Rakkaus muuttui vihaksi

Voi ei kuinka nyt sillei kävi?
Surullista kyllä.
Vaik en tiedä kenellä niin ei tuollainen koskaan ole kivaa.

Vielä pahempaa kun rakkaus muuttui täysin väliinpitäämättömyydeksi.

Niinhän se on että tarpeeksi kun huonoja asioita pakkautuu tunteista ja huonoista kokemuksista jotka liittyvät siihen ihmiseen, niin se alkaa nakertamaan tunteita hiljalleen ja varmasti. Kunnes kaikki tunteet on "tapettu" ja jäljelle jää erinäisiä negatiivisia tunteita joista täytyy vielä mennä läpi ja selviytyä. Mutta luulisin että tämä on luonnon vihje siitä, että se ihminen ei ole sinulle oikea/oikeanlainen vierellä kulkemaan ja se ihminen tuottaisi tuskaa ja pahaa oloa.

Miten ne asiat on?

Olitko itse aktiivinen otitko yhteyttä ehdotitko treffejä? Peiliin katsomisen paikka? Ei toinenkaan kaikkea voi tehdä jos toinen ei tule vastaan. Positiivista on ainakin se ettet ainakaan sitte sure jos vihaat.

Jos vihassa ihminen on, en usko hetkeäkään, että sinne päädyttiin rakkaudesta.

Äkkiäkös ne tunnetilat joillakin muuttuvat. Huomattu on sivusta. Toiset ihastuvat/vaihtavat nopeastikin uuteen. Saavat vieläpä homman toimimaan! Minä se jymähdän ja elän reunalla kunnes viimein (kun on jo aivan liian myöhäistä ja perävalotkin näkyneet kuukausia sitten) oivallan, että eikunniin eihän tässä varmaan ollutkaan järkeä rakastaa yksinään yksipuolisesti. Lisään vielä; ja jättää kertomatta tunteistaan kohteelle ihan tietoisesti. Tsiisus. Tätä se on, kun on hivenen pehmoisa päästänsä. Lopputulema kidun yksin. Olen ja ihmettelen miettien miljoona kertaa päivässä Miksi :-)

Mullakin oli ihan valtavan paha olla eilen tärisin ja itkin. Teki vaan mieli kirjoittaa että tuu ja halaa tää tuska pois. Sitten näin mitä kaikkea p* skaa täällä on ja tuli vaan järkyttävä v * tutus jaksa näitä ihmisiä enää ollenkaan.

Älä pliis vihaa mua... tykkään susta edelleen, vaikka tiedän miten mahdoton tilanne on. Ei minusta voi tykätä, olen ongelmallinen ihminen.

Häh?

Se on hilkun kilkun.