Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Eli elän parisuhteessa ja haluan vieraisiin. En ole mennyt, koska tiedän, että kumppani ei pitäisi siitä.
Kyseessä ei siis ole se, etteikö kumppanini halua seksiä tms. vaan se, että ennen tätä suhdetta elin aika pitkään omillani ja totuin siihen, että saa tehdä mitä huvittaa.
Nyt suhteessa tulee vähän samanlainen olo, kun joutuisi syömään samaa ruokaa joka päivä. Vaikka se olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy.
Eli olo on kieltämättä omituinen, kun tekee mieli vehdata lähes kaikkien vastaantulijoiden kanssa.
Suhdetta on kestänyt vuoden. Tottuuko tähän oloon vai meneekö se vaan huonompaan suuntaan?
Mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa:
1. Kärvistelleet periaatteellaa "kestä, kärsi, unhoita.
2. Päässeet eroon kiusallisesta panetuksesta.
3. Pistäneet poikki koko homman, kun ei kerran toimi
4. Nussineet vieraita ja jättäneet kaiken tyynesti kertomatta
5. joku muu mikä
Ja toivoisin keskustelua, enkä mitään "..tun kusipää kuole pois" -maileja.
Eli elän parisuhteessa ja haluan vieraisiin. En ole mennyt, koska tiedän, että kumppani ei pitäisi siitä.
Kyseessä ei siis ole se, etteikö kumppanini halua seksiä tms. vaan se, että ennen tätä suhdetta elin aika pitkään omillani ja totuin siihen, että saa tehdä mitä huvittaa.
Nyt suhteessa tulee vähän samanlainen olo, kun joutuisi syömään samaa ruokaa joka päivä. Vaikka se olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy.
Eli olo on kieltämättä omituinen, kun tekee mieli vehdata lähes kaikkien vastaantulijoiden kanssa.
Suhdetta on kestänyt vuoden. Tottuuko tähän oloon vai meneekö se vaan huonompaan suuntaan?
Mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa:
1. Kärvistelleet periaatteellaa "kestä, kärsi, unhoita.
2. Päässeet eroon kiusallisesta panetuksesta.
3. Pistäneet poikki koko homman, kun ei kerran toimi
4. Nussineet vieraita ja jättäneet kaiken tyynesti kertomatta
5. joku muu mikä
Ja toivoisin keskustelua, enkä mitään "..tun kusipää kuole pois" -maileja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli samanlaisia ongelmia. Mun kaveri halus seksiä mutta minä en siltä..enää loppu vaiheessa. Eli sitten menin ja tein kuin kohdassa 4.. tunne oli aina hyvä..vaikka tietysti oli kamalat omantunnon tuskat. No tämä johti siis siihen että nyt olen yksin eli 3. Ja olen onnellinen että saan päättää mitä teen ja kenen kanssa. Olkoon itsekästä mutta kenen muun elämä tää on ellei mun?Ja suhdetta kesti kolmisen vuotta.
Ei kannata kärsiä, kerranhan tässä vaan eletään.
Ruoho on vihreämpää muualla.
Arvostan tätä;
"Eli elän parisuhteessa ja haluan vieraisiin. En ole mennyt, koska tiedän, että kumppani ei pitäisi siitä."
On hienoa kun otat kumppanisi mielipiteet huomioon. Itse tein aikoinani sen virheen, että en kysynyt kumppanini mielipidettä.
No arvaat varmaaan lopun, silloinen kumppanini ei tästä pitänyt...
Mielestäni tuossa vaiheessa ihminen tarvitsee vielä henkistä kasvamista. Ihminen, jonka himot ja halut virtaavat aivan hulluina ja väärin kohdistuneina, ei pysty vielä sitoutumaan toiseen täydellisesti.
Toivotan silti onnea tulevaa varten. Kerran se kirpaisee.