ajatuksia itsemurhasta

Hei. Olen jo vuoden ajan miettinyt aktiivisesti itsemurhaa ja kaikkea siihen liittyvää. Olen miettinyt itsemurhan tekemistä niinkuin asiana enkä niin itsensäsatuttamisena. Haluaisin tehdä itsemurhan, koska en koe halua elää tai saavuttaa mitään täälä maailmassa, mutta en mieti sitä että teen itsemurhan masentavan olon tai itsensäsatuttamisen haluna. Koen olevani onnellinen jotenkin mutta koen että onnellisuus mitä elän ei kannata tai ole sen kaiken muun arvoista minkä kanssa joudun elämään. Saatan olla hieman yliherkkä ihminen koska niinkuin sanoin olen onnelinen, mutta yksikin pieni asia esim kaverilta tullut ilkeä kommentti saa minut itkuiseksi seuraavaksi kahdeksi päiväksi ja ainakun jotain pahaa tapahtuu minulle tai jollekkin muulle tuntuu että koko maailma romahtaa ja en pääse siitä yli. Pelkään koko ajan, että olen itsekäs ihminen ja että olen todellaitserakas ja saatan ollakkin mutta pelkään sitä paljon sillä haluisin päästä auttamaan muita ja minusta tuntuu että kaverini ajattelevat minun olevan itserakas sillä puhun paljon ja tykkään olla huomion keksipisteenä. kerran kuulin kavereideni puhuvan siitä kuinka olen ystävällinen enkä voisi varmaan ikinä suuttua kellekkään mutta paria päivää myöhemmin pari kaveriani vihjasivat minulle ettei kaveriporukkani tytöt ja pari poikaa pidäminusta/puhuvatminusta pahaa, kun en ole paikalla. Kun en haluaisi haitata ketään tai olla kenenkään tiellä missään ja kun sanoin että puhun paljon niin usein tulee tilanteita missä puhun vahingossa muiden päälle ja ainakun niin tapahtuu pyydän anteeksi ja itken asiaa myöhemmin yksin. Jotenkin koen että en sovi maailmaan ja sen takia haluaisin tehdä itsemurhan, en halua vaivata sillätavalla muita ihmisiä joten kokisin itsemurhan hyväksi vaihtoehdoksi.