Joskus vaan tuntuu kuin minua ei olisi olemassa. Siis fyysisesti olen tietenkin olemassa, mutta tuntuu kuin minulla ei olisi persoonaa. Ei tunteita, ei mielipiteitä, ei periaatteita, ei mieltymyksiä, ei mitään. Tai ne ainakin vaihtelevat miten sattuu. En tiedä mikä minua vaivaa?
Saanko kirjoittaa vähän itsestäni?
Anonyymi-ap
17408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et saa kirjoittaa... jaa kirjoitit sittenkin voi voi voi juuri olin sanomassa että olet tabula rasa mutta nythän siinä on kirjoitettuna jotain olisit malttanut olla hiljaa istua käsien päällä antaa näppäimistön jumittua pölyn ja kahvinpärskeiden möykyksi voi sinua minkä teit voi voi voi
Ehkä sinullakin on aleksitymia. Luepa mitä siitä sanotaan!
Oletko retardi oppinut uuden sanan!
Ehkä olet perus tyytyväinen tai jotenkin loppuunpalanut. Tai joskus ei vaan maistu elämä niin ihmeelliseltä tai jotakin...vaikea sanoa, onko noin ollut kauan? Vai onko se jotakin että asiat niin hyvin ettet jaksa miettiä sen kummempaa?
Jos koet ettet ymmärrä itse itseäsi niin siihen on vaikea ulkopuolelta sanoa mistä olisi kyse.
Onko tuo ollut ”aina” vai tullut vasta mieleen viime aikoina/vuosina
Se johtuu huumeista
Jätä pois ne
Alat tuntemaan
Olkoon tuo oma tarinasi, minä vaan ehdotin tuota ap:lle itsepohdiskeluksi. Joskus jos oma minä on hukassa sen voi taas löytää menneistä, tai niistä hetkistä kun kokee olevansa itsensä ja läsnä.
se on se toiminta ja se porukka. kaikille pitää sopia mitä ne haluaa tai alkaa se "hakkaaminen", hakevat hyötyä ja yrittävät järjestää ja alistaa ihmisiä siihen. lopulta ihmiset turtuu ja alistuu jos niitä on monia niin sinulla ei saa olla omia mielipiteitä koska osa hakkaa niistäkin. tervettä elää omaa elämää pääosin ja luoda omaa elämää, ei yrittää syödä muista, itse olen muuttanut sen porukan takia, vaihtanut töitä ja yrittänyt päästä kiinni kunnolla omasta elämästä, pois semmoisesta mitä en halua. kovin vaikeaa, välillä tuntuu että jopa tappavat siihen kun yrittävät väkisin vaikuttaa sinuun ja saada toimimaan tietyllä tavalla ja elämään tahtonsa mukaan jotta saavat sinusta hyötyä toki osa kaipaakin mutta väärin silti.
kaikki tietömäni lahkot tai elämän tapa ryhmittymät omaavat minusta sairaita piirteitä siksi vältän niitä kaikkia. jossakin pitää olla mukana mutta kohtuudessa eikä itsensä päätösvaltaa pidä antaa ikinä pois.
puhumattakaan rikollispiireistä, itse en ota edes riskiä että joutuisin semmoiseen, siksi vältän tiettyjä ihmisiä ja niiden seuraa koska osa heistä ei tiedosta miten heihin on tarttunut väärä ajatusmalli, alistamisen oikeutus ja rankaiseminen.
meidän kulttuurissa on huolestuttavaa jos sinua painostetaan väkisin asiaan mitä et halua, tai tiettyyn porukkaan tai tiettyyn elämään. minä en kuulu mihinkään missä näin voitaisiin tehdä, joten kun ei rikollinen tai sairaus, miellän tämän rikolliseksi toiminnaksi. minulle se on vastenmielistä ja en ole tottunut.
ja ajat muuttuu, se mitä on voitu tehdä 30-50 vuotta sitten, ei päde enää tänä päivänä. maailma kehittyy, usein hyvässäkin. siksi esim äitien ja mummojen riitoihin on vaikeaa ottaa antaa, se mitä silloin on tehty on ollut silloin normaalia, yleisesti hyväksyttävää tai ollaan murroksen alla, nyt niin ei saa tehdä.
minusta myös henkilöt jotka tulevat rikollisista piireistä, vaikka eivät olisi tuomittuja, mutta jotka ovat omaksuneet tiettyjä tapoja, pitäisi käydä terapiassa jossa heille kerrottaisiin mikä on oikeasti normaalia. samoin lahkoihmisten. jos olisi mahdollista niin olisi kamalaa jos yhtäkkiä ajatusmallit yhdistyisivät tai he kilöt harjoittaisivat niin sanottujen normielämään tottuneiden kesken toimintaansa,. itä ei mielletä normaaliksi.
Tuli heti mustalaiset mieleen
Elämä on kasvua
siihen kuuluu monta vaihetta🫠
biisi vielä tuohon
Joel Hallikainen
youtube
minä tulin sinua varten🤍
Tietenkin saat kirjoittaa. Tiedän mitä tarkoitat, minusta tuntui samanlaiselta, kun olin nuorempi. Olin aivan hukassa. Äitini on hyvin narsistinen ihminen. Oletko lukenut narsismista?