toistuvista pyynnöistä huolimatta kolmen vuoden aikana. Oli pakko erota, koska itse voin todella huonosti!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut. Olimme yhdessä kauan, eikä hän pystynyt keskustelemaan mistään parisuhteeseen liittyvitä ongelmista, totesi vain, että hänen mielestään on kaikki hyvin. Eikä myöskään pystynyt lähtemään parisuhdeterapiaan toistuvista pyynnöistä huolimatta kolmen vuoden aikana. Oli pakko erota, koska itse voin todella huonosti!

Lue lisää

Okei. Siis mielestäsi oli kyse äärimmäisestä ujoudesta?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä hän oli ujokin ja jotenkin häpesi tiettyjä asioita mitkä normaalisti kuuluvat parisuhteeseen.

Tuollainen häpeily ei liity suoraan ujouteen mitenkään. Tuo voi olla peruja vaikka kasvatuksesta, että asioista ei puhuta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ollut. Olimme yhdessä kauan, eikä hän pystynyt keskustelemaan mistään parisuhteeseen liittyvitä ongelmista, totesi vain, että hänen mielestään on kaikki hyvin. Eikä myöskään pystynyt lähtemään parisuhdeterapiaan toistuvista pyynnöistä huolimatta kolmen vuoden aikana. Oli pakko erota, koska itse voin todella huonosti!

Lue lisää

On tuossa sinullakin peiliin katsomisen paikka. Kannattaa miettiä miten olet itse käyttäytynyt ettei tonrn ole kokenut sellaista luottoa syntyvän että voisi sinulle puhua. En usko että se ujouteen liittyvää. Henkilö ei ole kokenut sinua tarpeeksi läheiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

En nyt oikein tunnistanut kuvauksesta mitään ujouteen liittyvää.

Juu, en minäkään, outo kommentti ja jos toinen osapuoli on noin hyökkäävä niin meneehän siinä sanattomaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Okei. Siis mielestäsi oli kyse äärimmäisestä ujoudesta?

😂😂😂😂😂😂

no miksi ihmeessä ylipäätään olit parisuhteessa tuollaisen kanssa ollenkaan! eikö sinulla ole mitään kriteereitä, otat vaan sen mikä ensimmäisenä kadulla vastaan tulee

No on aika omituinen ja inhottava näkemys siitä miten pahantahtoisena näkee sen miten ujoja voitaisiin kohdella. Toki omallakin kuten kenen tahansa kohdalla on varmasti osunut tielle tilanteita joissa ihmiset nauttivat vääristä valtapeli asetelma.
Oletko kokenut sen omassa elämässäsi jotenkin tietoisena hyökkäyksenä?

Anonyymi kirjoitti:

No on aika omituinen ja inhottava näkemys siitä miten pahantahtoisena näkee sen miten ujoja voitaisiin kohdella. Toki omallakin kuten kenen tahansa kohdalla on varmasti osunut tielle tilanteita joissa ihmiset nauttivat vääristä valtapeli asetelma.
Oletko kokenut sen omassa elämässäsi jotenkin tietoisena hyökkäyksenä?

Lue lisää

Kokiko herra rohkea nyt kalikan kalahtaneen omaan nilkkaan?

Itse en taas pidä äärimmäisen ujoja ihmisiä kiusallisina tai näe vaikeana tehdä yhteistyötä. Siinä vain oppii lisää ja miettii miten olisi hyvä itse toimia. Jokainen on yksilö. Ja ujoja on erilaisia. Olen myös huomannut. Etteivät ne äärimmäisen ujot tai yhteistyö kyvyttömät ole niitä niin ujoja kaikkien kanssa joka asiassa tai seurassa. Eli voi olla niinkin. Että reagoivat juuri joihinkin ihmisiin niin. Kun taas toisten seurassa eivät ole niinkään ujoja.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en taas pidä äärimmäisen ujoja ihmisiä kiusallisina tai näe vaikeana tehdä yhteistyötä. Siinä vain oppii lisää ja miettii miten olisi hyvä itse toimia. Jokainen on yksilö. Ja ujoja on erilaisia. Olen myös huomannut. Etteivät ne äärimmäisen ujot tai yhteistyö kyvyttömät ole niitä niin ujoja kaikkien kanssa joka asiassa tai seurassa. Eli voi olla niinkin. Että reagoivat juuri joihinkin ihmisiin niin. Kun taas toisten seurassa eivät ole niinkään ujoja.

Lue lisää

Sivusta totean, että lisäksi ujo harvoin on ujo tuttujen seurassa, tutussa ympäristössä ja tehdessään asioita, jotka hän osaa. Jos ihminen on tuollaisessakin ympäristössä "ujon" oloinen, niin kyseessä ovat luultavasti ihan muut ongelmat kuin ujous.

Anonyymi kirjoitti:

Sivusta totean, että lisäksi ujo harvoin on ujo tuttujen seurassa, tutussa ympäristössä ja tehdessään asioita, jotka hän osaa. Jos ihminen on tuollaisessakin ympäristössä "ujon" oloinen, niin kyseessä ovat luultavasti ihan muut ongelmat kuin ujous.

Lue lisää

On myös erityispiirteisiä ihmisiä, jotka ovat myös ujoja. Mutta ei ymmärretä, että eivät vain klikkaa joidenkin kanssa, ja silloin voivat olla jo ensi tapaamisella joko täysin vetäyyviä tai sitten päinvastaisesti ei ole mitään ongelmaa. Mutta rohkaisemalla ei saada mitään muutosta yleensä aikaan. Heille joko ihminen on sellainen, että
voivat olla omia itsejään, tai sellainen, etteivät osaa olla yhtään.
Tämänkin pointin halusin vielä tähän tuoda.

Anonyymi kirjoitti:

On myös erityispiirteisiä ihmisiä, jotka ovat myös ujoja. Mutta ei ymmärretä, että eivät vain klikkaa joidenkin kanssa, ja silloin voivat olla jo ensi tapaamisella joko täysin vetäyyviä tai sitten päinvastaisesti ei ole mitään ongelmaa. Mutta rohkaisemalla ei saada mitään muutosta yleensä aikaan. Heille joko ihminen on sellainen, että
voivat olla omia itsejään, tai sellainen, etteivät osaa olla yhtään.
Tämänkin pointin halusin vielä tähän tuoda.

Lue lisää

Kyllä. Ihmisessä on aina muitakin ominaisuuksia ujouden lisäksi ja ujous on vain yksi osatekijä, joka vaikuttaa ihmisen käytökseen ja siihen miten hän asiat kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Ihmisessä on aina muitakin ominaisuuksia ujouden lisäksi ja ujous on vain yksi osatekijä, joka vaikuttaa ihmisen käytökseen ja siihen miten hän asiat kokee.

Totta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä. Ihmisessä on aina muitakin ominaisuuksia ujouden lisäksi ja ujous on vain yksi osatekijä, joka vaikuttaa ihmisen käytökseen ja siihen miten hän asiat kokee.

Mullistavaa tietoa!

Anonyymi kirjoitti:

Mullistavaa tietoa!

Monille ihmisille se on. Et kuule uskokaan miten monen täysin käsittämättömänkin asian osa ihmisistä pistää yksinomaan ujouden piikkiin,

Olen samanlainen tarkkailija myös itse. Mutta mielestäni jokainen on tavallaan ja on vain järkevääkin ottaa selvää ja kuulostella ensin vähän. Mutta en miellä asiaa ujoudeksi.

Ehkä ne ovat suurina tunteina herkille ihmisille ylipäätään pelottavia asioita. Joita kohtaan jo alitajuisestikin tuntee pelonsekaistakin kunnioitusta.
En halua vähätellä omaa kokemustasi siis mitenkään. Mutta en usko että on olemassa ihmisiä, joilla ei olisi jollainlailla vaurioitunut minäkuva.

Erilaisuutta on niin monenlaista. Ja esimerkiksi lapsiryhmistä on todella vaikea vetää johtopäätöksiä tai tutkimusta, koska lapset kehittyvät omaan tahtiinsa, eikä erilaisuutta ole välttämätä edes tunnistettu. Paljon on kiinni lasten kohdalla opituista sosiaalisista tavoista, voinnista, ympäristöstä, ja myös siitä, miten ja millaista esimerkkiä aikuiset näyttävät.

Aikuisten kohdalla taas ajattelen asiaa edelleen sillä, että sosiaalisia taitoja on monenlaisia, ja tulkintoja myös siitä mistä on kysymys milloinkin. Toki on niitä, jotka todella nauttivat kenen tahansa kiusamisesta, jos vain mahdollisuuden saavat. Itse ajattelen, että ovat surullisia tapauksia. Mutta vahingollisia ja ovat vastuussa.

Mikä on ammattitutustuja? Olen omassa elämässäni törmännyt vain muutamiin, jotka ovat mielinkielin kaikille, etsien tietoa muista, mutta puhuvat ilman mitään lojaaliutta muiden asiat kusten ja välittämättä kuin juuri siitä hyödystä mitä milloinkin itse tarvitsevat ja käyttävät muita hyväkseen tällä tyylillä. Niitä nimitetty ihmisten keräilijöiksi. Mutta ammattitutustuja on uusi käsite.

En oikein sanut kiinni mitä tarkoitit ei mitään estoja. Olen tavannut itse irl sen tyyppisiä ihan mukaviakin ihmisiä, jotka käytännössä tuntevat kaikki. Tuttuja tulee vastaan ja jotakin nopeaa vaihtavat kaikkien kanssa. Sellaisiakin ihmisiä on, ja pidän heitä jopa mielenkiintoisina ja hauskanakin seurana silloin tällöin, ja ehkä juuri siksi, kun olen itse täysin erilainen. Luulen, että heillä on ehkä jotakin adhd tai muuta sosiaalista juttua siellä taustalla. Mutta en voi olla varma. En kuitenkaan pidä sitä ahdistavana piirteenä. Jokainen saa olla omanlainen. Ja on vain hyvä, että löytyy niitä jotka saavat myös muut nopeasti puhumaan ja luotua sitäkin fiilistä ympäristöön. Omasta mielestäni ainakin irl tapahtumia seuranneena, osaavat ottaa huomioon jopa niitä todella ujojakin. Eivät toki aina niin onnistuneesti, mutta mukaansa ovat saaneet temmattua ihan hyviinkin keskusteluihin välillä.
Tuntuu, että moni kokee erilaisuuden kovin kipeänä tai loukkauksena jotenkin , jos ei heti ihmiset ole samalla aaltopituudella tai ymmärrä toisten lähtokohtia.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on ammattitutustuja? Olen omassa elämässäni törmännyt vain muutamiin, jotka ovat mielinkielin kaikille, etsien tietoa muista, mutta puhuvat ilman mitään lojaaliutta muiden asiat kusten ja välittämättä kuin juuri siitä hyödystä mitä milloinkin itse tarvitsevat ja käyttävät muita hyväkseen tällä tyylillä. Niitä nimitetty ihmisten keräilijöiksi. Mutta ammattitutustuja on uusi käsite.

En oikein sanut kiinni mitä tarkoitit ei mitään estoja. Olen tavannut itse irl sen tyyppisiä ihan mukaviakin ihmisiä, jotka käytännössä tuntevat kaikki. Tuttuja tulee vastaan ja jotakin nopeaa vaihtavat kaikkien kanssa. Sellaisiakin ihmisiä on, ja pidän heitä jopa mielenkiintoisina ja hauskanakin seurana silloin tällöin, ja ehkä juuri siksi, kun olen itse täysin erilainen. Luulen, että heillä on ehkä jotakin adhd tai muuta sosiaalista juttua siellä taustalla. Mutta en voi olla varma. En kuitenkaan pidä sitä ahdistavana piirteenä. Jokainen saa olla omanlainen. Ja on vain hyvä, että löytyy niitä jotka saavat myös muut nopeasti puhumaan ja luotua sitäkin fiilistä ympäristöön. Omasta mielestäni ainakin irl tapahtumia seuranneena, osaavat ottaa huomioon jopa niitä todella ujojakin. Eivät toki aina niin onnistuneesti, mutta mukaansa ovat saaneet temmattua ihan hyviinkin keskusteluihin välillä.
Tuntuu, että moni kokee erilaisuuden kovin kipeänä tai loukkauksena jotenkin , jos ei heti ihmiset ole samalla aaltopituudella tai ymmärrä toisten lähtokohtia.

Lue lisää

Eli se julkea , kuten aiemmin kirjoitin niin voihan sitä kutsua ammattitutustujaksi. Kun toisen silmä välttää tuo ammattilainen tutustuu ilman estoja myös toisen omaisuuteen esim piirongin kätköihin koska kokee olevansa rohkea menestyjä. Myös vaikkapa kunnallispolitiikassa hyvin yleinen olevinaan rohkea, todellisuudessa julkea estoton moukka joka työntää lonkeronsa kaikkialle minne pystyy saadakseen oman etunsa mukaiset asiat menestymään.

Anonyymi kirjoitti:

Eli se julkea , kuten aiemmin kirjoitin niin voihan sitä kutsua ammattitutustujaksi. Kun toisen silmä välttää tuo ammattilainen tutustuu ilman estoja myös toisen omaisuuteen esim piirongin kätköihin koska kokee olevansa rohkea menestyjä. Myös vaikkapa kunnallispolitiikassa hyvin yleinen olevinaan rohkea, todellisuudessa julkea estoton moukka joka työntää lonkeronsa kaikkialle minne pystyy saadakseen oman etunsa mukaiset asiat menestymään.

Lue lisää

Tämä oli siis sivusta

ja edelleen, ujon vastakohta on julkea. Ujoudesta päässee iän mukana irti ainakin jossain määrin, ja rohkeaksi itsensä kuvitteleva todellisuudessa julkea estoton tyyppikin saa ainakin toisinaan lopulta kunnolla turpaan ihmetellen miksi tässä näin kävi.

Samaa mieltä tästä.

Totta, samaa mieltä

Juu, ei rohkeus ja ujous ole toistensa vastakohtia. Ihminen voi hyvin olla yhtäaikaa ujo ja rohtkea. Ujolle ei oikein ole sellaista selkeää vastakohtaa. Mä olen nähnyt sellaisen määritelmän, että ujouden vastakohta olisi ulospäin suuntautunut/seurallinen/itsevarma, siis jonkinlainen sekoitus noita. Yksittäisinä nuo eivät oikei toimi yhtään paremmin kuin rohkeus ujouden vastakohtana, sillä ujo voi olla niin ulospäin suuntautunut, seurallinen kuin itsevarmakin.

Selkoa omiin tarkoitusperiin nähden. Haluatko selventää. Ihmettelen miksi jotkut näkevät asioita tällaisista vinkkeleistä.
Jotain vastakkain asettelua tai paremmuuden hakemistako.
Saahan jokainen elää ja tehdä niitä asioita mitä kokee että itseä kiinnostaa. En lähtisi vertailemaan, ja ei kaikilla ole varaa edes toteuttaa sitä kaikkea mihin riittäisi uskallusta tai halua. Ja onko arkuus ja ujous sitten kuitenkaan verrannollisia keskenään.

Anonyymi kirjoitti:

Selkoa omiin tarkoitusperiin nähden. Haluatko selventää. Ihmettelen miksi jotkut näkevät asioita tällaisista vinkkeleistä.
Jotain vastakkain asettelua tai paremmuuden hakemistako.
Saahan jokainen elää ja tehdä niitä asioita mitä kokee että itseä kiinnostaa. En lähtisi vertailemaan, ja ei kaikilla ole varaa edes toteuttaa sitä kaikkea mihin riittäisi uskallusta tai halua. Ja onko arkuus ja ujous sitten kuitenkaan verrannollisia keskenään.

Lue lisää

Jotkut näkee näin huonon kokemuksen seurauksena. Eli on esim olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei voi olla eri mieltä, ilman että tällainen, joka tutustu esim joka päivä uusiin mahdollisiin "supply, flying monkey...", on aikaa seurustella, olla joviaali, tarkkailla, eli alkaa tulla muiltakin ihmisiltä vakavaa haittaa elämään.

Et tiedä mitä on sosiaalinen varmuus. Tohon liittyen mitä puhut. Se mitä näet on jotain muuta kuin tää ihminen näin tää näin

No, ensinnäkin. Luonnehäiriöiset ovat aika suuri hyvin erilaisista ääripäistä koostuva ryhmä. Jossa saattaa olla eristäytyvästä ja ahdistuneesta valkokauluspsykopaattiin saakka sitä kirjoa.

Ja useimmilla on todella suuria vaikeuksia nimenomaan sosiaalisesti. Toiset kärsivät siitä, toisia taas ei kiinnosta pätkääkään.

En itse niin välitä tai usko koko psykologiaan edes tieteenä, mutta uskon kokemukseen ja omiin silmiini.
Sehän on selvää, että varsinkin tietyt tai tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat myös piirteidensä takia esimerkiksi hierarkisille aloille, mutta ei se ole tae, että ihminen olisi jotenkin luonnehäiriöinen.
Oikeastaan ainut tapa on kokemuksellinen tajuaminen. Eikä siihen riitä pelkkä muutama oma kokemus jostakin ihmisestä. Vaan pidempi kokonaisesssa yhteisössä vietetty aika. Sillä niiden todella inhottavien ihmisten ympärillä kaikki ovat varpaillaan ja oirehtivat omilla tavoillaan. Siinä vaiheessa jos tähän ilmiöön törmään, alan olla varma omista päätelmistäni, en ennen ja annan ihmisille aika paljon mahdollisuuksia, ennenkuin olisin valmis miettimään kenestäkään onko jokin psyko tai narsku tai muu vastaava.

Olen myös sitä mieltä, että vaikka voisi vaikuttaa, että ovat sosiaalisesti varmoja, ovat itseasiassa hyvin epävarmoja, ja juuri se paljastuu siinä tarpeessa tasapainotella itseään muiden kustannuksella. Ujous ei taas mielestäni liity suoraan sosiaaliseen varmuuteen tai epävarmuuteen niin pitkälle, että siitä voitaisiin vetää diagnostisia päätelmiä suuntaan tai toiseen. Mutta ymmärsin pointtisi, mutta halusin lisätä siihen vielä hiukan lisää ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti:

No, ensinnäkin. Luonnehäiriöiset ovat aika suuri hyvin erilaisista ääripäistä koostuva ryhmä. Jossa saattaa olla eristäytyvästä ja ahdistuneesta valkokauluspsykopaattiin saakka sitä kirjoa.

Ja useimmilla on todella suuria vaikeuksia nimenomaan sosiaalisesti. Toiset kärsivät siitä, toisia taas ei kiinnosta pätkääkään.

En itse niin välitä tai usko koko psykologiaan edes tieteenä, mutta uskon kokemukseen ja omiin silmiini.
Sehän on selvää, että varsinkin tietyt tai tietyn tyyppiset ihmiset hakeutuvat myös piirteidensä takia esimerkiksi hierarkisille aloille, mutta ei se ole tae, että ihminen olisi jotenkin luonnehäiriöinen.
Oikeastaan ainut tapa on kokemuksellinen tajuaminen. Eikä siihen riitä pelkkä muutama oma kokemus jostakin ihmisestä. Vaan pidempi kokonaisesssa yhteisössä vietetty aika. Sillä niiden todella inhottavien ihmisten ympärillä kaikki ovat varpaillaan ja oirehtivat omilla tavoillaan. Siinä vaiheessa jos tähän ilmiöön törmään, alan olla varma omista päätelmistäni, en ennen ja annan ihmisille aika paljon mahdollisuuksia, ennenkuin olisin valmis miettimään kenestäkään onko jokin psyko tai narsku tai muu vastaava.

Olen myös sitä mieltä, että vaikka voisi vaikuttaa, että ovat sosiaalisesti varmoja, ovat itseasiassa hyvin epävarmoja, ja juuri se paljastuu siinä tarpeessa tasapainotella itseään muiden kustannuksella. Ujous ei taas mielestäni liity suoraan sosiaaliseen varmuuteen tai epävarmuuteen niin pitkälle, että siitä voitaisiin vetää diagnostisia päätelmiä suuntaan tai toiseen. Mutta ymmärsin pointtisi, mutta halusin lisätä siihen vielä hiukan lisää ajatuksia.

Lue lisää

Okei.
Tuli vielä mieleen, että usein narsismiin liitetään karismaattisuus ja kyky saada ihmiset pitämään itsestään, vain yhdelle osoitetaan oikea puoli eikä sitä tehdä heti.

Ja aika moni viihtyy seurassa, jossa joku on itsevarma, eli ei itse tarvitse päättää. Itsekin koen tiettyä turvaa. Itsevarmuus ei tarkoita halua toimia oikein.

Moni nauttii myös valtavasti viihdyttävien juoruilijoiden seurasta, eikä ole yhtään varpaillaan, riittää, että itse ei ole se kenestä selän takana puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Okei.
Tuli vielä mieleen, että usein narsismiin liitetään karismaattisuus ja kyky saada ihmiset pitämään itsestään, vain yhdelle osoitetaan oikea puoli eikä sitä tehdä heti.

Ja aika moni viihtyy seurassa, jossa joku on itsevarma, eli ei itse tarvitse päättää. Itsekin koen tiettyä turvaa. Itsevarmuus ei tarkoita halua toimia oikein.

Moni nauttii myös valtavasti viihdyttävien juoruilijoiden seurasta, eikä ole yhtään varpaillaan, riittää, että itse ei ole se kenestä selän takana puhutaan.

Lue lisää

No sanotaanko nyt näin. Että normaalisti ihmiset tajuavat miltä heistä itsestään tuntuu.
Ja ymmärrän kyllä pointin itsevarmuudesta niin, ettei se yhdessä vakuuttavuuden kanssa todellakaan merkitse sitä aina, onko henkilöllä kovin imartelevat motiivit.
Politiikkahan on tätä täynnä. Ja moni muukin ilmiö.
Mutta siitä viihtymisestä olen eri mieltä. Joskus pakon edessä voi joutua myös siihen.
En henkilökohtaiosesti ainakaan halua kokea että päätäntä valtani olisi kenenkään toisen taskussa.
Eli en tarvitse ketään muuta päättämään tai tarvitse itselleni suojaa muista. Kokisin sen jopa ahdistavana ja itseäni ehkä jollaintapaa rajoittavanakin. Pitäisi ehkä varoa omia mielipiteitä, jos ryhmä kannattaisikin toisia. En halua lähteä siihen.
Ja en arvosta periaatteesta niitä, jotka puhuvat kevyesti muiden asioita, koska olen itse hyvin yksityinen ihminen. Se taas ei johdu ujoudesta, tai uskalluksesta. Vaan terveestä järjen käytöstä, ja siitä, ettei siitä yleensäkään seuraa mitään hyvää. Jokainen puhukoon mieluummin omistaan ja omalla suullaan. En myöskään allekirjoita karismaattisuutta yhteen narsismin kanssa. On olemassa karismaattisia ihmisiä ilman narsismia sekä narsisteja jotka ovat kaikkea muuta kuin karismaattisia.

Jos nainen on ujo, hän kyllä ymmärtää mistä on kyse.

Ihastuminen saa todellakin ihmiset toisinaan käyttäytymään ihan omituisestikin. Uskon, etä näin on monillakin ja sukupuolesta riippumatta. Siinä on ujouttakin ihan varmasti mukana.
Mielestäni se on inhimillistä ja söpöäkin. Eikä siinä ole mitään väärää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos nainen on ujo, hän kyllä ymmärtää mistä on kyse.

Toivottavasti.

No voi aikuinen mies. Saahan sitä olla sellainenkin.
Itse näkisin sen ujoudenkin kuitenkin vain positiivisena ilmiönä kertomassa herkkyydestä. Toisilla on taas omat taajuutensa, ja aina ei tarvitse ujoilla tietenkään.

Osuvasti oivallettu näkökulma, komppaan tätä oman ihmistuntemuksen myötä ja lukuisissa sosiaalisissa ryhmissä mukana olleena. Yksilöllinen ja mahdollinen, ei yleistettävä, ominaisuus nuo yllämainitut.
Voisi kuvata ko. luonne-eroa myös jakamalla empaattisiin ja egoistisiin.

Kahden ujon keskinäinen ihastuminen on vaivalloista ja hankalaa. 😂

Juu, se on tullut muutamaan kertaan todetua. Edellinen ihastukseni oli just tollasta ihme kiertämistä. Yrität vähän lähentyä ja sitten tuntuu, että toinen ei vastaa siihen, joten vetäydyt takaisin ja sitten se toinen tuntuukin taas yrittävän lähentyä ja kun taas itse lähennyt, niin se vetäytyy jne. Ihan mahdotonta.

Niin mikä on myöhäistä? Ujoudesta täällä puhutaan. T Ap. Ja tämäkin ketju on kaikille.
Jos on tarvetta muuhun. Saa tehdä oman ketjun ja jutella siellä.

No ei kai sen rakkauden kuulu luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia ihmisistä karkoittaa. Kyllä ihminen kelpaa sellaisenaan ja aina tulee olemaan joitakin epävarmuuksia ja pelkoja ja ujouttakin, ihan siitä huolimatta, tuleeko tuntemaan tuon mainitsemasi rakkauden lähteenkin. Ja häpeä on tunne, sekä ihan tarpeellinenkin olemassa, sitäkään kuulu karkoittaa mihinkään. Ei ujous tarkoita sitä. Tai häpeä, että ihminen häpeäisi itseään, vaan mahdollisia tekojaan, ja siksi se tunne on olemassa, ja hyvästä syystä jokaisella oppimatkalla elämässä kompassina.
Itse olen ymmärtänyt että pitäisi auttaa hyväksymään ja rakastamaan ihmiset sellaisena kuin oikeasti ovat eikä muuttaa ketään joksikin muuksi, ja epärealistisiksi epäihmisiksi.

Anonyymi kirjoitti:

No ei kai sen rakkauden kuulu luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia ihmisistä karkoittaa. Kyllä ihminen kelpaa sellaisenaan ja aina tulee olemaan joitakin epävarmuuksia ja pelkoja ja ujouttakin, ihan siitä huolimatta, tuleeko tuntemaan tuon mainitsemasi rakkauden lähteenkin. Ja häpeä on tunne, sekä ihan tarpeellinenkin olemassa, sitäkään kuulu karkoittaa mihinkään. Ei ujous tarkoita sitä. Tai häpeä, että ihminen häpeäisi itseään, vaan mahdollisia tekojaan, ja siksi se tunne on olemassa, ja hyvästä syystä jokaisella oppimatkalla elämässä kompassina.
Itse olen ymmärtänyt että pitäisi auttaa hyväksymään ja rakastamaan ihmiset sellaisena kuin oikeasti ovat eikä muuttaa ketään joksikin muuksi, ja epärealistisiksi epäihmisiksi.

Lue lisää

Rakkaus ei todellakaan tee epärealistisiksi epäihmisiksi ketään
siinä ei tarvitse ujostella ei pelätä jos ja kun siinä vaeltaa
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa🤍
Jeesuksessa Kristuksessa on tämä rakkaus

Anonyymi kirjoitti:

Rakkaus ei todellakaan tee epärealistisiksi epäihmisiksi ketään
siinä ei tarvitse ujostella ei pelätä jos ja kun siinä vaeltaa
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa🤍
Jeesuksessa Kristuksessa on tämä rakkaus

Lue lisää

Joo. Okei. T. Ap.

On ujoudella joitakin yhteneväisyyksiä ainakin jännittämiseen. Mutta toki se on paljon muutakin, ja ei tietenkään ole yhtä yllä mainittujen kanssa.

Siinä oli paljon hyvää pohdintaa ja asiaa.

No sitä varmastikin on.

Ujoudesta pääsee eroon mutta ensin täytyy hyväksyä itsensä.

Anonyymi kirjoitti:

Ujoudesta pääsee eroon mutta ensin täytyy hyväksyä itsensä.

Ujosta käytöksestä voi päästä eroon, mutta aidosti ujo ei koskaan pääse siitä itse tunteesta eroon.

Anonyymi kirjoitti:

Ujosta käytöksestä voi päästä eroon, mutta aidosti ujo ei koskaan pääse siitä itse tunteesta eroon.

Tämä totta.

Siitä olen samaa mieltä kanssasi että on tärkeää ymmärtää olla hienotunteinen ja olla pahentamatta tilannetta, varsinkin jos ujous tai nolous tai vaikkapa punastuminen tai ahdistunut olo yllättää ujon ihmisen. Tilanne voi olla ahdistava ja tukala ja jos sitä pahennetaan, saattaa olla niin, että siitä voi seurata jopa jonkin sorttinen ahdistustila tai paniikki kohtaus joillekin.
Ikävää, että koet voimakkaita negatiivisia tunteita ja epävarmuutta omasta ulkonäöstäsi. En usko, että olet ainut ja on pitkälle kokemuksellista myös ja epävarmuutta varmastikin myös monilla omaan ulkonäköön liittyen. Joskus voi olla ihan siitäkin, ettei ole hyvä olla hetkellisesti itsessään. En sano, että tilanteesi olisi juuri tämä. Mutta tuntuu, että tänäpäivänä kun kaikki on tavallaan itsensä brändäämistä varsinkin somessa, niin se ulkonäkö voi saada ihan erilaisia mittasuhteita ja aiheuttaa kelpaamattomuuden kokemuksia.
Itselläni ei ole ulkonäköön liittyvää ahdistusta. Mutta koen etten ole riittävä, kun en brändää itseäni kuvilla somessa, sillä sitä nykypäivänä odotetaan oikeastaan kaikessa.
Itselläni siis on valokuvafobia, eikä minusta ole 15 vuoteen otettu yhtä ainutta kuvaa.
Tämä taas ei liity ulkonäköön, vaan voimakkaaseen kokemukseen, että kuva varastaisi tai kahlitsisi jotakin itsestäni.
Sitä taas en liitä omalla kohdallani ujouteen, vaan on jonkinlainen henkinen fobia.

Se on totta. Ja lopulta se syy tai moninainen asia yhteys tilanteen tasolla voi olla oikeastaan mitä tahansa ja jotakin ihan muuta, mitä saatettaisiin yleisesti kuvitella.

Minä taas näen siinä ihan tosi paljon myös hyviä puolia ihan jo tunteenkin tasolla.

Ei se ihan niin yksiselitteistä ole.

Kuulostaa enemmänkin sisäisiltä opituilta negatiivisilta puheilta, kuin ujoudelta. Ja mitä taas niihin puhujiin tulee...ja antiikin aikaisiin filosofeihin sun muihin. Voisin itseasissa jopa kuvitella heidän olleen ujoja, sillä ujot ihmiset välittävät jopa liiankin paljon toisinaan siitä, mitä muut ajattelevat. Ja ne puheet saattavat olla ujon ihmisen viimeiseen asti mietittyjä tarkasti harkittuja puheita, jotka on ollut pakko puhua, suorittaa ja tehdä, oli ujo tai ei. Niihin on ehkä panostettu ekstra tarkasti, jotta ei olisi joutunut naurunalaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa enemmänkin sisäisiltä opituilta negatiivisilta puheilta, kuin ujoudelta. Ja mitä taas niihin puhujiin tulee...ja antiikin aikaisiin filosofeihin sun muihin. Voisin itseasissa jopa kuvitella heidän olleen ujoja, sillä ujot ihmiset välittävät jopa liiankin paljon toisinaan siitä, mitä muut ajattelevat. Ja ne puheet saattavat olla ujon ihmisen viimeiseen asti mietittyjä tarkasti harkittuja puheita, jotka on ollut pakko puhua, suorittaa ja tehdä, oli ujo tai ei. Niihin on ehkä panostettu ekstra tarkasti, jotta ei olisi joutunut naurunalaiseksi.

Lue lisää

Olen väsynyt ja silloin on herkemmin sisäistä negatiivista puhetta....Voin esiintyäkin, mutta ihmissuhteissa olen toisinaan vetäytyvää sorttia.

Totta, ujot harkitsevat puheitaan ja varmaan osa filosofeista oli ujoja.

Siinä oli ihanan positiivinen näkökanta asiaan.

mutta se on muuten jännä, että yhdenmukaisuuden vaatimusta ei ole muualla kuin suomessa, esim ranskassa ja usassakin ym saa olla eri mieltä ja rohkaistaan ystävällismielisiin väittelyihin.

Hyvin sanottu.

Erottaisin kuitenkin sen luonnollisen ujouden siitä, mikä menee trauman puolelle.

Ei tuo pidä paikkansa. Harvemmin ainakaan synnynnäiseltä temperamentiltaan ujo on ujo TUTTUJEN ihmsten seurassa. Synnynnäinen temperamenttipiirre ujous, ei siis ainakaan mitenkään liity välttelevään kiintymyssuhteeseen, vaan synnynnaisesti ujo voi näyttää kiintymystään hyvinkin voimakkaasti ja avoimesti, sillä ne ihmiset ovat oikeastaan aina TUTTUJA,

Anonyymi kirjoitti:

Ei tuo pidä paikkansa. Harvemmin ainakaan synnynnäiseltä temperamentiltaan ujo on ujo TUTTUJEN ihmsten seurassa. Synnynnäinen temperamenttipiirre ujous, ei siis ainakaan mitenkään liity välttelevään kiintymyssuhteeseen, vaan synnynnaisesti ujo voi näyttää kiintymystään hyvinkin voimakkaasti ja avoimesti, sillä ne ihmiset ovat oikeastaan aina TUTTUJA,

Lue lisää

Kirjoittajalla menee puurot ja vellit sekaisin; kiintymyssuhde ei liity kiintymyksen näyttämiseen.

Luotettavuudesta sen verran, etten näe siinä yhtäläisyyksiä sen kanssa onko ekstrovertti vai introvertti. Olen itse molempia, ja viihtynyt yleensä itsekin aina pienemmällä porukalla jossa on mahdollisuus eri tasoiseen kanssakäymiseen keskusteluineen.

Mutta nautin myös siitä toisesta puolestani ja seurallisuudestani. Enkä näe ristiriitaa tai koe että olisi vaikuttanut siihen, olenko luotettava ihmissuhteissani.

Ja olen ujo, mutten kaikissa asioissa tai tilanteissa.

Se ei ole kivaa. Noihin juttuihin auttaisi se tuki, että ei tarvitsisi ehkä mennä yksin. Joskus sekään ei auta. Itselläni oli aikoinaan pahana, mutta meni sitten ohi. Ne paniikki kohtaukset kyllä muistaa. Ei olleet yhtään mukavia, ja kun ei osannut edes sanoa, mikä niitä laukaisi tavallaan.

No osalla voi auttaa hetkellisesti. Mutta en näkisi, että ujoutta itseään tarvitsisi hoitaa tai lääkitä mitenkään.

Anonyymi kirjoitti:

No osalla voi auttaa hetkellisesti. Mutta en näkisi, että ujoutta itseään tarvitsisi hoitaa tai lääkitä mitenkään.

Ei se vika olekaan, mut jos ei oo suuna päänä joka paikassa niin sitten on liian hiljainen. Ja jos ei mitään sano niin on autistinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se vika olekaan, mut jos ei oo suuna päänä joka paikassa niin sitten on liian hiljainen. Ja jos ei mitään sano niin on autistinen.

No sitten onkin vedetty jo mutkia suoriksi.

Onko ujous yhteneväistä sille, että ujoja ei ymmärretä. Jos toinen ei ole ujo. Siinä onkin hyvää pohdittavaa. Yhdyn ajatukseen siitä, että jatkuva itsensä auki selittäminen olisi pidemmän päälle puuduttavaa kenelle tahansa.