Miksi ei kannata olla kristitty?

Kristinuskon keskeinen hahmo on Jeesus, joka on puhtaasti sepitetty myyttinen hahmo. Siksi koko kristinusko perustuu alkukantaiseen, pari tuhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten maailmankuvaan.

Keskenään ristiriitaiset Paavalin kirjeet ja Evankeliumit todistavat älykkäälle, kriittiselle ja uskomuksista vapaalle tarkkailijalle varsin selkeästi, että Jeesus on tyypillinen myytin syntytarina. Siihen aikaan muinaisessa Lähi-idässä uskottiin jumaliin, jumalanpoikiin ja henkiolentoihin, jotka taistelivat hyvän ja pahan puolella, tuhosivat ja pelastivat ja muutenkin vaikuttivat kaikkeen ihmisten elämässä.

Jeesus oli tällainen tyypillinen henkiolento, josta Paavali kertoo. Siitä varsin hyvä todiste on se, että Paavali vaikenee täysin ihmisjeesuksen elämän yksityiskohdista. Kristinuskon doktriinin synty oli sarja välienselvittelyjä keskenään ristiriitaisten kuppikuntien välillä. Ensimmäinen välienselvittely oli se, pitääkö Jeesuksesta opettaa myös ulkopuolisille vai onko se pelkästään juutalaisten juttu. Paavalin kanta voitti ja jeesususkosta tuli itseään levittävä usko. Ehkä toinen tähän vaikuttava seikka oli se, ettei maailmanloppua tullutkaan juutalaissodissa eikä Jeesus palannutkaan takaisin oletetussa maailmanlopussa (no eipä tietenkään keksitty henkiolento palaa koskaan).

Toinen välienselvittely oli itse Jeesuksen olemus. Aivan aluksi oli vallalla käsitys siitä, että Jeesus oli puhtaasti henkiolento. Markionismi oli laajimmalle levinnyt käsitys ja sen mukaan Jeesus oli puhtaasti taivaallinen henkiolento, joka laskeutui vähäksi aikaa maan päälle. Paavali oli markionisti ja Markion pitikin Paavalia ainoana apostolina, joka oli ymmärtänyt Jeesuksen oikein (eli sen, että Jeesus on henkiolento).

Markionismi kitkettiin kuitenkin pois ja käsitys lihallisesta ihmisjeesuksesta tuli tilalle. Tämän vuoksi sepitettiin Evankeliumit, joihin kuvattiin ihmisjeesus. Kun Evankeliumeja tarkastellaan aikajanalla niin hämmästymme siitä, kuinka niihin tulee enemmän ja enemmän rikkaita yksityiskohtia Jeesuksen elämästä kun aika kuluu. Faktapohjainen historiahan jäsentyy juuri toisin päin. Kertomukset lähellä tapahtuma-aikaa ovat yksityiskohtaisia ja ajan kuluessa yksityiskohdat vähenevät.

Toinen hassu seikka Evankeliumeissa on se, että niiden ensimmäiset versiot ovat kirjoitettu noin sata vuotta tapahtumien jälkeen. Näin kaikki oletetut todistajat ovat kuolleet eikä heitä voi kutsua todistamaan Jeesuksesta (sehän olisi kiusallista kun todistaja joutuisi kertomaan, ettei mitään tuollaista ole tapahtunut). Lisäksi kaikki kriittiset tarkastelijat olivat jo kuolleet eikä ollut enää äänekkäitä vastustajia, jotka olisivat todistaneet, että tarinat ovat keksittyä sepitettä.

Miten tämä vertautuu muihin myytteihin? Minulle opetettiin vielä peruskoulun ala-asteella Piispa Henrikin ja Lallin tarinaa totena. Nyt se on todettu myytiksi. Sen anatomia on täsmälleen samanlainen kuin Jeesusmyytissä. Henrikin surmavirsi on sepitetty sata vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Surmavirsi on tyypillinen keskiaikainen tarina, jossa pakana tappaa pyhimysmäisen kristinuskoa levittävän piispan ja näin saadaan omat rivit suoriksi ja kristityt kovettamaan itsensä uskon levittämisen taistelussa.

Tämän vuoksi Jeesusta myyttinä pitävät tutkijat ovat rationaalisesti oikeassa. Valitettavasti vielä nykyäänkin tieteilijöiksi itseään nimittävät teologit hyökkäävät näitä rationaalisia kanssatutkijoitaan ad hominemilla ja kaivonmyrkyttämisellä eikä heillä ole mitään faktuaalista ja rationaalista argumenttia. Heidän teoriansa perustuu puhtaasti uskolle ja perustelemattomille oletuksille. Ehkä tunnetuin oletus on niin sanottu Lähde, jonka pitäisi olla suullinen kertomusperinne ja katkeamaton todistusketju ihmisjeesuksen silminnäkijöihin. Ihmisjeesusta puolustavien tutkijoiden ja kristittyjen harmiksi tuo Lähde on olematon, noin sadan vuoden mittainen aukko, jonka takana myyttinen Jeesus ja opetuslapset mellastivat.

Milloin voimme todeta rehellisesti ja rohkeasti, että Jeesus oli kuin Piispa Henrik, puhtaasti sepitetty myyttinen hahmo? Toivottavasti vielä minun elinaikanani. Hyvään suuntaan kuitenkin mennään ja Piispa Henrikin myytiksi toteaminen on yksi pieni esimerkki tästä.