Käymään. Tapasin sattumalta jonkun joka muistutti ulkonäöltään kaivattuani. Entä jos kyse on kuin onkin himosta? Tietyt piirteet toisessa sytyttävät joihin oma mieli sitten lukittuu. Mieliala on ollut melko maassa, joten tunteita tässä tuskin on ehtinyt kehittyä. Summertime sadnessia tai mitä lie. Liian kauan kun on ollut yksin niin se on sit siinä. On se sitten kaivattu tai joku häntä muistuttava, niin luultavasti kohtaamiset ovat jo historiaa. Kun kaivattuaan ei ikinä edes näe. On hyvin todennäköisesti pyörinyt yhä samalla paikkakunnalla kuin minäkin, ja silti emme ole nähneet satoihin päiviin.
Niin pääsi
Anonyymi-ap
4364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tai lakkaat selittelemästä satuja ja ymmärrät halunneesi vain sitä kohteeltasi ...😅
Moni ihminen täällä muistuttaa toisiaan etäisesti tai paljonkin. Voi olla että halusit hänen näköiseltä sitä… Itselle kukaan ei ole mitenkään kaivattuni, vaikka joku häntä voisikin muistuttaa... Kyse kun ei ole himosta ulkoiseen, vaan olen nimenomaan viehättynyt hänestä kaikella muulla tavalla. Ulkoiset asiat on sitten kirsikkana sen kakun päällä.
Se on sitä kun ihmisiä on vaikeaa päästä tuntemaan, niin pinnallisuuden kuten ulkönäön rooli on korostunut. En tuntenut juuri mitään sillä hetkellä kun hänen "kaksoisolentonsa" näin. Pinnalliset piirteet ovat kuin taustalla ajavia voimia kiinnostuksen muotoutumisessa. Tietty lämpö heistä silti aina huokuu. Tuttuus ja turvallisuus herättävät kiinnostuksen kun pystyy olemaan oma itsensä ja rennoin mielin itselleen hyvässä seurassa. Sen vain jotenkin aistii ja tietää kun sellaisen ihmisen kohtaa. - Ap.
Jos se olit sinä
Hyvältä näytti